Unelmien Mersut

Iltalehden nettisivuilla oli tapaninpäivänä juttu brändien arvostuksesta Suomessa. Niin miehet kuin naisetkin kuulemma unelmoivat Mersusta.  Minä olen unelmani osin toteuttanut, kun lottovoittoa ja uutta Mersua odotellessa ajan vanhalla Mersulla.

Iltalehden juttu oli otsikoitu vähän sekavasti: ” Suomalaiset miehet unelmoivat Porschesta, naiset valitsevat mieluummin Toyotan.”

Kuitenkin heti jutun puolilihavoidussa tekstissä eli ingressissä kerrottiin suomalaismiesten ja -naisten olevan yksimielisiä siitä, että unelmien automerkki on Mercedes-Benz.

Minä en ole koskaan ollut kiinnostunut urheiluautoista, sellaisista kuin Porsche, Ferrari ja Lamborghini. Mutta Mersu on aina ollut ykkösmerkki: siitä lähtien, kun 1960-luvulla pääsin naapurin isännän Mercedes-Benz 190 -dieselin kyytiin.

Johtotähdessä pitkän konepellin päässä oli taikaa. Ennen kuin isä vaihtoi äitimme mummon puolelta tulleella perinnöillä Kuplavolkkarin Ford Cortinaan, kävimme katsomassa jotain käytettyä Mersua muistaakseni Forssan silloisen Autokeitaan pihassa. Ukko ei Mersua ostanut, ja pettymys jäi.

Kun sitten tuli 1980-luvun alussa tuli ukin perintöä isän omasta suvusta, lähdettiin vaihtamaan Peugeot 305:tä Helsinkiin vähän käytettyyn Mersuun. Ukko ei oikein käsittänyt, että 150 000 kilometrin mittarilukema Mersun 200 D-mallille ei ollut mitään ja tuhahti, ettei osta loppuun piiskattuja luuskia. ”Pösö” vaihtui Volvo 244 D6:een, reilut 20 000 kilometriä ajettuun esittelyautoon.

Mersu jäi ukolle saavuttamattomaksi unelmaksi. Minä on tuon unelman toteuttanut kolmesti. Ja jokainen Mersu on ollut minulle tullessa 5–10 vuotta vanha.

Porsche jakaa mielipiteet

Vaikka suomalaismiehet ja -naiset ovat yksimielisiä siitä, että unelmien automerkki on Mercedes-Benz, niin Porschen kohdalla mielipiteet kuitenkin eroavat. Naiset eivät nimittäin näytä pitävän Stuttgartin ihmettä juuri minään.  Taloustutkimuksen vuoden 2022 Brändien arvostus -tutkimuksessa Porsche oli peräti 6. arvostetuin automerkki. Sijoituksensa se saavutti pitkälti miesten arvostuksen takia. I

Minä pääsin ensimmäisen kerran ajamaan Porschea joskus 1980-luvun lopulla. Minusta se oli meluisaa kyytiä, enkä saanut minkäänlaisia ”kicksejä”. Sen sijaan kun pääsin ajamaan silloista pikku Mersua, eli 190 E ”Baby Benziä”, olin heti myyty: kyyti oli jo 1980-luvulla hiljaista. Vaikka minua 10 vuotta nuorempi Kaasujalan päätoimittaja on intohimoinen rallimies, ei hänkään innostu lainkaan Porscheista.

Harmitonta ei käytettyjen Mersujen omistaminen ole ollut, vaikka yksikään niistä ei ole ollut ”loppuun piiskattu” taksi. Kolmen Mersun lisäksi minulla on elämäni aikana ollut kolme Toyotaa: kaksi Corollaa ja yksi Avensis.

Toyotat ovat olleet ehkä elämäni tylsimpiä, mutta luotettavimpia autoja. Mersuista en ole voinut sanoa samaa. Voi olla, että lottovoittoa ja uutta Mersua odotellessa vaihdan vanhan Mersuni Toyotaan.

Meitä automiehiä ja -naisia on moneen lähtöön. Toimittaja-kirjailija Seppo Hyrkäs ja runoilija-kirjailija Tommi Tabermann julkaisivat aikoinaan hauskan kirjan ”Tosi mies vie eikä vikise eli Miehisen miehen käsikirja”. Siinä muistaakseni tosi miehen autoksi oli ärhäkän bulevardisportin sijasta luokiteltu iso jenkkiauto, jonka ratin ja penkin väliin mahtuu isovatsaisenkin mies.

Syksyllä 2022 tuli ajettua monta sähköautoa. Minusta niissä ei ollut arkiajossa kovinkaan suuria eroja: olipa alla sitten Lexus tai Kia. Kunkin merkin hohde on luotava markkinoinnin keinoin.  Olen huvikseni testauttanut tietämystäni Tekniikan Maailman Autotunnistuskisoissa. Takavuosikymmenten autot olivat omaleimaisia niin kojelaudoiltaan kuin ulkokuoriltaankin.

Mielenkiintoista nähdä, minkälaisia tuloksia vuoden 2030 Brändien arvostus -tutkimus tuottaa, kun melkein kaikissa autoissa on visuaaliselta ilmeeltään samanlaiset suuret kosketusnäytöt ja niissä kaikissa on samanlainen vihainen ilme.

Teksti Urmas Hurmalainen