Martinsillan Grilli – Mättöä kitaan matkalla Voice of Finlandiin

Matkalla Turun Logomoon katsomaan Voice of Finlandin lähetyksiä kannattaa käydä täyttämässä kupu Martinsillan Grillin Hungry Man -aterialla. Tiettävästi legendaarisen katukeittiön tarina alkoi jo 1950-luvulla.

Martinsillan Grilli lyhenee kuulemma puhekielessä usein MSG-muotoon. Sehän on kuin JVG. Tämä MSG:hän jo aikapäiviä sitten vakiinnuttanut paikkansa turkulaisessa pikaruokakulttuurissa.  Luukulla kuulemma usein kysytään: “Kui kauan tää grilli on ollu täsä?”. Sitä eivät kuulemma tarkalleen tiedä itse yrittäjätkään. Varhaisimmat tarinat grillin olemassaolosta sijoittuvat 50-luvulle. Kaikki on lähtenyt pienestä nakkivaunusta,  ”Stadilaisittain” ilmaistuna MSG:n pöperöjen maku jää mukavasti sinne ison burgeriketjun ja perinteisen ”snägärin” makujen välimaastoon.

Koska en ole itse ”hesalainen” on kuulemma todella junttia puhua Helsingistä ”Hesana”.
–Pitkästä aikaa kunnon burgeriateria. Ei mitään Burgerimiehen hifistelyä, röyhtäilin tyytyväisenä Hangry Man -ateriaa ahmiessani.

Korvasin sinapin ja kurkkusalaatin suolakurkulla ja paahdetulla sipulilla. Ranskalaisissakin tyydyin pelkkään grillimausteeseen, enkä lotrannut niitä sinappiin ja ketsuppiin.

Tosimies syö autossa

”Kyl vaa maistus hyvältä, vaikka ei tää tiatys iha halppa ol.”
Meniko Turun murteen kokeiluni edes sinne päin? No meni, miten meni, mutta toki Hungry Man maksoikin, ateriana peräti 11,60 euroa.

Menussa siis lukee Hungry Man, eikä Hangry Man.  Netistä löytyy vuodelta 2013 pitkä hampurilaistutkimus, jonka tekijä alleviivaa, että se kirjoitettaisiin Hangry Man.

Oli sitten vaikka Höngry tai Hingri Man, mutta joka tapauksessa kokonaisuuteen kuuluu tuplapihvi, juusto, muna ja ananas. Jos olisin ottanut pelkän ison hampurilaisen, hinta olisi ollut 7,20 euroa, mutta aterialisä siihen päälle oli 4,40 euroa.

Netistä löysin jonkun viralliseltakin näyttävän hampurilaistutkimuksen kesäkuulta 2013, eli lähes 10 vuoden takaa. Johtopäätös oli seuraava: ”Hangry Man (norm.) pärjäsi tutkimuksessa erinomaisesti huolimatta objektiivisuuden rakoilusta. Tällaisia tuloksia ei tule usein vastaan, joten tästä on annettava Turun ylpeydelle erityismaininta. Plussaa hampurilainen sai kosteudesta, pihvistä, grillimausteesta, sinapista sekä toisena erityismainintana paahdetusta sipulista”.

Pihalla oli pari pöytääkin, mutta me istuimme autossa, kuten kunnon nakkikioskilounaaseen kuuluukin. Asiakaskunnan autot kertovat paljon myös paikan luonteesta. Martinsillan Grilli taitaa kattaa vähän kaikenlaisten ammattien harjoittajat ja eri ikäluokkien turkulaiset.

Kirjava asiakaskunta

Asiakkaiden autojen kirjo ulottui vanhasta Volkswagen Polosta ja Transit-pakettiautosta 4-sarjan ja X3 -sarjan Bemareihin, Ja yksi haalarimies Toyota Corollalla kuuluu jokaisen perinteikkään pikaruokapaikan asiakaskuntaan. Tällaista itsekin eläkeikää lähestyvää Vantaan ukkoa ilahdutti tietysti sekin, että Martinsillan Grillillä näytti asioivan ainakin silmämääräisesti arvioituna myös yksi eläkeläispariskunta.

Jos tulen Turkuun toistekin, on hyvä tietää, että samalla kun itse kaunistun Martinsillan ”mättöruualla”, voin pistää emännän kaunistumaan parissa viereisessä kauneushoitolassa.

Vieressä on myös K-Market ja Apteekki.

Risteyksen toisella puolella on Raunistula, josta suurin osa on omakoti- ja rivitaloaluetta. Toivottavasti Raunistulan pientaloporvaritkin ymmärtävät, minkälainen helmi tämä Martinsillan Grilli onkaan. Pikkuporvarit kun tuppaavat vähän ylenkatsomaan nakkikioskien mukamas epäterveellisiä kulinaarisia nautintoja.

Sen sijaan ainakin ennen vanhaan oikeasti menestyneet patruunat aina sopivasti saunaillan mittaan humalluttuaan alkoivat leikkiä kansanmiestä ja suuntasivat nuoruuden opiskeluaikojensa muistoksi kaupungin nakkikioskille. Onkohan Turussakaan enää tällaisia röhömahaisia patuja? Ennen oli, mutta en mainitse nimiä.

Tällaiset Martinsillan Grillit ovat kansanperinnettä, joiden totisesti toivoisi säilyvän.

Martinsillan Grilli

Ruoan riittävyys: XXXXX
Palvelu: XXX
Ruoan äijämäisyys: XXXXX
Paikan äijämäisyys: XXXX

Yhteensä 17p

Teksti Urmas Hurmalainen