Kallis polttoaine kurittaa – Tsemppiä Miikka!

Hesarissa oli juttu, miten kallis polttoaine kurittaa tavallisten suomalaisten elämää. Eivät taida paljon tsemppitoivotukset ja jaksuhalit riihimäkeläistä Miikkaakaan auttaa.

Kallis polttoaine on saanut monet poliitikotkin liikkeelle. Minulle tulee sähköpostiin säännöllisesti ilmoituksia seuraamieni poliitikkojen twiittauksista. Tuoreeltaan Hesarin juttua kommentoi Perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra.

”Autoilun korkea hinta pahimmillaan tekee työnteosta kannattamatonta. No, sitten voidaan huutaa taas maahanmuuttoa korjaajaksi”, Purra twiittasi.

Tuosta taas maahanmuuttoa jyrkästi vastustava kaverini oikein innostui.

No en minäkään näe ulkomailta laajamittaisesti tuotua halpatyövoimaa hokkuspokkusratkaisuna työvoimapulaan ja minunkin mielestäni työstä pitäisi maksaa kaikille sen verran hyvää liksaa, että sillä pärjää ilman tulonsiirtoja yhteiskunnalta.

Jostain syystä vain minua ei nyt oikein vakuuttanut tuo Purran twiitti. Minusta tuo ulkomaisen halpatyövoiman linkittäminen polttoaineiden sietämättömän korkeisiin hintoihin vain tuntui jotenkin vähän keinotekoiselta.

Minusta polttoaineen kalleus on sen verran ikävä ja monen suomalaisen elämää ihan oikeasti kurittava juttu, että toivoisin siihen ihan oikeita ratkaisuja. Jätetään se vastakkain asettelujen hakeminen sitten vaikka muihin yhteyksiin.

Hyvästi paskarinkiajelu!

Kuten olen jo aiemmin kirjoittanut, ne ajat ovat itseltänikin ohi, kun autolla ajettiin huvin vuoksi. Ja se tuntuu ikävältäkin. Miksi minä sitten tykkään autolla ajamisesta?

Ei, en minä kurvaile vauhdinhurmassa silmä kiiluen mutkiin ja kaasuttele pitkillä moottoritiesuorilla kuin heikkopäinen. Minulle auto on paikka, jossa tunnen, ettei minua voi kukaan häiritä. Niinä aikoina, kun en istu autossa, olen äärimmäisen ärsykeherkkä: jos joku ns. asiakas kaipaa johonkin tekemääni työsuoritukseen mitättömänkin muutoksen, ryntään saman tien tietokoneelle.

Autossa voin hyvällä omallatunnolla ilmoittaa, että nyt ajan autoa ja pystyn palaamaan asiaan vasta, kun olen konttorilla.

No, minulla on sentään sellainen onni, että freelancerina ja yrittäjänä teen töitä kotitoimistossa ja pitkälti puhelimen ja tietokoneen välityksellä etänä. Kotona ei ole enää huollettaviakaan ja asun vajaan kilometrin päässä Vantaan Hiekkaharjun asemasta.

Enemmän tämä nykytilanne koettelee Hesarin haastatteleman Miikan kaltaisia ihmisiä, jotka tekevät epäsäännöllistä työaikaa. Hyvistä julkisista yhteyksistä huolimatta he tarvitsevat autoa, että työpäivä pysyisi järkevän pituisena. Lapsiakaan Miikka ei voi laittaa kävelemään pitkiä matkoja yksin harrastuksiin.

Samassa Hesarin jutussa 39-vuotias nainen kertoi perheen vaihtaneen ruokavalionsa makaroniin ja puuroon, että rahaa jäisi enemmän töihin kulkemiseen omalla autolla: perhe kun ei asu julkisen liikenteen verkon alueella.

Kaikenlaiset vapaan autoedun verotuksen kevennykset vähäpäästöisyyden perusteella tuntuvat ”lillerilallerilta”. Vähennys on esimerkiksi 60 €/kk (tai 0,04 €/km), jos auto on ns. lataushybridi.

Ei hitto soikoon… uskooko joku hölmö ihan oikeasti, että lataushybridin työsuhdeautoksi lataa autoonsa sähköä heti, kun 40-50 kilometrin sähköinen ajo muuttuu ajamiseksi perinteisellä bensalla?

Tosiasia on, että vapaan autoedun nauttijat ovat etuoikeutettua joukkoa, joiden eri tarvitse välittää mitä polttoaine maksaa, kun eivät niitä itse myöskään kustanna. Ja kun ei itse tarvitse maksaa, niin harva viitsii nähdä lataamiseen vaivaa kuin silloin tällöin korkeintaan ehkä yön yli, jos voi ladata kotipihassa.

Kirpaisee eniten tarvitsevia

Hallitus sanoo biopolttoaineiden jakeluvelvoitteen laskevan dieselin hintaa 12 senttiä litralta. Höpöhöpö.

Hesarin haastattelemat asiantuntijat tyrmäävät nämä puheet. Toimi rinnastuu veronkevennykseen, ja tutkimusten mukaan ne siirtyvät huonosti kuluttajahintoihin.

Polttoaineiden hinnannousu ei tietenkään johdu yksin verotuksesta, vaikka se Suomessa onkin kansainvälisesti vertailtuna korkea.

Tammikuussa 2022 bensiinin kuluttajahinnasta kuitenkin 60 % muodostui erilaisista veroista. Dieselpolttonesteen hinnasta noin puolet muodostuu veroista. Luulisi, että jostakin verosta voitaisiin joku siivu ottaa pois, sillä nykyisellään polttoaineiden korkeat hinnat tuntuvat kirpaisevan eniten juuri niitä, jotka oikeasti eniten autoa tarvitsevat.

Itse olen jo niin tottunut välttämään turhaa autoilua, että vihreiden on turha pelätä, että palaisin veivaamaan huvin vuoksi vanhalla Mersullani paskarinkiä, vaikka bensan hinta palaisi sinne 1,7 euroon litralta.

Mutta se on väärin, että tämä Miikkakin joutuu laskemaan, kannattaako ottaa vajaan työpäivän mittainen paikkausvuoro vastaan, kun jo töihin ajaminen tekee loven kukkaroon. Miikkakin on miettinyt sähköauton ostoa, mutta toistaiseksi siihen ei ole varaa.

Teksti Urmas Hurmalainen