Herkkuparila – Aito ”lähiösnagari”

Jestas että tulin onnelliseksi, kun lähestulkoon kotikulmilta Vantaan Hakunilasta löytyi vielä Herkkuparilan kaltainen perinteinen lähiösnagari. Superlihiskin oli niin iso ja täyteläinen, että 7,50 eurolla sain vatsan täyteen ja vielä röyhtäisinkin päälle.

Kaasujalan lukija lähestyi toimitusta tällaisilla terveisillä:
”Moi, huomasin, ettet ole käynyt vielä testaamassa Herkkuparilaa Hakunilassa. Aivan loistava grilli ja mätöt. Ei ehkä pysty kilpailemaan hinnassa halvempien kanssa, mutta yrittää olla enemmän premium-grillikioski. Kannattaa testata Erikoisperunat isona. Lupaan, ettei jää nälkä sen jälkeen:)”

Aina kun lukijalta tulee näin vahva suositus, pyrimme siihen tarttumaan. Aina se ei ajanpuutteen tai pitkän etäisyyden takia onnistui, mutta nyt onnistui. Vantaan Hakunila kun ei järjettömän matkan päässä ole Hurmalaisen nykyisiltä kotitanhuvilta Vantaan Hiekkaharjusta.

No pyrkimystä premium-luokan grillikioskiksi emme kyllä havainneet. Ulkoa ja sisältä Herkkuparila on samanlainen grillikioski kuin muutkin. Ja hyvä niin! Olisi ikävää, jos grillikioskit muuttuisivat kulosaarelaisten metroseksuaalien trendikeitaiksi. Herkkuparila on vaatimaton punainen tupa Vantaan Hakunilan urheilupuiston kupeessa. Toivottavasti perinteet ovat vielä voimissaan ja urheilupuistoon kakaroitaan kuskaavat vanhemmat käyvät kisojen tauoilla vetämässä naamariinsa kunnon grillimätöt. Se ei ehkä ole tänä päivänä enää trendikästä, mutta vanhemmiten sitä arvostaa perinteitä enemmän kuin haistelee trendejä. Kun oma poika pelasi jääkiekkoa ja jalkapalloa, etsin pitkien turnausten aikana ja matsien välissä aina lähimmän grillikioskin ja kiskoin naamariin tuhdin lihiksen kaikilla mahdollisilla täytteillä.

Kustomoi oma annos!

No, nyt varmaan joku lukija ottaa tämänkin tosissaan ja sormea heristäen lähettää päätoimittajalle terveisiä, että Hurmalainen tekee karhunpalveluksen kansanterveydelle, kun kannustaa raavaita miehiä syömään rasvaisesti.

Leikkiähän tämä nyt tietenkin pääasiassa on. Olen taas loppukesän ja syksyn ajan syönyt jokseenkin terveellisesti ihan painoa pudottaakseni. Sitä onkin lähtenyt parissa kuukaudessa yli 4 kiloa. Laihtumista on vauhdittanut myös säännölliset käynnit Hiekkaharjun kuntoportaissa. Tuhdin lihiksen kaikilla mahdollisilla härpäkkeillä olen syönyt grillikioskilla varmaan puolitoista vuotta sitten. Sekin oli jollain grillikioskilla Vantaalla päätoimittajan kanssa.

Ja nyt, kun pitkästä aikaa pääsin mutustelemaan suurinta tietämääni herkkua, niin a’vot! Superlihis sisälsi makkaran, pihvin, kananmunan ja juuston. Hinta oli 7,50 euroa. Voi olla, että monessa muussa grillikioskissa täytetyn lihiksen saa halvemmalla, mutta eipä niistä ainakaan tähän asti ole nälkä lähtenyt. Nyt lähti! Makkarasiivukin oli kunnon järkäle. Sinappia ja ketsuppia väliin olisi ehkä voinut lotrata pikkuisen vähemmän. Mutta kokonaisuutena maku oli erittäin murea ja olin ostokseeni äärimmäisen tyytyväinen. Ulos Herkkuparilasta päästyämme päästin kunnon röyhtäisyn.

Jokaisen hampurilaisen, lihiksen tai annoksen voi Herkkuparilassa kustomoida edullisesti annoslistan extrat-osion lisukkeista. Päätoimittaja otti lukijan suosituksesta ne Erikoisperunat. Sepä ei ihan halpa satsi ollutkaan, 10,40 euroa. Päätoimittaja kun on vielä vähän minua krantumpi, niin palautekin oli tylyä. WhatsAppiin pämähti kuva annoksesta saatteella ”Tää oli kyllä aika kauhee annos”.

Hakunila on äijää!

Palvelu oli nopeaa, mutta ei sitä nyt ylitsevuotavan ystävälliseksikään voi kehua. Ei se tosin varsinaisesti tylyäkään ollut. Ehkä parhaiten sitä kuvaa sana ”niukkaeleinen”. Pieni hymy myyjältä tiskin takana toisi päivään kivan pikkulisän.

Pienet tölkit Coca-Colaa maksoivat 2,5 euroa kappale. Eli oma annokseni juoman kera maksoi kympin, päätoimittajan satsi juomineen maksoikin jo 12,90 euroa. Halvemmalla toki syö melkeinpä minkä tahansa lounasravintolan noutopöydästä. Eikä varmasti olisi sydämelle kovin terveellistä tulla syömään Herkkuparilaan Superlihistä monta kertaa viikossa. Mutta pitkästä aikaa sellaista syödessäni tuntui, että elämästä ei paljon puutu.

Äijäpisteitä tulee isosta pysäköintialueesta kioskirakennuksen takana ja sijainnista 1970-luvun harmaata betonia henkivän kerrostalolähiön tuntumassa. Hakunila on niin tyypillinen 1970-luvulla noussut kerrostalolähiö, että se kelpasi esittämään sitäkin maineikkaampaa Helsingin Jakomäen lähiötä elokuvassa Nousukausi. Hakunilan ostoskeskusta on kuitenkin suunniteltu uudistettavan niin, että Hakunilan yleisilme muuttuisi kantakaupunkimaisemmaksi. Olipa Hakunila tyylikäs tai ei, niin äijää siinä riittää vähintään pienen kylän verran.

Herkkuparila

Hakunilantie 65, Vantaa

Ruuan riittävyys: xxx
Palvelu: XXX
Ruuan äijämäisyys: XXXXX
Paikan äijämäisyys: XXXX

Yhteensä 15p

Teksti Urmas Hurmalainen
Kuvat Mika Salomaa