Capperi – Pullapizzaa Ogelissa

Capperi Ogelissa eli Helsingin Oulunkylässä mainostaa pizzojaan aidosti napolilaisina. Sitä ne varmaan ovatkin, mutta minä kallistun edelleen ihan suomalaisiin, mutta usein maahanmuuttajataustaisten vääntämiin ohutpohjaisiin lättyihin.

Perheeni kanssa asuin kauan sitten Itä-Pakilassa, kivenheiton päässä Oulunkylän keskustasta. Olimme ostaneet sieltä rivitalonpätkän joskus 2000-luvun alussa. Työläistaustastaan irtautunut kulosaarelainen kaveri muistutti aina tuosta itä-liitteestä. Kun kerran porukassa kerroin jollekin kysyjälle ostaneemme rivarinpätkän Pakilasta, niin tuo Kulosaaren nousukas heti perään piikitteli: ”Urmas, mikä unohtui?. Se, että teidän kämppä on ITÄ-PAKILASSA, ei siis Pakilassa”.

Minä nyt en näistä eri asuma-alueiden hierarkioista perusta. Muistan vain, että niin Itä-Pakila kuin se Oulunkylän keskustakin oli aika pientalovoittoista ja rauhallista seutua. Huomautin sitten, että asuihan kaverini itsekin Itä-Helsingissä, joka käsittää Kulosaarenkin.

Sain tuohtuneen luennon Kulosaaren neliöhinnoista ja sen kuuluisista ja menestyneistä asukkaista.

No juu, meni vähän pitkäksi tuo luento. Mutta en ole juurikaan Oulunkylässä sen koommin käynyt, vaikka en ole sieltä niin hirveän kauas muuttanut. 2000-luvun alussa rintamamiestaloon Helsingin läntiseen suurpiiriin, sieltä itse rakennettuun omakotitaloon Länsi-Vantaalle. Omakotitalon käytyä tarpeettoman suureksi muutimme rouvan kanssa Vantaalle Tikkurilan kupeeseen.

Keskiluokkaiseen makuun

Niinpä lyhyestä välimatkasta huolimatta pizza-lounas Ogeliin tarjosi myös pienen aikamatkan omaan historiaan. Ogelin keskustahan ei ole mitenkään kaunis, ja vielä vähemmän kaunis se oli pilvisen lumisateisena torstaina. Kaunista Ogelissa taitaa olla vain vanha puukirkko. Pizzeria Capperi on vanhassa liikekiinteistössä. Jussopivasti.com -sivustolla sitä kehutaan lähiöravintoloiden kirkkaaksi helmeksi. Tämä on varmasti ihan totta ja Capperi sen takia sopiikin keskiluokkaisille ogelilaisille. Käsittääkseni Ogeli on pikkuisen paremman väen lähiö. Ehkä aikanaan viihdyin itsekin niillä seuduilla, kun olin nykyistä ehkä keskiluokkaisempi: työsuhde-Mondeolla huristeleva pikkupäällikkö. Nyt tapaan enimmäkseen duunaritaustaisia pienyrittäjiä ja tunsin vähän itseni vähän vieraaksikin Capperissa.

Kun saimme eteemme aidot napolilaiset paksupohjaiset ja pullamaiset pizzat, minua nuorempi ja paremmin trendeistä perillä oleva päätoimittaja tiesi valistaa, että aidot napolilaiset pizzat ovat sellaisia. Minä tunnustan suoraan, että tykkään enemmän Koti-Pizzan tai maahanmuuttajataustaisten pyörittämien kebab-pizzerioiden ohutpohjaisemmista ja ehkä vähän kuivakkaammistakin pizzoista. Tällaisen aidon Napolin pizzan pohja maistui mielestäni liikaa pullalta, tomaattikastike oli vähän velttoa, enkä oikein tunnistanut Napoletana-pizzastani pekoninkaan makua. Ja juuri pekoninin takia olin lounashinnalla myydyn Napoletanan valinnutkin. Paksussa ja pehmeässä pizzapohjassa näen vähän senkin ongelman, että jäähtyessään se tuppaa tarttumaan kiinni kitalakeen kuin pullasuttu eli pullamössö. Pullamössöä tehdään repimällä pullanpalasia kahvikupin päälle ja kaatamalla päälle maitokahvia.

Päätoimittaja valitsi a’la carte -listalta neljän juuston Del Casaro-pizzan. Hänkin myönsi, ettei oikein pitänyt pizzansa pullamaisesta pohjasta. Vuosi sitten hän kävi Roomassa ja vuolaasti kehui tämän historiallisen kaupungin pizzeroita.

Italian pizzoihin en osaa Capperin pizzoja verrata, kun en ole Italiassa juurikaan pizzaa syönyt. Nuorempana lomailin Italiassa useinkin, mutta en minä muista siellä pizzaa syöneeni. Minä kun olen enemmän pastamies kuin pizzamies.

Palvelu oli hyvää ja vähän poikkeuksellisenkin ystävällistä. Justsopivasti.fi -kirjoittaja kehui paikan ravintolapäällikön Miquel Angel Papaianni. Meiltä ei kukaan kysellyt paikkavarauksesta, mutta tiskillä tilausta tehdessämme Miquel tai joku muu palveli meitä oikein mukavasti ja pizzat tulivat pöytäänkin yllättävän nopeasti.

Nämähän ovat puhtaasti makuasioita. Meidän piti mennä vähän oman mukavuusalueemme ja tuttujen raavaiden miesten lounasravintoloiden ulkopuolelle. Capperin pöydissä ei istunut haalariduunareita, vaan enemmänkin villapaitaista ”luovaa luokkaa” ja jokunen toimistoihminenkin. Uskon kyllä, että Capperin aito napolilainen pizza on kebab-pizzerian Frutti di Marea tai Quattro Stagionea enemmän keskiluokkaisten ogelilaisten makuun.

Capperi

Siltavoudintie 9, Helsinki

Ruoan riittävyys: XXXX
Palvelu: XXXX
Ruoan äijämäisyys: XX
Paikan äijämäisyys: X

Yhteensä 11p

Teksti Urmas Hurmalainen
Kuvat Mika Salomaa