Äijäpizzaa tavisten golfklubilla

Lukijan suosituksesta Kaasujalan iskuryhmä päätti testata, miltä pizza maistuu golfklubilla Espoon Lakistossa. Lukija mainosti, että paikka välttää turhaa fiineilyä.

”Moi! Käys koklaa SHG Lakiston golfklubin uuden ravintoloitsijan serveeraus. Aloitti tälle kaudelle ja saanut ainakin pelaajien keskuudessa hyvän vastaanoton. Pizzaa, grilliruokaa ja lounasta… ei mitään turhaa fiineilyä, millä tietty odotetaan muidenkin kävijöiden sen löytävän. Toimii…”, oli lukijan sähköpostiviestin sisältö.

Lakisto on Espoon kaupunginosa, mutta ehtaa maaseutua. Lakiston maamerkkejä on pääkaupunkiseudunkehitysvammalaitos Rinnekoti, jonka kanssa samassa pihapiirissä toimii SHG Lakiston golfklubikin.

”Lakistossa on mahdollisuus virkistäytyä esimerkiksi ratsastamalla ja pelaamalla golfia. Alueella on myös pieni ostoskeskus, jossa on muun muassa lähikauppa. Tällä hetkellä alueella on kahvila ja baari”.  Golfklubille poiketaan Vihdintiestä, Vihdintiestä erkanee myös tie pohjoisen suuntaan Nurmijärven Lepsämään.

Lakistosta on Vihdintietä pitkin vajaa kymmenen kilometriä Kehä III:n risteykseen ja noin 25 kilometriä Helsingin keskustaan. Lakistoon pääsee myös julkisilla busseilla, seutulinjalla 345 Helsingin Elielinaukiolta ja Espoon sisäisellä linjalla 348.

Mutta golfklubillehan ei tulla tietenkään bussilla, vaan omalla autolla. Ja vaikka testipäivänä koulut olivat jo alkaneet ja kesälomakausi pääosalta työssäkäyviä suomalaisia loppunut, niin autolle saimme etsiä pysäköintipaikkaa yllättävän pitkään. Tungosta oli keskellä päivää, vaikka olimme syvällä Espoon kaupungin maaseudulla.

Golfia rööki huulessa

No, golfklubilla oli joku eläkeläisten golfkisa meneillään. Parkkipaikalta ylös klubille tallustaessamme kiinnitimme huomiota, että ensimmäisen kerran näimme golfaajan vetäjän rööki huulessa settiään. Tyylikkäästi golfhenkeen pukeutunut seniorigolfaaja ei vaikuttanut ihan kantasuomalaiselta eikä varsinkaan perussuomalaiselta.

Koska emme ole päätoimittajan kanssa golfaajia, niin vaikutelma oli ihan sympaattinen. Mehän olemme kaikenlaista elitismiä vastaan ja tuntui, että tämähän alkaa hyvin.

Mikään kansankuppila SHG Lakiston golfklubinkaan ravintola ei kyllä ole. Ellei sitä sitten mielletä sellaiseksi golfaajien keskuudessa. Ehkä parkkipaikalla autokantakin oli aavistuksen kansanomaisempaa kuin golfklubeilla yleensä. Siellähän oli jokunen halpa Renault Cliokin ja Nissan Qashqain ja Volkswagen Golfin tapaisia kansanautoja taisi olla enemmänkin, tosin nekin olivat uusia.

Mutta näytti vähän siltä, ettei Lakistoonkaan tulla millään viisitoista vuotta vanhoilla ”murhalohko-Bemareilla”. Jopa testipäivänä allani ollut musta ja 15 vuotta vanha TT-Audikin tuntui liian ”ramirassilta”.

Noutopöytä oli testipäivänä katettu vain kilpailuun osallistuneita golfareita varten, joten meidän piti tilata pizzat a la carte -listalta. Tilauksen ottanut mies hoiteli vähän kaikkea, ei pelkästään ruokajuttuja. Ihan perusystävällistä meininkiä.

Viihtyisäksihän klubirakennus on rakennettu. Mutta kun me olemme tottuneet lounastamaan melko karuissa perustason lounas- ja työpaikkaruokailussa, niin väkisinkin tunsimme olomme vieraiksi. Koska oli hellepäivä ja olin pukeutunut nukkavieruun pikeepaitaan ja farkkushortseihin, epäilin, voinko tällaisessa paikassa edes ruokailla.

No, kyllä me lopulta sulauduimme porukkaan, oli siellä muitakin shortsimiehiä.

Olo jäi ulkopuoliseksi

Hintataso vaikutti ihan inhimilliseltä. Tosin, saman 11 euroa maksavan Romeo-pizzan saisi Vantaan Rajatorpan kebab-pizzeriasta 2-3 euroa halvemmalla. Mutta tokihan se on ihan eri asia lounastella ruudullisten muoviliinojen ääressä kuin golfklubin terassilla, josta avautuu näkymä vehreälle golfkentälle.

Sen verran tässä on kertynyt pizzatietämystä, että ensimmäiseksi tietää kiinnittää huomiota pohjaan, josta puhutaan liian vähän. Pizzerioita arvotetaan ensisijaisesti sen mukaan, kuinka paljon pizzassa on täytettä. Pohjasta puhutaan vähän, ja kun puhutaan, niin tyydytään kertomaan, kuinka pohja on leivottu, mutta lopputulosta ei juurikaan arvioida.

Emme me tietenkään lähteneet kyselemään, oliko taikinaa on kohotettu kaksi vuorokautta tai oliko  se leivottu luomujauhoihin. Kriteereiksi meille riittää se Jyrki Sukulan kuppilaohjelman oppi, että täytteiden ei pidä noin vain kauhomalla irrota pohjasta vaan niiden on oltava siinä sopivasti kiinni.

Pizzoissa juustoa ehkä oli vähän liian reippaan puoleisesti, mutta muuten täytteitä oli sopivasti ja pohjakin oli sopivasti kohotettu.

Taikina tuntui oikein leivitetyltä, kun se muodosti kauniit ilmakuplat, jotka pitivät reunuksen muodossaan. Jos täytteitä on liikaa, pohja vetistyy, eikä pääse paistumaan kypsäksi. Pohja ei ollut vetistynyt, vaan ehkä liiankin rapea.

Pikkuisen oli pohjassa mustiksi palaneita läiskiä ja se taas kieli liian korkeasta paistolämpötilasta tai siitä, että pohjan levittämiseen oli käytetty liikaa jauhoja.

Itse kuitenkin tykkään mieluummin vähän kärvähtäneestäkin pohjasta kuin vetistyneestä lätystä.

Ihan kohtuullisen kiva kokemus, mutta ulkopuolinen olo tuli väkisinkin, vaikka muu asiakaskunta ei ollut ollenkaan golfaajien herraskaisimmasta päästä. Kyllä minä seuraavalla kerralla pukeudun ainakin vaaleisiin chino-housuihin, enkä farkkushortseihin.

SHG Luukki & Lakisto – Suur-Helsingin Golf

Rinnekodintie 23, Espoo

Ruoan riittävyys: XXX
Palvelu: XXX
Ruoan äijämäisyys: XXXX
Paikan äijämäisyys: X

Yhteensä  11p

Teksti Urmas Hurmalainen
Kuvat Mika Salomaa