Mehevää burgundinpataa Kalliotiellä

Kalliotien Lounas Tuusulan Kalliotiellä sijaitsee sen verran piilossa valtaväyliltä, että siellä taitavat lounastaa vain tosimiehet, jotka kaipaavat mahantäytteeksi ehtaa kotiruokaa kohtuuhinnalla.

Samalla Ruokamylly-putiikilla on Tuusulassa kaksi lounasruokalaa: Lounasjussla Huurrekujalla ja Kalliotien Lounas Kalliotiellä. Kalliotielle ainakin pitää oikein erikseen löytää ja se ei ole huono juttu se. Siellä tuntuvat lounastavan vain miehet, joilla on oikeasti keskenään asiaa: muuten ruokaillaan hiljaa. Ja niin sen pitää mennäkin. Kalliotielle eivät eksy hipsanpippaaveikot, jotka pitkästä aikaa tavatessaan halailevat toisiaan, eivätkä metroseksuaalit, jotka lounastapaamista sopiessaan pohtivat ”oonks mä tänään available tai busy”.

Jos ei ole tavatta pitkään aikaa, niin halaamistan sijasta paiskataan kättä. Ja jos kalenterissa tekee tiukkaa, niin todetaan, että ”kiirettä pitelee nyt niin perkuleesti”, eikä mongerreta sekakielillä ”availablea”.

Ei ”keppaheikeille”

Samassa kiinteistössä Kalliotiellä sijaitsee Tuusulan Yrityskeskus. Asiaa! Sillä Kalliotien Lounaan asiakaskuntakin tuntui olevan voittopuolisesti jonkun sortin yrittäjiä. Ja kuten Täällä pohjantähden alla -romaanin liikennöitsijä Kiviojan Late toteaa: ”Yrittäjä maailman pystyssä pitää”.

Kun käy Helsingin ydinkeskustan trendikkäissä lounaspaikoissa, tuntuu, että keppaheikkien tärkein asia on mahdollisimman äänekkäästi esittää ns. fiksuja asioita ja korostaa omaa erinomaisuuttaan. Keppaheikki on vaimon suosima ilmaisu ja tarkoittaa kevyin eväin itsestään meteliä pitävää ja hienosteluun taipuvaa paskanjauhajaa.

Yrittäjä on hiljaa, jos sillä ei ole asiaa.

Asiallisuus ja rehti meininki lähtee jo asiakaspalvelusta. Liekö rouva ollut yrittäjä itse, mutta asenne oli samanaikaisesti ystävällinen ja asiallinen.

Ensimmäiseksi pisti silmään edullinen hinta: liha-, kala- ja makkaralounas vain 8,50 euroa. Jos ottaa keitto- tai kasvislounaan, pääsee euron halvemmalla. Eihän Helsingissä eikä edes Vantaalla juuri missään tahdo päästä alle kympillä.

Pataklassikko maistui

Testipäivänä lounaspöydässä oli tarjolla pinaattilettuja, nakkikeittoa, lohigratiinia, burgundinpataa ja jauhelihapilvejä. Kun en ole kala-, enkä pinaattimiehiä, kauhoin burgundinpataa ja jauhalihapihvejä.

Pihvit olivat mureita, eivätkä mitään löysiä lälleröitä. Burgundinpatakin oli sitä mitä pitikin: murea pataruokaklassikko naudanpaistista.

Talveen tällaiset pataruoat kuuluvat kuin nenä päähän, yksi ehdottomia suosikkejani. Burgundinpadan miinoja on se, että sitä pidetään uunissa liian kauan, jolloin se pääsee kuivumaan. Ruokamyllyssä homma oli osattu hoitaa.

Mutkatonta menoa ja paikka, jonka vantaalainen pienyrittäjä tuntee omakseen.

Kalliotien lounas

Kalliotie 2, Tuusula
Ruoan riittävyys: XXXX
Palvelu: XXXX
Ruoan äijämäisyys: XXX
Paikan äijämäisyys: XXXX

yhteensä15p

Teksti Urmas Hurmalainen
Kuvat Mika Salomaa