Kaasujalka

Rinsessa – Peugeot 205 GTI 1.9 Turbo ´87

Julkaissut:

|

24.4.2018

|

Kirjoitettu kategoriaan:

Rinsessa – Peugeot 205 GTI 1.9 Turbo ´87

Pikkuinen ”Rinsessa” taittaa kulkuaan mutkaista maantietä pitkin vahvasti tuhisten ja puhisten. Se uhkuu voimaa, pienistä raameistaan huolimatta, sillä moottorin menohaluja on parannettu moni eri tavoin.

GTI-luokan autoja alkoi 1970-80 -lukujen taitteessa ilmestyä katukuvaan joka puolella maailmaa. Tunnetuimpana Volkswagen Golf GTI, johon moni autonvalmistaja esitteli vastaiskujansa. Yhtenä niistä Peugeot, joka oli esitellyt myyntihitiksi nousseen pienen 205-mallistonsa helmikuussa 1983. Reilu vuosi myöhemmin tarjolle tuli ärhäkkä 105-hevosvoimainen 1.6 GTi -versio. Kevyttä ja ajettavuudeltaan loistavaa pientä ranskatarta liikutti isommasta mallista lainattu moottori melko rivakasti. Vuonna 1986 moottorin kokoa kasvatettiin vielä 1,9-litraiseksi, jolloin tehoa tuli tarjolle 130 hevosvoimaa. Sitä kaitsemaan päivitettiin takapäähän rumpujen tilalle levyjarrut, samalla kun 14-tuumaiset pyörät vaihtuivat 15-tuumaisiksi.

Miksi ihmeessä Pösö?

Tuukka Sairo on omien sanojensa mukaan kolmenkympin kriisiä poteva varaosamyyjä. Hän kertoo touhunneensa kaikenlaisten romujen kanssa pienestä asti. Miehen autoiluhistoria on sen verran kirjava merkkien suhteen, että melkoisesta autojen sekakäyttäjästä voidaan tässä yhteydessä puhua.

Juttumme Pösö on Tuukan ensimmäinen harrasteauto. Mies on harrastuksensa kanssa oman tiensä kulkija. Harrasteautoksi hän halusi sellaisen, jota kaikki muut eivät rakenna. Onnistuminen oli taattu, sillä sittemmin häneltä on aika usein kysytty ”Miksi ihmeessä Pösö?”

Sekalaisen harrasteaihion haeskelun tuloksena löytyi kohtuukuntoinen ja ennen kaikkea aito Peugeot 205 1.9 GTi. Auton aiempi omistaja – harrastaja hänkin – oli käynyt Pösön jo kertaalleen läpi, minkä jälkeen autolla oli ajettu vain kesäisin. Autoon oli jossain välissä asentanut Koni Sport -alustan 40 millin madalluksella. Nykyinen värisävy on perua mainitusta läpikäynnistä, alunperin auto on ollut peruspunainen, mikä lienee suosituin 205:n värivaihtoehdoista.

Liiraava kytkin

Ostohetkellä Peugeot oli luistavaa kytkintä lukuun ottamatta suunnilleen ehjä. Edellinen omistaja oli vaihtanut autoon 405 Mi16 -vauhtipyörän, jossa on 215-millinen kytkin. Luistavan kytkimen tilalle Tuukka vaihteli Mi16-vakiokytkimen.

Moottorin vitaalisia elintoimintoja oli tekohengitetty jos jonkinlaisilla keinoilla, ja toimihan se ihan kohtuullisesti. Tuukan teki kuitenkin mieli piristää moottoria, ja hän ostikin kaveriltaan halvalla Aero-Saabin Garrett T03 -ahtimen. Eikä aikaakaan kun Pösö kävi ahdintekniikallaan.

Ahtimeksi tuli siis Garrett, jolle sopivan pakosarjan Tuukka teki itse. Seoksia vahtimaan löytyi Finboost AFR-1 -laajakaistalambda. Alkuperäinen virranjakaja heivattiin tallin nurkkaan, ja kaikista maailman moottorinohjaimista autoon valittiin Autotune AT Driveboard. Kipinä toteutettiin VAG:n hukkakipinäpuolalla. Ruiskutus on sekventiaalinen, tarkoittaen, että jokaisen suuttimen toimintaa ohjataan erikseen. Samalla tuli askarreltua moottorinohjaukseen nelikanavainen pakokaasun lämpötilamittaus, joka tehtiin Autotunen palikoista itse soveltaen. Pösön keulalle pökättiin ahtoilmaa jäähdyttämään nk. kiinancooleri. Ahtoputkiston kehitteleminen oli suhteellisen mielenkiintoinen projekti, pienessä autossa kun ei ole liikaa tilaa. 2,5-tuumainen pakoputkisto yhdellä Simons-vaimentimella on sekin miehen omaa tekoa. Alkuperäisten ruiskutussuuttimien tilalle on sittemmin vaihdettu Siemens Deca V 875 cc suuttimet.

Lipsuu lipsuu

Syksyn mittaan Pösöä päästiin käskyttämään vajaan kilon ahtopaineilla, ja voimaa todettiin olevan mukavasti. Renkaiden pito vain ei riittänyt syksyn sateisilla teillä alkuunkaan, mistä huolimatta myös kytkin osoitti luistamisen merkkejä. Pösö kaipasi siis vahvemman kytkimen ja enemmän pitoja eturenkaille. Sumujen saarilta Tuukka tilasi Quaifen Torsen-tyyppisen vetopyörästön lukon. Kytkimeksi valittiin OMP:n nelilapainen sintterilevy ja jäykempi asetelma.

Pian kusti polki vinhaa vauhtia Nopankylää kohti osapaketti tarakallaan. Ensiksi rantautui Quaife. Siitä innostuneena Tuukka repäisi ranskattarestaan vaihteiston irti ja purki sen atomeiksi. Vaihteistoon vaihdettiin välityksiä sekoittelemalla rattaita muun muassa diesel-205:n vaihteistosta. Toisiovälitykseksi vaihdettiin Mi16:n 4.19:1. Vaihdelaatikon kaikki laakerit ja tiivisteet uusittiin. Vaihteiston valmistuessa kytkinkin oli saapunut perille, joten paketti saatiin kokonaisuudessaan nippuun.

Jonkun aiemman omistajan tekemästä mystisestä taka-akseli-swapista johtuen Pösössä oli ostohetkellä takana 1.6 GTi:n rummut! Niiden tilalle Tuukka vaihtoi tässä vaiheessa Citroën Xsara HDI:n levyjarrut. Myös etujarrut adoptoitiin samaisesta autosta.

Lisäksi Tuukka hankki uudemman 205 1.6 GTi:n varaosa-autoksi. Siitä saatiinkin ehjempi ja hienompi sisusta. Kojelauta oli täysin erilainen, joten myös ohjaamon johtosarja poikkesi alkuperäisestä. Johtojen numeroinnit pitivät onneksi paikkansa, joten Tuukka suoriutui johtorumbasta kunnialla.

Samalla kun sisustaa päivitettiin, vaihtuivat etuistuimet Sparco R100 -sporttipenkkeihin. Uudeksi ratiksi valittiin OMP Corsica.

Seuraavaksi käytiin Seinäjoen Tekulla mittauttamassa tehot, ja suoritettiin muutoskatsastus nykyiselle tekniikalle. Hymy ylsi varmasti pienen auton sivuikkunoista ulos asti, kun Pösö oli asianmukaisesti kyseiselle tekniikalle muutettu.

Ylimaalaus

Vaan eihän tarina tähän voinut päättyä. Seuraavaksi Mi16:n vauhtipyörän tilalle vaihtui HDI-moottorin 230 mm kytkimelle tarkoitettu vauhtipyörä. Kytkinlevyksi laitettiin tällä kertaa HDI:n vakiokytkin, joka kestää 320 newtonmetrin väännön.

Ja kun vauhtiin oli jälleen kerran päästy, purettiin auto akseleita ja tankkia lukuun ottamatta täysin pähkinöiksi ajatuksena uusia hieman jo patinoitunut maalipinta. Ilmeni, että edellisen omistajan tekemät hitsaustyöt olivat taistelleet mallikelpoisesti aikaa vastaan, joten niitä ei tarvinnut uusia. Purettuun ja osittain vahvistettuun koriin Tuukka teki pohjatyöt kaverinsa kanssa, minkä jälkeen auto maalautettiin kauttaaltaan samalla sävyllä, jolla auto oli maalattu jo aikaisemmin.

Kasausvaiheessa ulkonäköä parannettiin viimeisimmän faceliftin takavaloilla, ja ohjaamoon asennettiin Sparcon nelipistevyöt. eBaysta löytyivät uutta vastaavat 205 GTi 1.9 -merkit. Eivät olleet ihan halvat…

Jaa miksi tätä autoa kutsutaan Rinsessaksi? Koska näin pieni ei voi olla leijonakuningas, ja onhan auton väritys sekä luonne hieman ”rinsessamainen”.

Teksti ja kuvat Spinneri Magazine

Jaa tämä artikkeli

Uutisia aiheesta

Nuoruuden lähteillä – BMW M535i ´87
Rykkönen – Mini ”R1” 1000 Special ´77
Urkki – Audi ur quattro ´81

Tietoa julkaisijasta

Mika

Kirjoita vastaus

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *