Ravintola Pihvimylläri – Isku ”Vanhaslandiaan”

Presidentinvaalien alla Kaasujalka päätti lähteä lounastamaan Pihvimylläriin, Matti Vanhasen kotikulmille Klaukkalaan. Uunipottujen sijasta valitsimme rosepippurileikkeen.

Viimeisestä Klaukkalan-vierailusta on jo vierähtänyt tovi. Velipoika sinne 1980-luvulla rakensi omakotitalon ja muutti jo saman vuosikymmenen lopulla takaisin Helsinkiin. Poika pelasi 2000-luvulla jääkiekkoa ja silloin tuli käytyä Klaukkalassa jäähallissa. Sikäläinen joukkue muuten pärjäsi yleensä hyvin, pientaloidyllissä ilmeisesti jääajat eivät olleet kortilla kuten Helsingissä.

No, nyt Klaukkala on tietysti paisunut. Käsittääkseni Matti Vanhasen idylli olisi Suomi täynnä Nurmijärviä ja Klaukkaloita.

Heti Klaukkalan pääraittia ajellessa käy selväksi, että lähiötä ei siitä taida tulla. Rakentamisen vilkastumisesta huolimatta siellä aistii edelleen maaseutupitäjän tunnelmaa.

Uskoin, että Pihvimylläri on Klaukkalan lounasravintoloiden vetovoimaisimpia, vaikka testipäivänä siellä ei meidän lisäksi tungosta ollutkaan. Liekö niin, että nekin klaukkalalaiset, jotka kotitaajamassaan käyvät töissä, suosivat omia eväitä?

Maalaisidylliä

Mennyttä aikaa huokuu suloisesti jo vanha kolikkopuhelin seinällä. Sen verran tuoreempaa mallia sekin kuitenkin oli, että pakko oli varmistaa tarjoilijalta, oliko se vielä toiminnassa. Ei ollut. Kyllä klaukkalalaisetkin jo käyttävät kännykkää.

Haalaripukuisten rekkamiesten ja huomiotakkisten varastomiesten sijasta muut lounastajat näyttivät olevan enimmäkseen toimisto- ja pienyrittäjäporukkaa. Olisiko niin, että ne huomiotakkisetkin kyllä rakentavat omakotitalonsa Klaukkalaan, mutta käyvät töissä muualla pääkaupunkiseudulla?

Pihvimyllärin sisustus puupaneeliseinineen jatkoi tuota maaseutuidyllin tunnelmaa.  Tuolitkin olivat lakattua puuta ja niiden verhoilu ja kirjavaa raitakangasta, eikä mitään karua muovia.  Tunnelmaa voisi kuvat enemmänkin maaseutu-pubimaiseksi kuin karuksi lounasravintolaksi.  Ei ihme, että siellä kokoontuvat monet yhdistyksetkin, mm. Klaukkalan Yrittäjät.

Uskoisin, että rankan työviikon jälkeen Klaukkalassa asuvan, juniori-ikäisen harrastajan keskivertoäidin- tai isän on helppo tulla ottamaan siellä parit huurteiset. Pihvimylläriin on vaikea kuvitella räyhäveikkoja. Kyllä siellä uskaltaa palvella viikonloppulauantaisinkin yökolmeen.

Ja se, että Kari ”Kauppaopiston naiset” Peitsamo on käynyt Pihvimyllärissä keikalla ainakin vuonna 2004, kertoo, että kyllä Klaukkalassa taitaa olla sijaa keskiluokkaisille boheemeillekin. Maaliskuussa sinne muuten on tulossa keikalle jokaisen keskiluokkaisen ja keski-iän tuntumassa olevan naisen unelmatähti, Vain elämää –sarjasta tuttu Pauli Hanhiniemi, ei kuitenkaan bändin kera, vaan duona.

 Missä uuniperunat?

Facebookissa palvelu saa pelkkää suitsutusta: ” Tosi kiva mesta, ystävällinen henkilökunta! Todellakin käyn uudelleen”.  Mukavaa palvelua saimme merkin. Ja annokset tulivat pöytään paljon nopeammin kuin osasimme odottaa.

Sen sijaan kansainvälisten turistivirtojen kohde Pihvimylläri ei taida olla: ravintolasivustolla Eat.fi siitä ei löydy ensimmäistäkään kommenttia.

Salaattipöytä oli runsas: kirsikkatomaattia, maustekurkkua, fetaa, kuivattua tomaattia tai luumia, kebablihaa. Itse rosepippurileike oli sopivan kypsä ja murea, kastikekin oli paikallaan. Sen sijaan ranskalaisiin piti lisätä suolaa, muuten nekin olivat sopivat: eivät lilluneet rasvassa, mutta eivät myöskään jäähtyneet koppuroiksi saman tien kuten tunnetussa pikaruokaravintolassa.

Jos muuttaisin Klaukkalaan, niin uskoisin, että Pihvimylläristä hyvinkin tulisi ”kantikseni”. Miinusta on kuitenkin annettava siitä, ettei Pihvimylläri tiettävästi ole ymmärtänyt tehdä itsestään pitäjän suuren pojan mukaan uuniperunaravintolaa: en löytänyt uuniperunavaihtoa edes à la carte –listalta.

Pihvimylläri
Myllärintie 8
01800 Klaukkala

Ruoan riittävyys: XXX
Palvelu: XXX
Ruoan äijämäisyys: XXX
Paikan äijämäisyys: XX

Yhteensä 11p

Teksti Urmas Hurmalainen
Kuvat Mika Salomaa