Kaasujalka

Harvinainen hämähäkki – Fiat 124 Spider ’78

Julkaissut:

|

16.1.2018

|

Kirjoitettu kategoriaan:

Harvinainen hämähäkki – Fiat 124 Spider ’78

Vaikka mukavuusnäkökohdat tekevätkin avoautoista poikkeustapauksia, niillä on aina ollut ostajakuntansa. Jopa meillä täällä Suomessa. Hyvinkääläinen Juha Kinnunen unelmoi 20 vuotta omasta avoautosta ennen kuin toive toteutui.

Fiat on tunnettu autovalmistaja, jonka mallistoon on aina kuulunut eksoottisia autoja. Vuosina 1966-85 valmistettu 1. sukupolven Fiat 124 Spider on yksi näistä. Auton kori valmistettiin maineikkaalla Pininfarinalla, mutta alusta sekä moottorit ja voimansiirron komponentit olivat pohjimmiltaan pitkälti samoja kuin tavallisessa Fiat 124:ssä … joka taas tunnetaan meillä Suomessa parhaiten neuvostoversiona eli Lada 1200:na.

Melkein kaksi vuosikymmentä kestäneen valmistuksen aikana Spider toki kehittyi, tekniikan luovuttajana toimineen perusmallin mukaan. Moottori kasvoi alkuperäisestä 1,6-litraisesta 2-litraiseksi ja sai kanteensa toisen nokka-akselin.

Suurten autojen kotimaassa USA:ssa on aina ollut kysyntää pienille eksoottisille urheiluautoille, joten suurin osa 198 000:sta valmistetusta Spiderista meni Atlantin taakse. Suomeen 124 Spideria ei tuotu uutena lainkaan.

124 Spider palasi Fiatin mallistoon vuonna 2016, kun merkki julkaisi pienen takavetoisen avoauton. Malli perustuu pitkälti 4. sukupolven Mazda MX-5 roadsteriin. Molempia autoja tuodaan nyt myös Suomeen.

Vanha unelma todeksi

Hyvinkääläinen Juha Kinnunen menetti sydämensä takavetoisille Fiateille jo lapsena. Naapurilla oli Fiat 125 Special, jonka korkeaviritteisen moottorin ääni jäi mieleen. Vielä kun Juha pääsi auton kyytiin, teki sen kiihtyvyys vaikutuksen. Ajokortin saatuaan Juha sitten hankki 1971 Fiat Specialin, ja ajeli sillä kymmenen vuotta.

Vuonna 1983 Juha näki Fiat-kerhon järjestämässä tapahtumassa ensimmäistä kertaa luonnossa Fiat 124 Spider avoauton, ja tuolloin syttyi halu saada sellainen myös itselle. Koska autoja ei tuotu Suomeen maahantuojan kautta, ja jälkituonti vaati vielä silloin joko hurjan veropotin maksun tai vähintään vuoden työrupeaman ulkomailla, ei juuri muu auttanut kuin odotella parempia aikoja.

Parikymmentä vuotta myöhemmin odottelu palkittiin, kun Saksasta löytyi sopiva, alun perin USA:han myyty vuoden 1978 yksilö. Kaupat tehtiin paikan päällä, ja uudesta ostoksesta päästiinkin heti nauttimaan ajamalla se Suomeen. Matka sujui vaivatta, vaikka reitti kiersi Luxemburgin, Ranskan ja Belgian kautta. Ongelmat odottivat vasta koti-Suomessa. Kävi nimittäin ilmi, että auton mukana tullut rekisteriote kuului toiseen autoon! Saksalaiset viranomaiset eivät suostuneet auttamaan, mutta onneksi asia saatiin hoidettua Autorekisterikeskuksen (nyk. Trafi) kautta.

Tulinen keitos arktisista aineksista

Byrokratian vaatiman ajan Juha käytti korjaamalla autossa ilmenneitä puutteita. Ensimmäinen niistä oli tehon puute. Kaksilitraisen moottorin teho kun oli uutenakin ollut vain 86 hevosvoimaa, mikä ei takaa 1070-kiloiselle autolle nykyajan mittapuun mukaan mitenkään urheilullista suorituskykyä.

Koska Juhalla oli ennestään ollut monia Fiateja, oli hänelle kertynyt tietotaitoa siitä, millaisia kokoonpanoja eri Fiatien osista voidaan keittää. Varaosa-autoksi hankittiin Fiat Croma Turbo, josta poimittiin mm. Garrett T3 -turboahdin. Ahtimen tuottama ilma pantiin kiertämään tarvikeosasta sovelletun välijäähdyttimen läpi. Imusarja adoptoitiin Lancia Prismasta ja elektronista polttoainesyöttöä ohjaamaan valjastettiin Megasquirt. Moottoriin lisättiin Cromasta peräisin oleva öljynlauhdutin; öljypohja on puolestaan Fiat Argentasta.

Kilowatteja saatiin esille toista sataa ja vääntöäkin parhaimmillaan yli 300 Nm, joten ei ihme, että kohtalaisen kevyt ja otsapinnaltaan pieni auto kiihtyy nyt ärhäkästi.

Alusta vastaamaan tehoja

Tuollainen määrä voimaa olisi voinut panna alkuperäisen voimansiirron liian lujille, joten sitä oli vahvistettava. Alkuperäinen vaihteisto teki tilaa Fiat Argentan 5-vaihteiselle. Alustaakin paranneltiin vauhdikkaampaa ajoa silmällä pitäen. Alun perin kulku oli turhan keinuvaa, koska USA:n vientimalleissa alustaa oli korotettu, jotta auton puskurit saatiin kohoamaan amerikkalaisten turvallisuusmääräysten vaatimalle korkeudelle. Ajettavuus jämäköityi matalammilla ja jäykemmillä jousilla. Alkuperäiset, kuluneet kumipuslat korvattiin uretaanisilla. Takajarrut ovat alkuperäiset levyjarrut, mutta etujarruiksi soviteltiin lisätehon vastavoimaksi isommat jarrut jo mainitusta Croma Turbosta.

Kovapintainen amerikanitalialainen

Italialaisilla autoilla on ruostumisen eston suhteen varsin huono maine. Juhan auton kohdalla tämä ei kuitenkaan ole toteutunut, koska auton alusta oli massattu huolellisesti. Jossain matkan varrella kolhiintunut ja huonosti korjattu etulokasuoja oli kuitenkin pakko vaihtaa, mutta peltityöt olivat sillä valmiit.

Maalia sen sijaan piti poistaa useampi kerros, ennen kuin uutta päästiin ruiskuttamaan. Auton alkuperäinen väri on ollut keltainen, jonka päällä oli punaisia kerroksia. Ne korvattiin punaisella candyllä. Ulkoasua kohennettiin korvaamalla alkuperäiset muovipuskurit Abarth-mallin kevyemmillä kumipuskimilla, ja eteen lisättiin alkuperäismallinen spoileri. Lisäkiiltoa saatiin ruostumattomasta teräksestä valmistetuilla kynnyslistoilla, auton henkeen sopivilla vanteilla ja Abarth-mallin sirommilla peileillä. Alkuperäisessä etupuskurissa olleet etuvilkut on upotettu lokasuojiin niin onnistuneesti, ettei muutostyötä helposti edes huomaa.

Sisustaa on ehostettu verhoilemalla istuimet nahalla alkuperäiseen tyyliin. Samalla etuistuimien sivuttaistukea on parannettu. Koska uuden vaihteiston vaihdevipu sijaitsee edempänä kuin alkuperäinen, oli keskikonsolia muutettava hieman. Samalla konsolin reunoihin taiteltiin metritavarasta niin siistit koristelistat, että ne voisivat yhtä hyvin olla alkuperäiset. Ja tarvikemallinen nahkaratti piti tietysti vaihtaa italialaiseen urheiluautoon itsestäänselvyytenä kuuluvaan puukehäiseen kolmipuolaiseen malliin, jollainen autoon oli saatavana alun perinkin lisävarusteena.

Viimein tukkaa kuivaamaan

Kun Suomen ja Saksan byrokratiamyllyt viimein sylkäisivät rattaistaan oikean rekisteriotteen, ja verotus hoidettiin kuntoon, oli aika suorittaa rekisteröintikatsastus. Samalla auto piti muutoskatsastaa turboahtimelle ja välijäähdyttimelle. Tässä ei tullut mitään ongelmaa, koska viimeisinä valmistusvuosina tehtaalta oli saatavana mekaanisella Volumex-ahtimella varustettu Spider, ja Amerikassa Fiatin maahantuoja puolestaan kehitti markkinoilleen turboversion.

Fiat-klubin kerhotapahtumassa on kokeiltu rata-ajoa sen verran, että alusta on huomattu siihen liian pehmeäksi, mutta se ei harmita. Auto on tehty nautiskeltavaksi kaikessa rauhassa lämpimillä kesäkeleillä. Jos sää on sellainen, ettei katto auki tarkene ajaa, niin sitten käytetään toista kulkupeliä. Tosin vappuna lähdetään aina perheen kanssa liikenteeseen katto auki, ilman säävarausta!

Teksti ja kuvat Spinneri Magazine

Jaa tämä artikkeli

Uutisia aiheesta

Classic Hot Rod – Plymouth Coupe ´36
Nuoruuden lähteillä – BMW M535i ´87
Rykkönen – Mini ”R1” 1000 Special ´77

Tietoa julkaisijasta

Mika

Kirjoita vastaus

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *