Koeajo käytetty Fiat Linea – ”Ei yhtään huonompi”
Tekisi mieli siteerata tanssituomari Jorma Uotista ja sanoa vanhasta Fiat Lineasta, että ”ei huono”. Ehkä vähän lievennetään ja todetaan, että ”ei yhtään huonompi”.
Koeajossa käytetty Fiat Linea. Vertailumuotoa käytän siksi, että tätä Fiatia tietysti verrataan muihin saman kokoluokan autoihin. Ja jos vertailukohdaksi otetaan puhtaasti ajomukavuus ja ajotuntuma suhteessa kilpaileviin saman kokoluokan japanilaisiin, korealaisiin, ranskalaisiin ja saksalaisiin, niin perusajossa Linea ei tosiaankaan ole niitä yhtään huonompi.
Luotettavuutta emme lähde arvioimaan, koska Kaasujalka ajaa näillä autoilla vain tunnin tai parin lenkin ja antaa perstuntuman ratkaista.
Sen verran tietysti voisin siteerata tuttua katsastusmiestä, että vaikka Fiatiin tulisi vikojakin, niin ne on halpa korjata: ”kun ostat kalliimpaan autoon uuden nivelen, samalla hinnalla saat niitä Fiatiin pussillisen”.
Rumempiakin on
Kun tämä Linea tuli aikoinaan markkinoille, Ilta-Sanomat ylisti sen italialaista muotoilua: Lineaa pidettiin osoituksena sen kauneudesta.
No, kauneus on tietysti katsojan silmässä. Ei Linea ruma ole, mutta jollakin tavalla suhteellisen tyylikäs keula ei pienessä porrasperäautossa omasta mielestäni ole ihan ”synkassa” jyrkän peräpään kanssa.
Eli en nyt varsinaisesti lähtisi kehumaan Lineaa sulavalinjaiseksi, koska pieni porrasperäauto näyttää aina liian korkealta suhteessa pituuteen.
Mutta ei se nyt rumakaan ole. Fiat Multipla tai Lada 110 on rumempi.
Vielä vuonna 2008 Suomi taisi olla nykyistä enemmän porrasperäautojen maa. Linean uskottiin tässä kokoluokassa lyövän itsensä läpi. Eikä lähtöhintakaan ollut pilvissä, kun uuden auton sai noin 16 000 eurolla: sillä hinnalla sai autoon 1.4-litraisen bensamoottorin ja kivat varusteet.
Kun päätoimittajan kanssa otettiin lähes 10 vuotta Linea koeajoon, oli mielessä taas vitsin vääntäminen: vanhasta Fiatistahan perinteisesti on revitty huumoria.
Mutta ei se sittenkään osoittanut vitsiksi. Vaihteet nyt menivät vähän tahmeasti pykälään, eikä meno 77-hevosvoimaisella autolla ole rakettimaisen kiihkeää, mutta eihän sitä hakeva tällaista autoa etsikään.
Toki ylämäessä joutuu etsimään pienempää vaihdetta, mutta jos Linealla ajetaan taajamissa eikä lähdetä satojen kilometrien mummolamatkoille, niin moottorilla pärjää ihan mainiosti.
Yllättävän äänetön
Positiivisinta oli pehmeät ja mukavat istuimet: ne ovat ryhdikkäät ja niissä on myös hyvä sivuttaistuki.
Kun ohjauspyörän ja kuskin penkin saa sommiteltua sopivalle korkeudelle, niin johan kelpaa nuorisopastorin kaupunkialueella päästellä.
Ohjaus ei ole huippua, varsinkin keskialueella matka-ajossa se kärsii pienestä levottomuudesta. Tunto on melko kevyt, eikä palautuskaan ole paras mahdollinen. Kytkinpolkimen liikekin on pitkä. Ja jarrupedaali kaasun vieressä korkealla.
Mutta kun vauhtiin päästään, niin köröttely vielä kahdeksankympin nopeuksissakin on ihan kelvollista. Itse asiassa, yllättävän äänetöntäkin. Alustakin tuntuu toimivan ihan mukavasti. Vaikutelma on jopa yllättävän saksalainen. Linean moottori ei raaku, kuten tuppaavat tekemään monet samalla hinnalla ja samoilla kilometreillä lähtevät iäkkäät japanilaiset.
Tiloja on oikein hyvin, ne ovat jopa väljät.
Katselin netistä, minkälaisen pienen hatchbackin yhtä isolla moottorilla samalla hinnalla saa. Pääsääntöisesti esimerkiksi yli 200 000 km ajetun ja useita vuosia vanhemman Toyota Yariksen. Tilaa Yaris nyt ei ainakaan enempää tarjoa.
Voi olla, että se Yaris on murheeton, vaikka tämäkin perustuu vain olettamukseen: valtaosa Fiateistakaan ei ole ns. maanantaikappaleita. Mutta en kyllä tyrmäisi tätä autoa, jos tosiaan edellä mainittu nuorisopastori tai vantaalainen perheenäiti etsisi halpaa ja tilavaa autoa kauppareissujen ja muksujen harrasteajoon.
Fiat Linea
Vuosimalli: 2008
Mittarilukema: 175 000 km
Moottori: 1.4 l
Teho: 77 hv
Käyttövoima: bensiini
Vaihteisto: 5-lovinen manuaali
Kiihtyvyys 0-100 km/h: 14.s
Huippunopeus: 165 km/h
Yhdistetty kulutus: 6.3 l/100 km
Pituus: 4,56 m, leveys 1,73 m, korkeus 1,49 m, akseliväli 2,6 m.
Hinta: 3499 €
Myyjä: Autosilta, Espoo
Teksti Urmas Hurmalainen
Kuvat Mika Salomaa
Vastaa