Kaasujalka

Klassikot koeajossa

Julkaissut:

|

30.10.2017

|

Kirjoitettu kategoriaan:

Klassikot koeajossa

Pihassasi seisoo pari-kolme vuotta vanha Volkswagen Golf tai Toyota Auris. Muistelet kuitenkin aikaa, jolloin matkaa tehtiin Kuplalla tai vaikkapa Corollalla. Tarjoamme sinulle mahdollisuuden palata tuon aikakauden tunnelmiin – hyppää kyytiin!

Kangasalla toimiva Mobilian Autokylä tarjoaa klassikkoautonäyttelyn sekä monia alan tapahtumia. Palveluvalikoimaan kuuluu myös museoajoneuvojen huolto- ja entisöintipalvelut. Yksi palveluerikoisuus on klassikkoautojen vuokraus. Me pääsimme koeajamaan viittä erilaista autoklassikkoa.

Koeajetuilla autoilla on jokaisella matkaa takanaan, autojen keski-iän kivutessa 45 vuoteen. Porukan kuopus, Buick Park Avenue, on ehtinyt ”vasta” 33 vuoden ikään, kun taas seniori, Ford Anglia, on kerännyt saldokseen 54 vuotta.

Buickia lukuun ottamatta kaikki autot edustavat oman aikakautensa suosittuja kansanmalleja. Sen enempää varustelulla kuin suorituskyvylläkään ei ole hurraamista. Ohjaustehostin on ainoastaan Buickin herkkua, Angliasta, Corollasta ja Kuplasta ei löydy edes jarrutehostinta. Turvavyötkään eivät tämän ikäisissä autoissa ole itsestäänselvyys.

Mobilia on kunnostanut koeajettuja autoja. Toisia enemmän, toisia vähemmän, lähinnä pyrkien parantamaan autojen käyttövarmuutta.

– Aika saa autoissa näkyä ja startti hieman kirskahtaa, toteaa meidät Mobiliassa vastaanottava Petri Niemenmaa.

Buick Park Avenue 1984

Buick edustaa oman aikakautensa edustusluokkaa. Itse asiassa Mobilian yksilö on toiminut alun perin Wärtsilä Oy:n edustusautona. Auto on varsin vähän ajettu ja hyvänä pidetty. Tekniikkana Buickissa on 5,0-litrainen ja 148-hevosvoimainen V8-moottori sekä 3-portainen automaattivaihteisto.

Buickin kasi hörähtää käyntiin tutun turvallisesti. Ohjaamoon moottorin käyntiääni ei juurikaan kuulu, ja matka on muutoinkin kuin sukkasillaan etenemistä. Vaikka veekasissa vääntöä riittääkin, sanelee auton korkea omapaino omat sanansa suorituskyvystä puhuttaessa.

Ohjaamon yleisilme on aivan eri tasolla muihin koeajoautoihin verrattuna – mitä sen pitääkin olla, edustaahan Buick eri aikakautta ja hintaluokkaa. Varustelu on kattavaa, sisältäen muun muassa plyyshiverhoilun, sähköikkunat, vakionopeudensäätimen sekä ilmastointilaitteen. Runsain pehmustein topatut istuimet ovat suomalaiseen makuun liiankin pehmeät, eivätkä pitkää matkaa ajatellen kovin hyvät vaihtoehdot. Ajomukavuudesta puhuttaessa Buick vie kärkisijan.

Ford Anglia 1963

Anglia saa kunnian olla tämän koeajon ikänestori. Ajan patina näkyy autossa selkeästi, mikä tuo omanlaistaan tunnelmaa.

Kuljettajan paikalle istahtaessa auton ikä sekä näkyy että tuntuu. Ohjaamo on hyvin askeettinen, eikä istuimia voi mukaviksi kutsua. Ohjaamo on toisaalta hyvin avara. Näkyvyys on hyvä joka suuntaan. Sen sijaan etulokasuojan päällä nököttävästä, ikääntyneestä sivupeilistä ei näe juuri mitään.

Ajettavuudessa ei ole hurraamista. Jarrut vaativat tehostamattomina poljinvoimaa, eivätkä vakuuta muutoinkaan. Jos kaikkien autojen jarrut olisivat tänä päivänä tällä tasolla, kasvaisi ainakin peräänajojen määrä räjähdysmäisesti. Huh…

1,0-litrainen moottori 41 hevosvoimallaan kiidättää Angliaa varsin verkkaisesti, mutta vaihtuu se maisema silti, autohan painaa vain 750 kiloa. Valmistaja on aikanaan ilmoittanut auton huippunopeudeksi varsin tarkan oloisesti 122,5 km/h. En kuitenkaan lähde kokeilemaan kuinka kovaa Anglia tänä päivänä kirmaa, se ei ole tämän koeajon tarkoitus.

Meteli ohjaamossa on melkoinen. Ei niinkään moottorin äänistä, eikä oikeastaan rengasäänistäkään, vaan voimansiirron ”vollotuksesta”. Maantienopeudessa myös tuulen suhina alkaa erottua selkeästi, mikä selittyy ovien huonokuntoisilla tiivisteillä.

Saab 96 1974

Saab 96 kätkee sisäänsä muutamia teknisiä erikoisuuksia. Ensinnäkin autossa on veemoottori. Ei kuitenkaan V8, vaan 65-hevosvoimainen V4. Lisäksi auto on varustettu vapaakytkimellä, joka mahdollistaa vaihteen vaihtamisen ilman kytkinpolkimen painamista. Oma erikoisuutensa on rattivaihde, johon tottuu yllättävänkin nopeasti.

Muista koeajetuista klassikoista poiketen Saab on etuvetoinen. Sen vakiovarustukseen kuuluivat jo vuonna 1974 muun muassa turvavyömuistutin sekä ajovalonpesimet! Muutenkin 96 tuntuu olevan aikakautensa edelläkävijä, vaikka todellisuudessahan nelitahtinen V4-malli esiteltiin jo vuonna 1967. Nippelitietona kerrottakoon, että konehuoneessa puksuttava V4-moottori on lähtöisin Fordilta.

Ottaen huomioon minkä ikäisestä autosta on kyse, on Saab ensinnäkin yllättävän hiljainen, mutta myös ajo-ominaisuuksiltaan laadukkaan tuntuinen. Anglia, Corolla tai Kupla eivät pärjää Saabille alkuunkaan, jos puhutaan ajotuntumasta ja suorituskyvystä.

Ohjaamo on varsinkin sivusuunnassa varsin ahdas, mutta ei läheskään yhtä peltinen kuin muissa koeajoautoissa – Buick pois lukien.

Jo lähtökohtaisesti hyväkuntoiseen autoon on tehty Mobiliassa käyttökunnostus.

Toyota Corolla 1971

Pikku-Corollaa on tullut ajettua ennenkin, iso-Corolla on ollut jopa omassa omistuksessa, joten jonkinlaiset ennakko-odotukset olivat olemassa jo ennen auton oven avaamista. Ohjaamo istuimineen ja hallintalaitteineen onkin tuttua Toyotaa – sekä hyvässä että pahassa.

1,2-litrainen ja 73-hevosvoimainen moottori hörähtää henkiin pienen ”huikan” avustamana. Moottori jaksaa kuljettaa 780 kiloista Corollaa arkiajoa ajatellen aivan riittävän rivakasti. Vaihteensiirto on Toyotoissa toiminut aina täsmällisesti, ja niin se toimii myös tässä autossa.

Liukas ja ohutkehäinen ratti ei tarjoa kovin kaksista ohjaustuntumaa. Anglian tavoin Corollan jarrut ovat tehostamattomat, mutta tuntuvat silti paremmilta. Ja tehokkaammilta. Hyvä niin.

Corolla on jollain tapaa mustavalkoinen, mutta luotettava kulkine. Millään ominaisuudellaan se ei varsinaisesti loista, mutta ei myöskään joudu häpeilemään. Corollalla uskaltaisi hurauttaa hieman pidemmänkin lenkin.

Volkswagen Kupla 1966

Kupla on hyvin suosittu harrasteauto. Mobilian varsin hyväkuntoinen ja muun muassa jenkkipuskureilla sekä irtovalkosivuilla personoitu yksikö on varustettu 1200-kuutioisella moottorilla.

Numeroina mitattuna tehojumboksi jäävän Kuplan 40-hevosvoimainen boxeri pärähtää käyntiin nöyrästi. Boxerin käyntiääni on yksi merkittävä osa Kuplan identiteettiä.

Lattiaan saranoidut polkimet vaativat hieman opettelua, mutta hetkessä Kupla on jo liikkeellä. Ajettavuudellaan Kupla ei ilostuta mutta ei myöskään vihastuta. Kuplan ohjaamon avaruus samoin kuin hyvä näkyvyys ovat koeajoautojemme ehdotonta eliittiä.

Mukavuusvarusteita Kuplassa ei juurikaan ole. Lämmityslaitekin on ilmajäähdytteisestä moottorista johtuen eräänlainen ”maitotilan Mansikin henkäys”, mutta koeajohetkellä se ei juurikaan haittaa, ulkoilman lämpötilan ollessa reilusti plussan puolella.

Monet Kupla-fanit ovat sanoneet auton huokuvan omanlaistaan fiilistä – myös tien päällä. Itse en tätä tunnelmaa onnistu löytämään. Kupla-harrastajaa ei siis minusta taida tulla, vaikka auton ulkoasu minua viehättääkin.

Kouluarvosanoja

Koeajojen päätteeksi annoimme autoille kouluarvosanoja muotoilusta, ajo-ominaisuuksista, kiihtyvyydestä, jarruista, hallintalaitteista, näkyvyydestä, tiloista, viihtyvyydestä, jousituksesta ja yleisestä ajofiiliksestä. Arvostelutiimimme koostui eri ikäryhmien edustajista, minkä oletin tasoittavan eri automallien välisiä eroja. Taisin kuitenkin olla väärässä, sillä hieman yllättäen päivän pistekuninkaaksi nousi Buick Park Avenue (keskiarvo 8,1). Hopeapysti meni Saab 96:lle (7,7) ja pronssi Toyota Corollalle (6,9). Neljänneksi jäi Volkswagen Kupla (6,7) ja peränpitäjäksi Ford Anglia (6,2). Anglian kohdalla pistehajonta oli selvästi suurinta, mikä kielii eriävistä mielipiteistä autoa kohtaan.

Vuokrattavissa

Heräsikö polte päästä tunnelmoimaan? Artikkelimme autoista niin Anglia, Buick kuin Kuplakin ovat vuokrattavissa, jos toki vain kesärengaskaudella. Vuorokausihinnat vaihtelevat 180 eurosta 245 euroon. Lisätietoja löydät Mobilian verkkosivuilta osoitteesta www.mobilia.fi/palvelut/mobilian-nostalgiset-vuokra-autot

Teksti ja kuvat  Jari Sjöman

Jaa tämä artikkeli

Muita saman merkkisiä koeajoja

LUKIJAN AUTO! Rami luottaa vanhaan Primeraan ja Volvoon
Tero Vaara ajanut Volvollaan liki puoli miljoonaa kilometriä
Ansko Pitkänen on ainut suomalainen naispuoleinen stunt-näyttelijä.

Tietoa julkaisijasta

Mika

Kirjoita vastaus

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *