Formula Ford – Kilpa-autoilijan ammattikoulu
Lähes viisikymppinen Formula Ford -luokka on ollut suomalaisen rata-autoilun ammattikoulu. Kautta sen historian, Formula Ford on osoittautunut suosituksi formula-autoilun aloitusluokaksi. Etenkin nuorille kartingista nouseville kuljettajille.
Formula Fordeilla ajetaan tänäkin päivänä yli 20 maassa eri puolilla maapalloa. Suomessa näillä edullisilla kilpa-autoilla on kilpailtu vuodesta 1980 alkaen. Se on nuorelle kuljettajalle hyödyllinen ja kehittävä luokka kartingin jälkeen. Kilpailemaan pääsee mukaan jo 15-vuotiaana.
”FF on kustannuksiltaan edullinen sarja ja opettaa pilottia säätämään kilpa-autoa. Oikeiden säätöjen löytäminen on jokaiselle kilpakuljettajalle kullan arvoinen taito. Siitä on suuri hyöty, kun siirrytään isompiin formula-autoihin tai vakioauton rattiin. Formula Ford on kilpakuljettajien ammattikoulu”, RockRacing-tallin vetäjä Markku Kivinen sanoo.
Tähtikuljettajien ponnahduslauta
Muun muassa Jyrki Järvilehto, Mika Häkkinen, Mika Salo ja Kimi Räikkönen ovat kilpailleet uransa alkuvaiheessa Formula Ford -kalustolla. Näistä neljästä kuljettajasta kolme ensimmäistä, eli Järvilehto, Häkkinen ja Salo voittivat Ford-luokassa Suomen, Pohjoismaiden ja Euroopan mestaruuden, vieläpä peräkkäisinä vuosina 1986-1988.
Kimi Räikkönen puolestaan kilpaili Van Diemen RF99 -autolla Ison-Britannian radoilla kaudella 1999. Räikkönen ajoi loppukaudella muutaman startin ja osallistui lokakuussa luokan epäviralliseen MM-kilpailuun, Formula Ford -festivaaliin.
Suomalainen oli nopein aika-ajoissa, mutta finaali päättyi kolariin ja keskeyttämiseen. Vain vuotta myöhemmin, syyskuussa 2000 Räikkönen testasi Sauberin Formula 1 -autoa ensimmäistä kertaa!
Ford-kausien jälkeen JJ, Häkkinen ja Salo jatkoivat uraansa Ison-Britannian ratasarjoissa, isoimmissa siipiluokissa. Lopulta jokaiselle kuljettajalle aukeni mittava ura Formula 1 -sarjassa ja muissa rataluokissa.
Mika Häkkinen ajoi McLarenin F1-autolla maailmanmestariksi vuosina 1998-1999, Kimi kruunattiin puolestaan kaudella 2007. Jyrki Järvilehto voitti urallaan kaksi kertaa (1995 & 2005) legendaarisen Le Mansin 24 tunnin kestävyyskilpailun. Mika Salo teki myös mittavan uran ykkösissä ja urheiluautojen MM-sarjassa.
Haasteellinen ajettava
”Formula Fordissa ei ole etu- eikä takasiipiä, joten vähäisen pidon vuoksi auto on haasteellinen ajettava. Se opettaa kuljettajia säätämään autoa luonnollisten painovoimalakien puitteissa. Tämä on tärkeä perustaito siirryttäessä suurempiin siivellisiin formuloihin”, Markku Kivinen jatkaa.
Kuljettaja, joka on nopea Ford-luokan autolla, on yleensä vauhdikas millä tahansa kilpa-autolla. Tämä totuus on todistettu monen pilotin kohdalla. SM-sarjan kärkipaikoista pääsee kilpailemaan pienellä budjetilla. Riippuen miehityksestä, kalustosta ja tiimin koosta, SM-sarjan voi ajaa lävitse 20 000-30 000 euron budjetilla.
”Useat esimerkit Suomen radoilla ovat osoittaneet, että luokan kärkikuljettajien on helppo jatkaa uraansa maailmalla. Näin oli 1980-luvulla, ja sama pätee tänä päivänä.”
Formula Ford -luokassa menestyneet kuljettajat kuten Valle Mäkelä, Antti Buri, Jukka Honkavuori, Jesse Anttila ja Aleksanteri Huovinen ovat esittäneet vahvoja otteita kansainvälisillä radoilla.
Kohtuullisin kustannuksin
Luokan teknillisiä sääntöjä on vuosien mittaan kehitelty muuttuvien vaatimusten mukaisiksi, mutta aina vaalien luokan perusperiaatteita. Tärkeitä asioita ovat kohtuulliset kustannukset, autojen tasaväkisyys ja turvallisuus.
SM-sarjassa kilpaillaan kahdessa eri luokassa. Voimanlähteinä käytetään 1,8-litraista Ford Zetec -konetta ja 1,6-litraista Duratec-moottoria. Molemmat pannut kehittävät noin 150 hevosvoimaa. Duratec-koneella varustetut autot ovat uudempia, kevyempiä ja hieman nopeampia.
”Formula Fordit ovat tekniikaltaan, suorituskyvyltään ja turvallisuusvarusteiltaan täysverisiä kilpa-autoja. Kiihdytys nollasta sataan tapahtuu noin neljässä sekunnissa. Suomessa huippunopeus radasta riippuen nousee aina 220 kilometriin tunnissa”, Kivinen sanoo.
Teknisesti autot ovat yksinkertaisia, monokokki eli itsekantava kori on teräsputkirunkoinen ja katteet lasikuitua. Duratec-auton omapaino on 415 kiloa, ohjaamosta säädettävät nestejarrut ovat puhtaasti suunniteltu kilpailukäyttöön. Polttoaineena käytetään lyijytöntä 98-oktaanista bensiiniä. Vaihteisto on Hewlandin valmistama suorakytkentälaatikko, käytössä on neljä vaihdetta.
Autojen valmistajat majailevat pääosin Isossa-Britanniassa, mutta poikkeuksiakin löytyy. Suomen radoilla hyvin menestyneet Mtec-autot rakennetaan nimittäin Rantsilassa, Siikalatvan kylässä Pohjois-Pohjanmaalla. Toiminta aloitettiin 2009, ja pyörittämisestä vastaa Mäkelä Racing Team.
Suomalaistehtaan autolla voitettiin muuten viime kaudella Formula Ford -luokan SM-kultaa. Ylivoimaiseen sarjavoittoon kaasutteli HMH-Racingin Juha Mäki-Jouppi.
Mauri Nurmi
Vastaa