Tattarihovi uusintasyynissä

Aika usein tulee pyyntöjä, että Kaasujalan iskuryhmä testaisi uudestaan niitä ruokapaikkoja, joissa se on vieraillut aikojen alussa. Tällä kerralla syyniin otettiin pitkään piikkipaikkaa pitänyt Tattarihovi.

Käynti Tattarihovissa tuli siis lukijalta. Hänen mielestään se ei enää ansainnut kärkipaikkaa. Ei muuta kuin vanha 1-sarjan diesel-Bemari alle ja suunta kohti jo lähes ikonista teollisuusaluetta.

Tattarisuon miljöö on ja pysyy äijämäisenä. Se ei siitä mihinkään muutu. Alueella on paljon purkamo- ja romuyrittäjiä plus muuta miehekkään likaista bisnestä. Siis noin niin kuin fyysisessä mielessä likaista, en tarkoita mitään vilunkiveikkoja.

Ja vaikka romubisneskin lähtisi Tattarisuolta, niin elokuun 1931 tapaus on niin synkeä juttu, että siitä on vaikea rujommaksi pistää. Niin, siis silloin sieltä löytyi lähteestä ihmisten ruumiinosia. Murhenäytelmän taustalla oli mustaa magiaa eli erilaisia kirouksia sun muita rituaaleja harrastanut porukka.

Sekalainen kattaus

No niin, mennään tähän päivään. Eat.fi –sivustolta löytyy Tattarihovista vain yksi arvostelu, mutta se on aika tuore, tämän vuoden kesäkuulta.

Nimimerkki Lihamylly kirjoittaa: ”Ruokalista on vahvasti sekalainen. Ja lihapainotteinen. Niinpä, asiakaskunta on 100% miehiä. Päivän listalla buffetissa on nakkikeitto, amerikanhärkä, porsaanleike, pippurikana, kinkkupizza ja grillikylki. Grillikylki on perinteisen rasvaista möykkyä, sinappikastike tekee siitä tujua aterioitavaa. orsaanleike ei ole ehtinyt muhjuuntua laatikossaan. Kermasoosinsa kera se on oikein onnistunut. Pippurikanassa on aavistuksen teollinen vivahde. Pizza on pannuvedos, rasvainen ja suolainen”.

Kaasujalan iskupäivänä ruokalista oli taattua tavaraa, siis edelleen vahvasti sekalainen: hunajabroileria, salamitomaattipizzaa, kermaista härkää, herkkupannu, porsaanleike valkosipulikastikkeella. Puffetpöydän hinta oli 8,90 euroa.

Nälkä oli kova, joten kyllä sitä söi. Muistelen edellisellä kerralla tiskin takana saaneeni palvelua mukavalta naiselta. Nyt siellä oli juroja ukkoja. Mutta toisaalta, kaikki on vain äijää.

Suolaista ja rasvaista oli tälläkin kerralla. Ja niinhän sen pitääkin olla. Muistan kun isäukko aikoinaan jäi leskeksi ja joutui opettelemaan ruuanlaittotaitoja lähestulkoon tyhjästä.

Kuin suuren ahaa-elämyksen kokeneena, hän totesi minulle opastavaan sävyyn: ”Nyt minä ymmärrän, että ranskalaisissa perunoissakin pitää olla makua, makua pitää olla paljon… ja se maku tulee, kun käyttää paljon suolaa ja rasvaa”.

No, sitten joku satunnaisesti käynyt kodinhoitaja neuvoi syömään kevyemmin, täydentämään ruokavaliota salaatilla. Ja siihenkin ukko löysi hienon ratkaisun: ”Salaatissakin pitää olla makua. Ja nyt minä olen keksinyt, että sitä makua saa, kun sotkee mukaan paljon aurajuustoa”.

Älkää pilatko Tattarisuota!

Sitä aurajuustoa ukko sitten sotkikin paljon. Ja makua totisesti oli. Kieltämättä melkoista mättöä olivat nuo Tattarihovinkin pöperöt, mutta täytyy muistaa, että tällaiseen paikkaan tullaan syömään oikeaan nälkään, ei hifistelemään. Kotisivulla Tattarihovi mainostaa tekevänsä ruuat tuoreista raaka-aineista. En kiistä, mutta jonkun verran minullekin pisti kieleen teollinen maku.

Ei tämä ehkä enää piikkipaikkaa ansaitse, mutta siinä on varmasti mukana myös ajanlentoa. Kun ensimmäisen kerran kävimme Tattarihovissa, se taisi olla ylipäätään ensimmäisiä arvioimiamme äijäruokapaikkoja. Ja silloin tulee ehkä vähän yli-innostuttuakin.

Mutta Tattarisuo on alueena niin kiinnostava, että kyllä minä aion jatkossakin käydä Tattarihovissa aina, jos sinne päin vain asiaa tulee. Tattarihovi on keidas keskellä Helsingin laajinta ja monipuolisinta teollisuusaluetta. Valitettavasti moni on joutunut lähtemäänkin kaavoituspäätösten vuoksi.

Nyt uhkana onkin se, että lentoasema tilalle aletaan rakentaa tulevaisuudessa asuntoja, käy monelle Tattarisuon miehekkäälle bisnekselle vielä huonosti. Niin ei saa käydä! Kauhistuttaa ajatuskin, että alueelle muuttaa Metroseksuaaleja ja Tattarihovin tilallekin tulee joku lasiseinäinen trendikuppila.

Kuvitelkaa nyt sellainen tilanne, että joku ruskettunut geelitukka lounastaisi osoitteessa Jarrutie 1. Ei jarrua, vaan hanaa!

Tattarihovi
Jarrutie 1, Helsinki
Ruoan riittävyys: XXXXX
Palvelu: XX
Ruoan äijämäisyys: XXXXX
Paikan äijämäisyys: XXXXX

Teksti Urmas Hurmalainen
Kuvat Mika Salomaa