Koeajossa Audi A4 Avant 3.0 V6 – Ei mikään ”yksnelonen” päristin

Audi A4 Avant uutena ei ole mielestäni millään eväillä äijäauto. Mutta kun alle lyödään 275 000 kilometriä ajettu 3-litranen V6 Quattro, niin johan alkaa ukko urahdella.

Koeajossa käytetty Audi A4 Avant 3.0 V6. Ajoin 1.6-litraisella Avensiksellani hiihtolomalla Leville saakka. Menomatkalla yövyttiin Oulussa, mutta takaisin losoteltiin yhtäsoittoa noin 1000 kilometriä aika huonossa säässä.

Oulussa Scandic-hotellin parkkihallissa oli paljon uusia A4 Avanteja, niillä ajoivat rillipäiset perheenisät Peak Performance –toppatakeissa. Paluumatkalla kiinnitin huomiota siihen, että loskassa vaarallisia ohituksia tehneistä autoista aika iso osa oli juuri näitä uudehkoja ”aanelosia”.

Pakotonta menoa

Kokemani perusteella, enkä koskaan sitä ennenkään, ole pitänyt Audi A4:ää miehekkäänä autona.

Mutta tosiaan, kun alle lyödään 3.0i V6 Quattro vuosimallia 2002 ja 275 000 kilometrin mittarilukemalla, niin silloin puhutaan eri asiasta. Silloin tulee aaneloseenkin äijää isolla Ä:llä.

Kiinnitin muuten Levilläkin siihen huomiota, että yhdelläkin vanhakoppaisella A4 Avantilla suksiboksi katolla kruisaillut ukko oli kunnon körmy: kiskaisi Levi Hotellin baarissa pizzan oluen kera ja sen jälkeen hypättyään veivasi pikkuisen kuskin puolen ikkunaa auki, puhaltaakseen raosta röökin savut ulos.

Eikä ollut pukeutunut mihinkään North Facen tai Peak Performancen lasketteluasun. Ihan taisi olla tarjoustalon vetimet päällä.

Päätoimittajan kanssa ajettiin juuri ennen lomaani vanhalla 3-litraisella V6 Quattrolla. Jälleen kerran, ja kyllästymiseen asti, on pakko kehua, että kyllä vaan on vanha V6 –bensakone poikaa. Se vaan on sellainen kone, joka matalasti käydessään vetoaa tällaiseen vanhan liiton mieheen. Kyyti on pakotonta ja koeajettu auto oli vielä kaiken lisäksi peijakkaan siisti.

Äänetön ja vakaa

En ole autoinsinööri, eikä tätä Audia testattu missään ihmeolosuhteissa, vaan ihan tavallisella koeajolenkillä kehä III:lla Vantaalla ja taajama-ajossa. Muistan, kun tämän korimallin Audi ilman nelivetoa ja 2—litraisella perusbensamoottorillakin sai markkinoille tullessaan kehuja vankasta kyydistä, niin edelleen ”jyhkeä” on oikea sana kuvaamaan sillä etenemistä.

Puhumattakaan siitä, että nyt ei ajettu millään perus-A4:llä. Tämän Audin äänettömyys vaikuttaa edelleen. Ja sen seikan vaikuttavuutta lisää entisestään sekin, että alla oli nastarenkaat ja koeajopäivänä tiet pääasiassa sulia!

Mistään ei oikein ajossa huomaa, että mittarilukema on jo melkein 300 000 kilometriä. Taajamassa vanha Audi A4 ehkä on himpun tahmea, mutta annas olla kun päästään isolle tielle. Se on selvää, että 220 hevosvoimaa on ihan riittävästi. Jumprahuitti kun tällä pelillä olisi saanut taittaa matkansa Leville. Tietysti sillä edellytyksellä, että joku muu olisi kustantanut bensat…

Jousitus on jämäkkä edelleen, se nielaisee mennen tullen pois pienet epätasaisuudet. Ohjaus on tarkka, sen muisteleminen sai veden kielelle ja vähän silmiinkin huristellessa Avensiksella yöaikaan kohti Oulua. Uskon, että urissa vielä Quattro-mallin nelivetoisuus olisi vähentänyt stressiä tuntuvasti.

Jos nyt pitää pikkuisen jotain kritiikkiäkin sanoa, niin risteyksiin tullessa pitää vähän niskaa vääntää jyhkeiden kattopilarien takia. Muuten näkyvyys on hyvä, vaikka vyötärölinja onkin korkea.

Kuin kassakaapissa

En oikein osaa sanoa, voisiko tällainen tavallinen ”Urpo” kaivata koeajettuun A4 Quattroon mitään varusteitakaan lisää. Automaattinen ilmastointikin on ylellisyyttä, kun se omassa autossa on vielä manuaalinen. Nahkasisustus oli yhä siisti ja matkantekoa leppoistaa myös vakionopeudensäädin.

Sisustus on pelkistetty mutta yhä omalla ajan patinoimalla tavallaan tyylikäs. Se on metka juttu, miten saksalaisessa vanhahtavuuskaan ei häiritse samalla tavalla kuin Japanin autoissa. Kojelaudasta jalopuujäljitelmineen huokuu 2000-luvun alkupuoli, mutta ei se häiritse.

Massiivisen kardaanitunnelin tunnelma on positiivisesti kassakaappimainen. Mittarit ovat selkeät ja 3-puolainen ratti tuntuu mukavan sporttiselta, vaikka sitä ei enää trendikkääksi kehtaisikaan kutsua.

Olen joskus miettinyt, mikä saa muutamat hyvin toimeen tulevatkin tutut ajamaan vanhoilla A4 Avanteilla edelleen, vaikka ”pätäkkä perstaskussa” riittäisikin autoasioiden päivittämiseen.

Muistan hämärästi erään ylinopeussakoistaan tunnetun iskelmälaulajan aikanaan kehuneen iäkkäänpuoleista 3-litraista Opel Senatoriaan, kuinka siihen istuessa tuntuu kuin kotisohvalle istuisi. Silloin en vielä kirjoittanut autoista, enkä oikein muutenkaan ymmärtänyt mistään mitään. Ihmettelin vain, miksi viihdetähtien tulotilastojen kärjessä keikkunut mies ajaa pitkälti yli 200 000 kilometriä ajetulla ”luuskalla”.

No, nyt elämä on opettanut sen verran, että en enää ihmettele. Voisin hyvinkin tehdä tällaisen 3-litraisen V6 Aud i Quattron kanssa pitkäaikaisen yhteistyösopimuksen.

Koeajettu Audi A4 Avant 3.0i V6 Quattro Automatic
• Vuosimalli: 2003
• Mittarilukema: 275 000 km
• Käyttövoima: bensiini
• Vaihteisto: automaatti
• Vetotapa: neliveto
• Tehot: 220 hv
• Huippunopeus: 236 km/h
• Kiihtyvyys (0-100): 9.0 s
• Yhdistetty kulutus: 11 l/100 km
• Hinta: 8899 €
• Myyjä: Autosilta, Espoo

Teksti Urmas Hurmalainen
Kuvat Mika Salomaa