Siilinpesän päivitys

Siilinpesä piti Kaasujalan Äijäkurmee-palstan arvioissa pitkään piikkipaikkaa. Lukijoiden pyynnöstä päätimme päivittää tilanteen.

Niin monta lounasnarikkaa ja vuotta on ehtinyt kulua, etten enää edes muista, miksi aikoinaan annoimme Siilinpesälle Herttoniemessä huippupisteet. Olisimmekohan syöneet silloin pizzaa? Sen ainakin muistan, että ajoimme paikalle iäkkäällä Alfa Romeo 166:lla, oli aurinkoinen kevätpäivä ja jotenkin olo oli Alfa-kyydin takia riehakas.

Kirjavia arvioita

No, lukija lähestyi meitä ja pyysi katsomaan tilanteen. Valitettavasti kirje ei ollut hirveän mairitteleva. Mutta tutkivia toimittelijoita kun olemme, emme luota toisen käden tietoon, vaan haluamme tarkistaa tilanteen itse.

Kävin kuitenkin vähän lukaisemassa Eat.fi –sivustolta arvioita ja niitähän Siilinpesästä sieltä löytyy melkoinen määrä. Kirjavia olivat arviot, oli hyvää ja huonoa.
”Ruokaa oli kyllä hyvä ja hinta kohdalla. Uusi kokki kyllä osaa hommansa. Suosittelen”, kirjoitti joku.

”Pizza oli keskimääräistä parempaa ja hyvän kokoinenkin, joten nälkä ei jäänyt. Jos sattuu olemaan seudulla ja etsii mukavahkoa lähiravintolaa, niin suosittelisin suolaista kaipaaville. Ei tänne kuitenkaan pidemmältä välttämättä kannata lähteä”, arvioi toinen.

”Söin pari tuntia sitten sitkeähkön ja liian raa’an sipuliphvin. Puolet lisukkeista jäi syömättä. ja kaiken huippu tulin juuri vessasta, pakki meni täysin kuralle”, moitti kolmas.

Pizzassa toivomisen varaa

Alle otettiin 440 000 kilometriä ajettu Toyota Land Cruiser ja perjantai-iltapäivä oli sateinen ja tuulinen. Land Cruiser enteili hyvää, sää ei.

Päätoimittaja otti 9 eurolla aurajuusto-paprika-kinkkusalami –pizzan, minä valitsin seison pöydän 6,80 euron hintaan.

Salaattipöydästä sai chililihapulloa ja ne olivat kyllä erinomaisia. Paneroitu possunleikekin menetteli, mutta valkosipuliperunat kyllä olisivat voineet olla kypsempiä, nyt ne olivat himpun kovia. Pizza oli päätoimittajan mielestä vetinen. Ja juuri näistä pizzojen tason laskua moitti Kaasujalkaa lähestynyt lukijakin, joka taitaaolla Siilinpesän vakioasiakkaita.

Hymy pelasti

Palvelu oli mitäänsanomatonta. Ei meille oltu tylyjä, jos kohta ei erityisen ystävällisiäkään. Enemmän tarjoilija lirkutteli jollekin muusikon näköiselle nuorelle miehelle, jota ensin luulimme Tuure Kilpeläiseksi, kaihomielisiä lauluja tekeväksi ja niitä esitteleväksi muusikoksi. Mutta ei se ollutkaan Tuure Kilpeläinen.

Palvelusta annan lopulta kuitenkin kolme tähteä, tiskin takana palvelleen tytön ystävällinen hymy pelasti. Totisiin nuoriin naisiin Variston Motorestilla tottunut viisikymppinen äijä osaa aina hymyä arvostaa.

Jälkiruokakahvin kanssa halusin Hermesetasta, kun yritän kesää kohti saada pudotettua kymmenkunta kiloa alas. Kahvimaitokin piti pyytää erikseen. Kävin Lapissa hiihtolomalla sivakoimassa, mutta sen minkä päivällä kulutin, hörpin illalla oluena takaisin.

Sisustus taisi olla pysynyt muuttumattomana. Vähän nuhjuinen se on, mutta ei epäsiistikään. Tunnelma on vähän sama kuin kaverin kolmekymmentä vuotta yksin elelleen iäkkään Amanda-tädin kotona. Majurin lesken kodin sisustus on sama kuin majurin eläessä, mutta likaista ei ole, eikä kuluneessa nahkasohvassa kuitenkaan ole repeämiä.

Helsingin 154.paras

Mieluummin Siilinpesässä piipahtaisin kuin muutamassa kotikulman räkälässä, joista yhdessä ei naistenvessaan lisätty paperiakaan moniin viikkoihin.

Paikan tavaramerkki on muuten julmetun iso sukupizza, jonka halkaisija on metri. Jätkäporukalla sen voisi käydä syömässä, vaimon vien vähän fiinimpään paikkaan.

Osuma.fi –sivuston mukaan asiakkaiden Siilinpesälle antamien kouluarvosanojen keskiarvo on 7,2, tällä perusteella se on Helsingin 154. paras baari tai ravintola. Ei se huonokaan sijoitus ole. Maaliskuussa 2012 Helsingissä oli sentään yli 1300 anniskelupaikkaa, enkä usko, että määrä olisi olennaisesti pudonnut.

Siilinpesä
Siilitie 1, Helsinki
• Ruoan riittävyys: XXXXX
• Palvelu: XXX
• Ruoan äijämäisyys: XXX
• Paikan äijämäisyys: XXX

Teksti Urmas Hurmalainen
Kuvat Mika Salomaa