Vahvasti Myötätuulessa

Bembölen Kahvitupa Turuntien varressa on trendikkäästi kotiseutuhenkinen lounaspaikka alun perin maalta muuttaneelle espoolaiselle. Mutta viereinen Myötätuuli kätkee karuihin kuoriin kunnon äijäruokalan.

Bembölen Kahvituvassa näkee paljon kolmessakin sukupolvessa lounastavia espoolaisperheitä. Yleensä tämä kööri ajaa parkkipaikalle Audi A4 Avantilla. Aikuinen miesväki, 70-vuotiasta isoisä ja 35-40-vuotias isä ovat usein pukeutuneet trendikkäästi vaaleansiniseen kauluspaitaan ja kietaisseet olkapäille varmuuden vuoksi jonkin paremman merkin neuleen. Kauluspaidan hihat on kääritty, ylänappi on rennosti auki ja jaloissa on mukavat loaferit tai purjehduskengät.

Lapsellakin on merkkivaatteet ja käytöstavat hallussa. Isoäiti ja miniä suosivat esimerkiksi pastellinsävyisiä naistenbleisereitä ja vitivalkoisia korkeakauluksisia pooloja, jotka tekevät oikeutta koko perheen yhteisellä kaukomatkalla hankitulle rusketukselle.

Karu ulkoa

Kivenheiton päässä on karu, ilmeisesti entiseen kauppaan rakennettu lounasravintola Myötätuuli. Mutta näiden kahden vierekkäisen lounaspaikan väki eroaa toisistaan kuin haalariduunari metalliverstaassa Helsingin Tattarisuolla ja pikkutakkimies Espoon Keilaniemen lasipalatseissa.

Mutta eipä anneta karun ulkoasun pettää. Myötätuuli osoittautui ihan verrattomaksi lounaspaikaksi, kestää vertailun minkä tahansa vastaavan ravintolan kanssa. Päätoimittaja söi ala carte –listalta kermaiset lihapullat perunasoseella, hinta oli 9,50 €. Noutopöytä maksoi 9,90 € ja itse ahmin siitä salamipastaa ja makkaraperunoita, molemmat ihan ehdottomia suosikkejani.

Erikoisuutena hevospihvi

Niin hyvää oli varsinkin salamipasta, että sitä tuli haettua kahdesti lisääkin. – Mihin ihmeeseen sä tota ahdat, päätoimittaja ällisteli.

Viisas tietää, vaan ei kerro. Tyytyväisenä taputtelin vatsaani, sinnehän minä sitä ahdan, kaikkien 23 ylimääräisen kilon edestä. Asiakaskunta oli enimmäkseen rehtejä työmiehiä, taisi sieltä meidän tullessa poistua joku mukavasti rehevänsorttinen konttorintyttökin. Paikka sulkeutuu kolmelta, joten jos muijan kanssa tulee illalla asiaa Ikeaan, niin sitten pitää syödä Ikean lihapullat.

En minä Myötätuuleen ehkä rakastajatarta toisi, jos sellaisen ottaisin. En ehkä vaimoakaan, jos pitäisi jostain väärinkohtelusta lounaalla hyvitellä. Mutta on meidän rouva sen verran konstailematon, että kyllä minä päivällä voisin hänenkin kanssaan Myötätuuleen lounaalle tulla, jos tulisi muuta asiaa samalla vaikkapa muutaman kilometrin päähän tavaratalo Hongkongiin.

Sellaisen erikoisuuden luin Länsiväylä-lehdestä vasta vierailun jälkeen, että Myötätuulen erikoisuus a la carte -listalla on ulkofileepihvi hevosenlihasta. Myötätuuli teki tämän rohkean vedon joskus talvella 2013 hevosenlihakohun jälkeen. Silloin markkinoilta löytyi eineksiä, joissa hevosta myytiin nautana. Vanha polvihan muistaa hevosenlihan suurena herkkuna ja olisi ollut haaskausta kuopata kelpo lihaa.

Asiaa! Ei muuta kuin hummani hei!

Myötätuulesta sanottua:

”Ruoka ok, kotiruoka. Salaattipöytä nihkeä. Mielestämme hintalaatusuhde huono.”
Tuntematon, 18.3.2014, eat.fi

”Peruslounaspaikka haalarimiehille”
zse4, 30.12.2012, eat.fi

 ”Erittäin hyvä kotiruokapaikka!!”
Tuntematon 5.8.2013, eat.fi
Äijäpisteet

Ravintola Myötätuuli, Turuntie 205, Espoo

• Ruoan riittävyys: XXXX
• Palvelu: XXX
• Ruoan äijämäisyys: XXX
• Paikan äijämäisyys: XXXX

Teksti Urmas Hurmalainen
Kuvat Mika Salomaa