Yhä rosoisen idyllinen Juvanhovi

Ravintola Juvanhovissa on yhä parasta, että se muistuttaa keskiluokkaisen Espoon rouheammasta puolesta. Voikukkaidylli rehottaa pihalla ja polkupyörätelinekin ruostuu keskellä leikkaamatonta nurmikkoa.

Juvanhovissa kävimme edellisen kerran vuosia sitten. Eli nyt oli kysymyksessä uusintakierros ja ”paluu rikospaikalle”. Edellisestä jutusta ei ole muistikuvia, ja päätoimittajakaan ei ole kummemmin arkistoinut vanhoja lehtiä, vaikka vanhana lehtimiehenä neuvoisin niin tekemään.

Eli saatanpa tässä kirjoitella läpiä päähäni ja vastoin jopa aiempaa kirjoitustani. Nimittäin Juvanhovi uskoakseni on ihan sama kuin edelliselläkin kerralla. Ja siitä on pakko olla aikaa ainakin 4-5 vuotta, voi olla enemmänkin.

Maukkaat pizzat

Siispä lähdemme nyt siis puhtaalta pöydältä. Koska lounaspöydissä esimerkiksi ruuan riittävyys on aina itsestäänselvyys, on tällaisissa testeissä helpompi arvioida ravintolaa ala carte –listan perusteella.

Eat.fi –sivustolla joku suorastaan ylisti Juvanhovin pizzoja.  Waltterin arvion mukaan Juvanhovissa pizzat ovat todellakin maukkaita, mutta muutoin se on perustyömaaruokala, jonka lounaassa ei riitä kehuttavaa.

Samalla linjalla jatkaa Kale: ”Lounas vaihtelee, mutta pitsat ovat aika varma valinta”.

Niinpä päätin valita sitten salamipizzan. Ihan yksinkertaisen salamipizzan, jossa oli lätyn, salamin ja juuston lisäksi vain valkosipulia ja oreganoa. Vaan eipä tuo hintakaan hirvittänyt, 7,50 euroa.

Yksinkertainen on aina kaunista, niin tälläkin kerralla. Pizza totisesti oli erinomainen: valkosipulia oli riittävästi, juustoa juuri oikea määrä ja pohja oli sopivan kuiva: ei mikään vetelä lätty. Söin hyvällä ruokahalulla ja olisin voinut hotkaista mennen tullen kitaan toisen mokoman.

Isompi se pizza olisi voinut olla. Kotikulmilla Ipon Pizzan antimilla nälkä lähtee tehokkaammin, tosin maittavuudessa ne jäävät jälkeen.

Salaattipöytää en nyt edes testannut. Jotensakin se ei kuulu minulla rituaaleihin, kun menen pizzalle.

Antaa voikukkien kukkia

Eli suunnataanpa sitten mielenkiinto varsinaiseen asiaan: miljööseen. Vieressä on Autovahinkokeskus ja läheisyydessä muutenkin paljon korjaamoja ja autokauppoja. Ja pihamaa on kotoisan luonnollisessa tilassa: voikukat rehottavat ja polkupyöräteline on pystytetty keskelle leikkaamatonta nurmikkoa.

Mutta nämä ovat vain plussaa. Minä nimittäin viihdyn näissä rosoisissa maisemissa. Kiinteistö on tasakattoinen, kuten tällaiset vanhat liikekiinteistöt Suomessa tapaavat olla. Julkisivumateriaalia tarkastelin jälkeenpäin valokuvasta, suloisen harmaata mineriittiä taitaa olla. Jonkunlainen ulkoterassikin Juvanhovissa näyttää olevan. Jotenkin minusta olisi mukava vetää kesäiset päiväkännit juuri tällaisessa miljöössä.  Eivät olisi ainakaan Helsingin hienostoalueiden metroseksuaalit häiritsemässä näsäviisauksillaan, kun meikäpoika sonnustautuisi hihattomaan t-paitaan, crockseihin ja kotisaksilla katkaistuihin farkkushortseihin.

Ajoimme Juvanhoviin vanhalla ja paljon ajetulla Jaguar X-typellä. Niissä on jotain samaa. Molempien nimi luo todellisuutta enemmän mielikuvaa arvokkuudesta ja jylhyydestä. Mutta minusta sellaiset ominaisuudet ovat pääsääntöisesti turhuutta. Juvanhovi on hyvä kaikessa rosoisuudessaan.

Juvanhovi
Pieni Teollisuuskatu 5, Espoo

Ruoan riittävyys: XXX
Palvelu: XXX
Ruoan äijämäisyys: XXX
Paikan äijämäisyys: XXXXX

Yhteensä  14p

Teksti Urmas Hurmalainen
Kuvat Mika Salomaa