Vanhakaan 5-sarjan BMW ei vaihtoautohallissa happane

5-sarjan Bemari ei happane vaihtoautohallissa vanhanakaan. Mutta enemmänkin ajettu uusi malli on aina vanhakorista tuntuvasti kalliimpi. Onko hintaerolle puhtaasti ajajan kannalta katetta?

2000-luvulla rekisteröityjä 5-sarjan Bemareita on tarjolla tänä päivänä ainakin Nettiautossa yli 1300. Mutta niistä vain 275 on bensamoottorisia. Niistä peräti 221:ssä mittarilukema oli alle 255 000 kilometriä. Mutta koska iso Bemari on suosittu tuontiauto, suhtautuu moni noihin lukemiin epäillen.

Siksi vain 201 000 kilometriä ajettu 525i-mallin Suomi-farmari vuosimallia 2003 tuntui suorastaan lottovoitolta. Tämä Bemari kuuluu mallisarjaan E39.

Rinnalle vertailuun otettiin E60-sarjan uudempikorinen, 523i sedan vuosimallia 2006. Sillä oli ajettu 247 000 kilometriä, eli 46 000 kilometriä enemmän kuin iäkkäämmällä verrokilla.

Molemmat autot ovat sikäli hyviä esimerkkejä, että yli 200 000 kilometriä ajettuina ne eivät enää kumpikaan ole niin sanotusti ”pakasta vedettyjä”, mutta eivät myöskään vielä loppuun asti ”piiskattuja”: 250 000 kilometrin matkamittarilukema on käytännössä usein kriittinen raja näille isoille ja käytetyille premiumautoille.

Rivikuutosia molemmat

Molempien moottoreissa on kuusi sylinteriä suorassa rivissä, 523i:n moottorin kuutiotilavuus on 2497 cm3, 525i:ssä 2494 cm3.

Tehoa E39-sarjalaisen moottori antaa, E60-sarjalaisen pannussa hevosia laukkaa 177.

Eli ihanan muhkeaa kyytiä tarjoavat kummatkin. Puhtaasti ajettavuuden kannalta tällainen tavallinen ”Jamppa” ei oikein eroa huomaa, varsinkin kun molemmat autot teknisesti tuntuivat olevan moitteettomassa kunnossa.

Mutta kun mennään sisätiloihin ja fiilikseen, niin totta kai yli 6000 euron hintaerolle alkaa löytyä katetta, vaikka vain vuotta uudemmalla 523i:llä oli ajettu 45 000 kilometriä enemmän. Ja onhan E60 edeltäjäänsä selvästi tilavampi: takaistuimella on hyvin tilaa joka suuntaan.

En muista monessakaan autossa uuden ajan tulleen niin voimakkaasti vastaan korimuutoksen myötä, kuin tämän 5-sarjan Bemarin vaihduttua E39-sarjasta E60:een vuonna 2004. Iäkkäämmässä Bemarissa sisustus on tummasävyistä ja kojelaudan ilmettä hallitsee muovisuus, uudemmassa on paljon alumiinia. Koeajetun E39-sarjalaisen sisustuksessa ei ollut edes mainoskuvista tuttuja jalopuulistoja piristämässä ilmettä.

Vanhakin yhä iskussa

Kun uudistunut 5-sarja esiteltiin vuonna 2003, sen muotoilua pidettiin rohkeana ja modernina. Ja sitä se on tänäkin päivänä. Monet auton erikoisuuksista olivat peräisin suuremmasta 7-sarjalaisesta: mm. muuttuvavälityksinen ohjaus ja aktiivijousitus.

Leveillä aluvanteilla varustettu vanhakorinen oli myös yllättävän jäykkä pyöritellä parkkipaikalla, tosin matkanopeuksissa se meni kuin kiskoilla, kuten meni uusikin.

Mutta neljännen sukupolven E39 sai vuonna 1995 markkinoille tullessaan haltioituneen vastaanoton, sitä kehuttiin jopa maailman parhaaksi autoksi. Mullistavaa siinä oli paitsi kehittynyt äänenvaimennus, myös runsas alumiinin käyttö: kaikki pyörientuentaosat, akselin kannattimet, jarrusatulat ja vetoakselit oli valmistettu kevytmetallista.

E39-sarjan erinomaisuuden olin valmis allekirjoittamaan silloinkin, kun vuosi pari sitten sain ajaa 525i sedania vuosimallia 2002. Silloin alla oli ihan perusvanteet ja ainakin tällaisen vanhemman herran makuun ne tuntuvat istuvan ”läskejä” paremmin E39-sarjan 525i:iin.

Matka-ajossa iäkkäämpikin 525i on nykypäivän mittapuullakin hiljainen. Sen automaattiloota toimii tarkasti. Joutokäynnillä suorakuutonen hörisee tasaisesti ja kiihdytyksissäkin käynti on puhdasta. Ihan kuten on uudemmassakin.

Selvä sukupolvenvaihdos

Uudemmassa taas manuaalivaihteet toimivat saksalaisen täsmällisesti. Tänä päivänä moni haluaa tällaisen ison premiumauton ehdottomasti automaattilootalla.

Itse olen niin sanotusti ”vanhan liiton miehiä” ja valitsisin manuaalin: suhtaudun pelolla siihen todennäköisesti hyvin pieneen mahdollisuuteen, että automaattilaatikko pettää ja eteen tulee järjetön kustannus.

Jos olisi ajon aikana mahdollista sulkea silmänsä, ei hintaerolle ehkä löytyisi perustetta: Kaasujalka kun ei rääkkää näitä autoliikkeiden omistamia autoja äärioloissa.

Eli jos elämäntilanne on sellainen, että 4500 euroa on iso raha, mutta alle tekisi mieli saada kunnon ajopeli, niin suosittelisin tätä vanhempaa 525i:tä: kyyti on yhä jämäkkää, äänetöntä ja laadukasta. Pientä ”fiksattavaa” siinä ulkoisesti toki riittää, jos ostajalla on todella tarkka silmä.

Uudempaa taas voi suositella, jos ei näänny velkataakan alle ja sattuu olemaan sopivasti ylimääräistä: onhan se kuitenkin selvästi uuden ajan Bemari. Aikoinaan, kun E39 korvasi edeltäjänsä E34-sarjan, ei ero ulkoisesti ja varsinkaan sisältä ollut läheskään yhtä suuri.

BMW 523 i
• Vuosimalli: 2006
• Mittarilukema: 247 000 km
• Korimalli: sedan
• Moottori: 2497 cm3, rivikuutonen
• Käyttövoima: bensiini
• Teho: 177 hv
• Kiihtyvyys 0-100: 8.5 s
• Huippunopeus: 235 km/h
• Yhdistetty kulutus: 8.5 l/100 km
• Co2: 205 g/km
• Hinta: 13 599 €
• Myyjä: Autosilta, Espoo

BMW 525i
• Vuosimalli: 2003
• Mittarilukema: 201 000 km
• Korimalli: farmari
• Moottori: 2490 cm3, rivikuutonen
• Käyttövoima: bensiini
• Teho: 192 hv
• Kiihtyvyys 0-100: 9.3 s
• Huippunopeus: 222 km/h
• Yhdistetty kulutus: 10.5 l/100 km
• Co2: 252 g/km
• Hinta: 8 990 €
• Myyjä: J. Rinta-Jouppi, Helsinki/Ala-Tikkurila