Nuoriso – nyt ylös, ulos ja autoilemaan!

Varsinkin pääkaupunkiseudulla nuoriso kuulemma on yhä vähemmän innostunut oman auton omistamisesta. Hälytys! Tähän tarvitaan kampanja, vaikka automiesten oma Vain elämää –ohjelma.

Kyllä minä niin oikeasti mieleni pahoitin, kun luin Hesarista, että varsinkin pääkaupunkiseudulla nuorisoa yhä vähemmän kiinnostaa oman auton hankkiminen. Hemmetti, maalaispoikana minä tiedän, että kartsapäristely jos mikä on elävää suomalaista kulttuuria.

Kansanperinne uhattuna

Ah ja voi! Eivät ole ajat entiset. Muistan kun meidän kylässä parhaat tytöt, vieläpä muuten alaikäiset, iskivät nimenomaan tyhmimmät jätkät, joilla oli makeimmat rassit. Oma ominaispiirteensä varustuksessa maaseutupitäjän raitilla 1970-luvulla oli, että todella kovan jätkän katolla ja myös peräluukun vieressä roikkui paljon piiskoja. Muodissa siihen aikaan, ennen kännyköitä, oli LA-puhelin eli ”lallatin”.

Ja ihan tavallista oli, että sellainen hädintuskin rippikouluiän ylittänyt tyttö, joka oli tunkenut persiinsä ahtaisiin farkkuihin, myös antoi tällaisen rassari-Ramin köyriä itseään mennen tullen. Ja ne jätkät olivat jo kahdeksantoista. Tänä päivänä tuo varmaan johtaisi viranomaistoimiin. Mutta maalla se oli ihan tavallista menoa. Itse katselin vähän kateellisena vierestä, kun olin sellainen alaikäinen räkänokka, jolla ei autoa ollut.

Muistelisin yhden vielä peruskoulua käyneen pimatsun jopa muuttaneen asumaan yhden tällaisen kollin luokse.

Rattimiehet korpimökkiin

Eli jotain tarttis tehrä nuorison innostamiseksi takaisin yksityisautoilun pariin. Ja siihen minulla on hiton hieno idea: tunnettujen automiesten ikioma Vain elämää –tosi-tv -ohjelma.

Idea toimisi niin, että maan tunnetuimmat rattimiehet kokoontuisivat jonnekin korpihotelliin ja sieltä käsin lähtisivät aina vuorollaan ajamaan toistensa ajopelejä. Rallimies Hirvonen vietäisiin kokeilemaan Räikkösen Ferraria, kiihdytysajojen kuningas pääsisi testaamaan hallitsevan jokamiehenluokan mestarin peliä.

Eli kullakin rattisankarilla olisi ikioma päivänsä ja automiehet myös itku silmässä sitten illallispöydässä kehuisivat toisiaan. Ihan kuten siinä alkuperäisessäkin Vain elämää –ohjelmassa.

 Teksti Urmas Hurmalainen