’’Mitäs rouvalle pannaan?’’

Vaihtoautokauppias Jami Multisilta tietää 10 vuoden kokemuksella, että rempseää ja huumorintajuista naisasiakasta voi yhä lähestyä kysymyksellä ’’mitäs pannaan?’’.

Autosilta Oy:n pihalla Espoon Juvanmalmilla on yli parisataa erilaista kiesiä. Erilaisia ovat asiakkaatkin. Tiukkapipo saa tyylinsä mukaista palvelua: asiallista ja vähemmän vitsikästä. Mutta kun portista tulee hemaiseva blondi pilke silmäkulmassa, on ihan tavallista, että Multisilta tai joku muu hänen myyjistään menee luokse ja kysyy tuttavallisesti, että ’’mitäs pannaan?’’.

– Pitää olla tuntosarvet herkkinä, kenelle tahansa tuollaista ei voi mennä laukomaan. Mutta jos naisasiakas itse viestittää olevansa pelinaisia, niin häntä vain naurattaa, kun nuoret sällit tuollaista läppää heittävät.

Pojat on yhä poikia

Pojat on siis yhä poikia, varsinkin vaihtoautoliikkeessä.
– Tyttökalentereitakin on, mutta ne on pistetty takahuoneen seinälle, pois asiakkaiden silmistä, Multisilta naurahtaa.

Naisia Autosillan henkilökunnasta on vain autosihteeri, joka hänkin työskentelee omassa rauhassaan, fyysisesti eri tiloissa kuin myyjät.
– Sen verran tuhmia me pojat puhumme. Aika huolestuttavaa se olisikin, jos pojat eivät enää naisista puhuisi, Multisilta perustelee.

Pohjanmaan poika on myynyt vaihtoautoja pääkaupunkiseudulla kymmenkunta vuotta.
– Autokaupassa pätee vanha sanonta, että kauppa käy siellä, missä nauru raikaa. Tämä on meillä mottona. Ala muuten on tietysti ammattimaistunut ja ylihintoja vanhoista lahnoistaan pyytäneet koijarit ovatkin netin myötä siivoutuneet pois bisneksestä.

Renkaanpotkija korkkareissa

Mutta on netin myötä jotain bisneksestä kadonnutkin.
– Nyt tullaan Nettiautosta otettujen printtien kanssa täsmäostoksille, renkaanpotkijat alkavat olla katoavaa kansanperinnettä. Mutta yksi miehensä kanssa auto-ostoksille tullut nuori rouva halusi tehdä sen ihan piruuttaan. Ostivat meiltä hienon Volvon ja rouva korkokengissään totesi, että kun kerran on autokaupoille tultu, pitää rengasta potkaista jo senkin takia, että pääsee sillä kavereilleen kehumaan, Multisilta nauraa.

Kaskuja 10 vuoden autokauppiasajalta Pohjanmaan miehellä riittää.
– Asiakas kysyi meidän myyjältä, että pitävätkö nuo Nokian Hakkapeliitat ääntä. Myyjä kumartui alas, painoi korvansa rengasta vasten ja totesi, että äänettömät ovat, Multisilta hekottaa.

Merkkiliikkeissä paskantärkeinä lasikopeissaan istuvat silkkikravattimiehet ovat kuulemma joskus omiaan jäykistämään asiakastakin.
– Ne uuvuttavat asiakkaan kertomalla liian paljon teknisiä yksityiskohtia. Meillä on kultainen sääntö tuo Kiss-line, eli Keep It Simple and Stupid: kerro asiat riittävän yksinkertaisesti niin, että asiakaskin pysyy kärryllä.

Mitäs johtajalle saisi olla?

Multisilta tietää, että joskus takavuosikymmeninä vaihtoautokapassa saattoi asiakkaan sisään astellessa olla käynnissä viinan vauhdittama sökörinki.
– Ja jos oli peli kesken, sai asiakas odottaa. Tuo nyt ei ihan enää tänä päivänä kävisi.

1980-luvulla, kun Hurmalainenkin alkoi kiertää vaihtoautohalleja, tuntui hivelevältä, kun automyyjät kysyivät asiakkaalta, että mitäs johtajalle saisi olla, olipa tämä sitten minkälainen räkänokka tahansa.
– Joo, nuo tavat kiertävät sukupolvelta toiselle tänäkin päivänä. Vanhempia herroja saatetaan kutsua arvonimellä ’’sir’’. Se naurattaa niitä yhtä paljon kuin nuoria haalarikavereita, joita nimitellään elämässä ehkä ensimmäistä kertaa päälliköiksi.

Vaikka Multisillan liikkeessä pojat ovat poikia ja jutut liikkuvat usein naisissa, ei rouvia tai neitejä kuitenkaan asiakkaina aliarvioida.
– Päinvastoin. Naisethan ovat asiakkaina monesti jämäkämpiä kuin miehet, Multisilta vakuuttaa.