Kaasujalka

Taksi-Bemarissa ei kilsat tunnu

Julkaissut:

|

21.1.2014

|

Kirjoitettu kategoriaan:

Taksi-Bemarissa ei kilsat tunnu

Ehkä Hurmalainen edelleen ”fanittaa” vanhaa Mersua vanhaa Bemaria enemmän, mutta se johtuu vain sitkeänä elävistä mielikuvista luotettavuuden suhteen.

”Vanhan liiton mies” pitää vanhan taksi-Mersun ostoa hölmöilynä, ja vanhan taksi-Bemarin hankintaa suorastaan hulluutena. Hurmalainen on kokemuksen perusteella toista mieltä.

Päätoimittaja on Bemari-mies, Hurmalainen enemmän kallellaan Mersuun päin. Se taitaa olla jokin ikäpolvikysymys. Hurmalaisen mielikuvissa vain diesel-Mersulla ajellaan puoli miljoonaa kilometriä mennen tullen.

No, päräyttipä päätoimittaja sitten autoliikkeestä ottamallaan vuosimallin 2006 taksi-Bemarilla pihaan. Jyhkeä ilmestyshän se oli, ei siinä mitään. Konepellin alla jylläsi Bemarin 3-litrainen diesel-moottori.

Sattui siinä naapuri pihalla käyskentelemään, huomasin rillien huurustuvan ihmetyksestä. Olin kaukaakin katsoen lukevinani ilmeestä kysymyksen ”Ootko sä perkele voittanu lotossa?”

Yli 400tkm

Naapuri varmaan luuli siis päätoimittajaa autokauppiaaksi, joka on tullut esittelemään äkkirikastuneelle Hurmalaiselle röyheää menopeliä.

Nimittäin, jos näyttääkin Hurmalainen tyypilliseltä viisikymppiseltä lottovoittajalta, niin yhtä lailla kustantaja-päätoimittaja näyttää autokauppiaalta: hän Hurmalaista kymmenen vuotta nuorempi, ainakin 25 kiloa laihempi, arviolta 8 senttiä pitempi ja 80 000 hiusta tuuheatukkaisempi.

Ajoautona iso ja koko kierroslukualueella sitkeästi vääntävä Bemari on yli 400 000 kilometriäkin ajettuna ihan ehdoton.

Ihmisen päässä on yleensä 100 000 hiusta. Hurmalainen arvioi, että omassa päässä niiden määrä on laskenut 20 000:een, tosin sekin estimaatti voi olla optimistinen.

No, Bemarin lähempi tarkastelu tietysti osoitti, ettei se nyt ihan ollut ihan pakasta repäisty, tuulilasissa oli iso halkeama ja sisätiloissa olin aistivinani ripauksen Wunderbaumia. Ja vuosimallikin oli 2006 ja matkamittarilukema huikeat 420 000 kilometriä!

Eikä hintapyynti ollut edes täyttä 12 000 euroa. Uskoisin, että käteiskaupalla ja ilman vaihtoautoa tämä lähtisi 11 000 eurolla, ehkä allekin.

Vanhaa taksia ken pelkäisi…

Mutta se kyydin hurma ja vakaus… Minusta tosiaan alkaa tuntua, että oikealle automiehelle, jolla ei ole Hjalliksen rahoja ostella S-sarjan hybridi-Mersua, juuri tällainen taksikäytössä palvellut premiumauto on se paras kauppa. Se vain on niin käsittämätöntä, että kun autosta pidetään huolta, se voi sadoista tuhansista kilometreistä huolimatta olla yhä iskussa.

Oma isäukko osti aikoinaan ukin perinnöillä 1980-luvun alussa esittelykäytössä olleen 6-sylinterisen Volvo 244 DL:n. Ukkohan ajoi sillä kuolemaansa asti, vuoteen 2002. Kilometrejä tuona aikana Volvoon ehti tulla muistaakseni jotain 300 000. Ja auto siis palveli yksityiskäytössä, ei taksina. Tiettyjen takuuaikojen kuluttua umpeen ukko kyllä vaihdatti öljyt ajallaan, mutta enemmän se tahtoi mennä siihen, että varsinaisia vikoja korjattiin vasta sitten, kun ne kävivät ylipääsemättömiksi.

Muistan kun ukon autolla 1990-luvun alkupuolella oli takanaan 10 vuotta ja kilometrimäärä oli jotain 150 000. Yhdellä tutulla oli samanlainen ja samanikäinen Volvo, mutta aiemmin taksikäytössä ollut ja puolet enemmän ajettu. Ihmettelin, kun siinä tuttavan entisessä taksissa paikat eivät rämisseet ja ukon Volvossa oli jos jonkinlaista resonointia.

– Tää on katos ollut työkaluna, ja työkalun on oltava moitteettomassa kunnossa koko ajan, tuttava valisti jo silloin, aikaan ennen kaikenmaailman huolenpitosopimuksia.

Pehmeästi ja yskimättä

On se kumma, miten näin paljon ajettu dieselauto edelleen hörähtää yskimättä ja turhia katkuja ilmoille pöläyttämättä käyntiin ja kyyditsee kehä III:sta pitkin pehmeästi hyrräten vain hetken lämpiämisen jälkeen. Sellaiset vanhaan ja paljon ajettuun dieseliin liitettävät mielikuvat kuin musta, savuava, meluisa ja armottoman laiska, olivat kaukana tästä entisestä taksi-Bemarista.

Ennen vanhaan diesel ostettiin bensa-autoa mieluummin vain silloin, kun ajoa kertyi yli 50 000 kilometriä vuodessa. Tämän Bemarin voisin ostaa sen luonteen ja voiman takia, vaikka ajan nykyään noin 10 000 kilometriä vuodessa. Missään ei edelleenkään natise ja kolise, eikä tullut yhtään sellainen olo, että missähän vaiheessa matkaa pitäisi soitella hinausauto paikalle.

BMW 530 dA
• Vuosimalli: 2006
• Matkamittarilukema: 420 000 km
• Vaihteisto: automaatti
• Moottori: 2990 cm3
• Teho: 218 hv
• Yhdistetty kulutus: 7.8 l/100 km
• Hintapyynti: 11 800 €
• Myyjä: Auto-Planeetta, Espoo

 

Teksti Urmas Hurmalainen
Kuvat Mika Salomaa

 

Jaa tämä artikkeli

Muita saman merkkisiä koeajoja

Koeajo käytetty Toyota Verso – Suurperheelliselle kentänhoitajalle
Koeajo käytetty BMW 330e – ”Amis-BMW” päivittyi pistokehybridiksi
Koeajo käytetty Honda CR-V – Reisitaskuhousut jalkaan ja menoksi!

Tietoa julkaisijasta

Mika

Kirjoita vastaus

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *