Opel Kadett C esiteltiin 50 vuotta sitten

Opel Kadett juhlii nyt yhtä merkkipäivistään, sillä tasan 50 vuotta sitten julkaistiin ensimmäinen Opel Kadett C. Se oli sähäkän saksalaismerkin myyntimenestykseksi nousseen mallisarjan kolmas sodanjälkeinen sukupolvi – ja monipuolisempi kuin melkein mikään aiemmista malleista.

Näppärä perheauto, tyylikäs kakkosauto kätevällä takaluukulla tai sporttinen coupe – Kadett C:llä oli monet kasvot vuosina 1973–1979. Selvälinjaisella korilla ja uudella kolmiotukivarsilla tehdyllä etujousituksella varustettu takavetoinen Kadett C teki ensiesiintymisensä loppukesästä 1973. Sen tunnistettavimmat piirteet olivat tasainen jäähdyttimen säleikkö, Opelille tunnusomaiset konepellin taitokset ja spoilerimainen etulippa.

”Erinomaisen ajettavuuden lisäksi Kadett on myös huolella rakennettu ja viimeistelty. Se ei juurikaan vaadi huoltoa, sitä on helppo korjata ja se on taloudellinen”, kirjoittivat asiantuntijat Auto Motor und Sport -lehdessä aikanaan.

Asiakkaita hemmoteltiin vaihtoehdoilla, ja jokainen saattoi löytää makuunsa sopivan Kadett-mallin. Kolmas Kadett-sukupolvi oli alkuun saatavilla kaksi- ja neliovisena sedanina tavallisella ja luksusvarustelulla, kolme- ja viisiovisena farmarina sekä coupéna. Näitä seurasi vielä lukuisia muita variaatioita, sillä Kadett C oli tarkoitettu ”maailmanautoksi”. Sitä ei valmistettu ainoastaan Saksan tuotantolinjoilla, vaan myös Chevettenä Vauxhallin tehtailla Isossa-Britanniassa. Lisäksi mallia valmistettiin myös Aasiassa, Australiassa sekä Pohjois- ja Etelä-Amerikassa lievästi muutetulla korilla ja paikallisiin olosuhteisiin mukautetulla tekniikalla. Saksassa tarjolla olivat tehokkaat 1,2 litran 38 kW/52 hv ja 44 kW/60 hv moottorit. Vuoden 1975 alussa moottorivalikoimaan lisättiin erittäin tehokas 1,0 litran 30 kW/40 hv bensiinimoottori. Saman vuoden IAA:ssa esitellyllä 77 kW/105 hv ruiskumoottorilla varustetulla Kadett GT/E:llä Opel jatkoi Rallye Kadett -perinnettä.

Ensimmäinen Kadett kolmipistevöillä, OSV 40:n malliautona

Kun ”C-sukupolvi” saapui tuotantolinjoilta vuonna 1973, oli kyseessä ensimmäinen Kadett, jossa oli kolmipistevyöt. Etupenkillä vyöt kiinnittyivät ylhäältä ja alhaalta B-pilariin sekä vyön lukko-osaan. Yksikätisen käyttömahdollisuutensa takia tämä ihmishenkiä pelastanut turvatoimi lisäsi hyväksyntää etenkin lukuisten turvavöitä vastustaneiden keskuudessa. Tuohon aikaan ei myöskään voinut pitää itsestäänselvyytenä, että kaikki painikkeet ja kytkimet olivat käden ulottuvilla, jopa turvavöihin vyötettynä, ja että mittarit olivat helposti luettavia.

Kadett C:n suurin tekninen innovaatio oli sen etujousitus kolmiotukivarsilla ja kierrejousilla. Kallistuksenvakaaja oli vakiovarusteena kaikissa malliversioissa. Raideleveys oli 20 mm edeltävää mallia leveämpi, mikä paransi auton käsittelyä. Lisäksi parannettu taka-akseli harmonisoi ohjausta tehden siitä neutraalin ja nostaen aktiivisen turvallisuuden tasoa. Törmäystilanteessa auto oli huomattavasti edellissukupolvia turvallisempi.

Näin ollen ei ollut yllätys, että Kadett C:tä käytettiin pohjana vuoden 1974 ”OSV 40” -turvallisuusajoneuvolle. Stabiilit pitkittäis- ja poikkipalkit sekä vahvistetut ovet ja karmit suojaavat matkustajia kolari- tai kierähtämistilanteessa. Ajoneuvo on suunniteltu kestämään nokkakolari liikkumattomaan esteeseen jopa 65 kilometrin tuntinopeudesta. Turvallisuusajoneuvon nimi 40 onkin johdettu tästä (40 mph = 65 km/h). Tuotantovalmiin prototyyppinsä avulla Opel osoitti, että optimaalinen passiivinen turvallisuus voidaan saavuttaa suurten ja raskaiden ajoneuvojen lisäksi myös kevyemmän luokan autoilla – Kadett C -malliin perustunut OSV 40 painoi vain 960 kiloa. Sen kehitystyössä ja testaamisessa kertynyttä kokemusta hyödynnettiin lukuisissa tulevissa tuotantomalleissa.

Kadett GT/E juhlii urheilumenestystä

Opel osoitti, että kolmannen sukupolven Kadett oli paitsi turvallinen myös äärimmäisen urheilullinen. Ensi-iltansa 1975 IAA:ssa saaneen Kadett GT/E:n 1,9-litrainen moottori Boschin L-Jetronic ruiskutekniikalla tarjosi tehoa 77 kW/105 hv. Arviolta vain 900 kiloa painava auto saattoi saavuttaa jopa 184 km/h -huippunopeuden. GT/E:n muotoilu jakoi mielipiteitä – ja ilahdutti etenkin moottoriurheilufaneja: vyötärölinjan yläpuolelta se oli kirkkaankeltainen, alapuolelta musta. GT/E:stä eivät unelmoineet pelkästään nuoret kuljettajat: vuonna 1976 auton ohjaamoon istahtivat tunnetut Opelin tehdaskuljettajat, jotka tekisivät pian moottoriurheiluhistoriaa. Walter Röhrl ja Rauno Aaltonen menestyivät 165 kW/225 hv:n tehoisella GT/E:llä Monte Carlon ja Portugalin rallissa. Röhrl ja Jochen Berger – ensimmäinen ammattikartanlukija Saksassa – saavuttivat historiallisen neljännen sijan Monte Carlossa ja Opel saavutti toisen sijan merkkien kokonaistuloksessa.

Vuonna 1976 Opel tarjosi Kadettilla hieman erilaista ajonautintoa. Kadett Aeron myötä kuljettaja ja matkustajat saattoivat antaa tuulen hulmuta hiuksissaan ja vain ”kruisailla”. Stuttgartilaisen runkospesialisti Baurin valmistama Kadett Aero oli poikkeuksellinen avoauto, jossa oli ympäriajosuoja, Targa-kansi ja taakse taittuva peite. Aero oli täten useampi auto yhdessä paketissa: avoauto, loma-auto ja perheauto sekä monitoimiauto kaupunkiin ja työmatka-ajoon. Nykyään sitä pidetään legendaarisena klassikkona, joka kerää takuulla harrastajien huomion klassikkoautojen tapahtumissa.