Kuukauden käytetty: Isoisän Cadillac on muhkea matka-auto

Vain 93 000 kilometriä ajettu Cadillac CTS vuosimallia 2005 on vuodessa vähän ajavalle muhkea vaihtoehto pitkille matkoille. Se on myös viimeisiä autoja, joissa jenkki oikeasti maistuu jenkiltä.

Siuntiolainen Johan Grotell myy vuosi sitten edesmenneen isoisänsä vuosimallin 2005 Cadillac CTS 3.2 V6 Sport Luxury 4d AT:ta.
– Ukki itse osti sen hetken mielijohteesta Ruotsista muutama vuosi sitten, silloin autolla oli ajettu noin 70 000 kilometriä. Hän oli intohimoinen automies ja piti tästä Cadillacistakin todella hyvää huolta, Grotell kertoo.

Myös Eurooppaa mukana

Hyvän huolenpidon näkee paljaalla silmälläkin: niin mustaa maalipintaa kuin vaaleaa nahkasisustustakin myöten kaikki on ’’viimeisen päälle’’. Eniten autossa sytyttää hintapyyntö: 16 900 €. Miten se on mahdollista, oikeasti vain 93 000 kilometriä ajetusta autosta ja hyvin huolletusta autosta, joka uutena on kuitenkin maksanut sentään 63 700 euroa?

Selitys on tietysti yksinkertainen: iso V6 –bensiinimoottori ei näinä aikoina enää ole huudossaan, moni kavahtaa sen suurta bensankulutusta. Samoin amerikkalaisuus on CTS:n vahvuus pienelle joukolle, heikkous suurille massoille.

Totuus on sieltä välistä: Cadillac CTS toki on ehta jenkki, mutta on siinä paljon yhteistä Euroopankin kanssa. Nimittäin pohjaratkaisu on yhtenäinen General Motorsin kahden muun silloin valmistaman auton, Saab 9-3:n ja Opel Vectran kanssa.

Muhkea varustelu

Koeajo vahvisti ja heikensi ennakkoluuloja. Heikensi siltä osin, että päinvastoin kuin menneiden vuosikymmenten jenkit, CTS ei ole lelluva laiva, vaan kulki todella vakaasti, pehmeästi ja äänettömästi. Sen sijaan ennakkokäsitys jenkkiautosta huippumukavana kulkuvälineenä osoittautui vähintään todeksi.

Mutta vaikka vannoutuneet jenkkiautomiehet pitävät CTS-malliakin liian eurooppalaisena, se ainakin näin tavallisen miehen silmin katsottuna on jylhän muotoilunsa ansiosta persoonallinen ja ehta jenkki.

Amerikkalaisten vahvuuksia on pitkä kokemus automaattivaihdelaatikkojen tekijöinä: se vaihtaa todella miellyttävästi. Tässä yksilössä alla on uudet kesärenkaat. Koska autolla ei ole ajettu talvisin, ei talvirenkaita myöskään tule mukana.

Varustetaso talvirenkaiden uupumista lukuun ottamatta on jenkkimäisen kattava: ohjaustehostin, kaukosäätöinen keskuslukitus, sähkökäyttöiset ikkunat, automaattinen ilmastointi, sisätilanpistoke, lohkolämmitin, nahkasisusta, vakionopeudensäädin, sähkösäätöiset istuimet, ajotietokone, penkinlämmittimet, pysäköintitutka, sähköpeilit, lämmitettävä tuulilasi, suksiluukku ja sähkötoiminen takaluukku. Myös koko kardaaniakseli ja akku on uusittu vähän aikaa sitten.

Intohimoiselle automiehelle

Eniten nämä isomoottoriset bensajenkit hirvittävät kulutuslukemiensa puolesta. Toki tämäkin Cadillac hörppää kaupunkiajossa 16.6 litraa satasella, mutta maantiellä sillä pääsee alle 9 litran. Yhdistetyksi kulutukseksi on ilmoitettu 11.6 litraa satasella.

Tehdäänpä laskelma, ja otetaan malliksi vaikkapa Toyota Avensis –farmari vuosimallia 2006, 1.6-litraisella bensamoottorilla ja manuaalivaihteisena. Sen yhdistetyksi kulutukseksi on ilmoitettu 7.2 litraa satasella. Jos ajot jäävät 10 000 kilometriin vuodessa, Cadillacilla teoriassa seka-ajoa ajettuna vuosittainen bensalasku on silloin1762 € (n. 1,6 €/litra). Avensiksella lasku jää 1152 euroon. Toki 610 euroa on paljon rahaa, sillä ostaa perheelle paljon ruokaa. Ja vakuutusmaksutkin Cadillacissa ovat kalliimmat.

Mutta jos auto on intohimon asia, niin kaikkea ei voi laskea satasissa, ei edes 1000-2000 eurossa. Cadillacia ei voi suositella paljon ajavalle järkimiehelle, joka säästääkseen etelänlomallakin ostaa ruuat kaupasta ja kokkaa ne apartementoksessa omin avuin ateriaksi. Mutta jos autolta hakee myös mielihyvää, eivätkä vuotuiset ajot ole järjettömän suuria, niin tästä sitä mielihyvää saa edullisesti.

Selvitä varaosa-asiat etukäteen

Cadillaciin saa hyvin varaosia, mutta silti niiden hallinointi ja välittäjät kannattaa selvittää etukäteen.
– Moni tilaa niitä netistä ja Amerikastakin saa varaosan hyvinkin viikossa. Ja koska tässä CTS:ssä on paljon yhteneviä osia GM:n eurooppalaisten merkkien Saabin ja Opelin kanssa, niin lähempääkin niitä varaosia saa, sanoo yrittäjä ja katsastusmies Mika Kukkonen Hyvinkäällä, Nurmijärvellä ja Riihimäellä toimivasta CityKatsastuksesta.

Alustarakenteissa jenkit ovat panostaneet mukavuuteen.
– Mutta kyllä ne ratkaisut ovat 2000-luvulla lähentyneet eurooppalaisia autoja. En näe tällaista Cadillacia alustaratkaisujen osalta sen enempää riskiautona kuin yhtä isoja eurooppalaisiakaan autoja.

Kukkosen mielestä katsastustilastot eivät kerro koko totuutta siitä, onko esimerkiksi Amerikassa valmistettu auto sen parempi tai huonompi kuin eurooppalaisetkaan. – Jenkkejä on lukumääräisesti niin paljon vähemmän ja silloin pienetkin hylkäysmäärät voivat prosenteissa mitattuina näyttää merkkien yleisyyteen suhteutettuina isoilta. Mutta hylkäämisen syy voi olla todella pieni, jonka auton omistaja itse olisi voinut välttää pienellä huolellisuudella.

Esimerkkinä Kukkonen mainitsee muillekin kuin amerikkalaisille automaattivaihteisille autoille tyypilliset käsijarruongelmat, jotka ovat johtaneet useisiin hylkäyspäätöksiin.
– Jos automaattiautoissa käsijarrua käytetään hyvin vähän, se alkaa helposti ruostua ja jumittaa. Tästä syystä hylkäyspäätöksiä tulee usein jopa ensimmäisessä määräaikaiskatsastuksessa. Ennen katsastuskonttorille menoa voi itse kokeilla käsijarrun toimintaa, niin tulee vähemmän näitä ikään kuin turhia hylkyjä.

Päästöjen osalta Kukkonen suorastaan kehuu jenkkejä.
– Jopa vanhemmissa jenkeissä päästöarvot ovat hyvät, tässä suhteessa jenkit ovat eurooppalaisia edellä. Kaliforniassa oli tiukat normit jo 1980-luvulla.

Kukkonen itse tykkää, kun ihmiset uskaltavat ostaa erinäköisiä ja erilaisia autoja, myös amerikkalaisia Cadillaceja.
– Ei pientä erilaisuutta kannata vierastaa. Meistä katsastusmiehistäkin on mukavaa, kun tarkastettavaksi tulee erilaisia autoja.

Teksti ja kuvat Timo Kiiski