Järkeä promillevouhotukseen

Jos rattijuopumuksen promilleraja laskee 0,2:een, jää Hurmalaisen anoppi ilman kauppakyytejä.

Hurmalaisen anoppi Martta elää eteläkarjalaisen pikkukunnan vieläkin piskuisemmalla sivukylällä ihan hiton pienen lammen rannalla. Martalla ei ole ollut koskaan autoa eikä edes ajokorttia. Kylästä oli jo 1990-luvulla viety kaikki palvelut pois, mutta onneksi oli naapureita, joilla kullakin oli jonkunlainen autonräyskä. Uusilla Mersuilla ei niillä kulmilla ajella, hyvä kun on varaa 15 vuotta vanhaan Fiestaan.

Sitten Martta jäi leskeksi ja yksin vanhenemaan mökkiinsä. Iäkkäitä oli yhteisön moni muukin ihminen. Kyydintarjoajien rivit Martan ympäriltä harvenivat: kuka vanhetessaan kuoli, kuka muutti taajamaan. Mutta Martta on sitkeästi pysynyt mökissään leskenäkin.

Vastuullinen tissuttelija

Enää ainoa kyydin tarjoaja on tissutteluun taipuvainen Reino. Aika usein Martan mökillä vieraillessa Reino on ollut pienessä myötälaitaisessa, vaan ei koskaan ’’räkäposkella’’. Kerran kysyin anopilta, että eikö sinua hirvitä hypätä Reinon kyytiin, kun sille tuo keskikeppana maistuu melkoisesti.
– Ei pelota, anoppi vastasi.

Reinolla kuulemma on tapana kyllä pitää ennen ajoon lähtöä tuntuva tauko, eikä hän koskaan juo itseään kaatokänniin. Sattumoisin naapurustossa asui pitkään nyt jo eläköitynyt poliisimies Tuupainen. Koska Tuupainen oli kyläyhteisössään pidetty ja luotettu mies, hän päätti ystävänpalveluna muutaman kerran puhua Reinon kanssa ennen tämän astumista auton rattiin.

– Kai sinä Reino ymmärrät, ettei humalassa saa ajella? hän kysyi.
– No jo vain tiedän. Rattijuopolta kortti pois ja linnaan vaan, Reino sanoi tomerasti.

Aina alle 0,5 promillea

Muutaman kerran sitten konstaapeli Tuupainen Reinon puhalluttikin ennen kuin tämä lähti ajoon. Ja olihan siellä niitä promilleja, mutta aina reilusti alle 0,5:n. Niin Reino sitten otti Martan kyytiin kauppareissulle ja hyppäsi vanhan 340-mallin Volvon rattiin ja huristeli keskustaan.

Muutaman kerran ihan vieraskin poliisipartio isolla väylällä on sattunut pysäyttämään Reinon, mutta koskaan ei rattijuopumukseen tarvittava 0,5 promillen raja ole ylittynyt.
– Reinolla on vielä sekin, että se ajaa mahdottoman hiljaa, Martta on kertonut.

Tämä ei missään nimessä ole rattijuoppojen puolustuspuhe, mutta Hurmalaisesta tuo Kyllösen ajama promillerajan laskeminen 0,2:een tuntuu suhteettomalta vouhotukselta.

Kovennettakoon sitten vaikka rangaistuksia nykyisten rajojen ylittyessä, mutta enpä usko, että tuolla 0,2 promillen rajalla saadaan aikaiseksi mitään muuta kuin että Martan on muutettava mökistään kaupunkiin, ilman kolareita ja vaurioita kyytejä tarjonnut Reino menettää korttinsa.

Tulkinnanvaraakin jää

Kerran nuorena miehenä Hurmalainen kesähelteillä kesämökillä otti ruuan kanssa pullon keppanaa iltapäivällä kello 14. Oltiin liikenteessä velipojan autolla ja sillä myös tultiin mökiltä Keski-Suomesta takaisin Helsinkiin. Oma auto oli velipojan pihassa Viikissä ja siitä jatkoin sitten omalla autolla kotiin klo 19:n aikoihin ja tulin pysäytetyksi poliisin normaalin kesäillan ratsian yhteydessä.

Eli yhtään valehtelematta päivän ainoa alkoholiannos oli tuo ruuan kanssa kello 14 nautittu pullo keskiolutta. Eli siitä kepukan juomisesta oli kulunut 5 tuntia, kun poliisin alkometri näytti 0,1 %, joka tietysti oli kaukana rattijuopumukseen vaadittavasta 0,5 promillesta.

Jatkoin matkaa, mutta sen jälkeen olen aina miettinyt, miten aukottoman luotettavia nuo alkometrit oikeasti ovat.

Liköörikarkilla rattijuopoksi

Se on selvä, että on silkkaa typeryyttä ryhtyä juomaan ja yrittää laskea tarkkaan, minkä verran voi hörpätä ilman rattijuopumuksen rajaa. Itse en ole koskaan laskenut, että nyt voin ottaa pari pulloa keskiketterää ruuan kanssa ja hypätä auton rattiin. Kun olen autolla liikenteessä, en juo ruuan kanssa edes sitä yhtä ’’keikyää’’!

Mutta yhden ’’kepun’’ olen saattanut juoda, jos olen tiennyt, että seuraavan kerran hyppään rattiin vasta 4-5 tunnin kuluttua. Kokemukseni perusteella tuntuu, että uuden lain voimaantultua sekin saattaisi olla riski. Nykyinen 0,5 promillen raja ei jätä sijaa tulkinnoille. Mutta tuo 0,2 promillea tuntuu vähän siltä kuin mittari jossain tilanteessa voisi heilahtaa muutamasta joulupöydässä syödystä liköörikonvehdistakin. 100 grammassa liköörikonvehteja kun on alkoholia 2,8 grammaa!

Onnea kuningasvaarille!

Loppukevennykseksi muuten onnea sitten vaan Hurmalaiseltakin Ruotsin kuningashuoneeseen pienen prinsessan johdosta. Ja myös vaarille, eli kuningas Kalle Kustaalle. Olen ennenkin sanonut, että Hyundai Terracan –maasturi on niin ruma auto, että sillä ajaa vain tosimies. Vuosi sitten näin Kallen uutislähetyksessä ajavan Terracanilla metsästysreissulla ja ajattelin, että se on vain kunkulle mökkiteiden auto.

Mutta nytpä Kalle yllätti, kun Helsingin Sanomissa olleen kuvan perusteella ajoi Terracanilla myös silloin, kun kävi katsomassa sairaalassa vastasyntynyttä tyttärentytärtään. Siinä on äijää, kun kuningas ajaa autolla, jonka Nettiauton hintoja katsomalla saa pääsääntöisesti alle 20 000 eurolla. Tervetuloa Kalle Kustaa Variston Motorestille hörppäämään onnittelusumpit!

terveisin
Urmas Hurmalainen
Autososiologian dosentti ja automies