Joka kolmannessa kuolonkolarissa kuljettaja on päihtynyt

Kuvituskuva

Vuosina 2013–2017 liikenteessä tapahtui 304 kuolemaan johtanutta päihdeonnettomuutta, mikä on noin kolmannes kaikista kuolemaan johtaneista liikenneonnettomuuksista.

Huumeiden vaikutuksen alaisena aiheutettuja kuolonkolareita tapahtui 20 enemmän kuin edeltävällä viisivuotisjaksolla (2008–2012). Alkoholionnettomuuksien osuus on pysynyt useiden vuosien ajan noin neljänneksenä kaikista kuolonkolareista.

Tuore OTI-päihderaportti sisältää liikenneonnettomuuksien tutkijalautakuntien vuosina 2013–2017 tutkimat kuolemaan johtaneet päihdeonnettomuudet. Raportissa tarkastellaan päihteiden eli alkoholin, huumeiden tai ajokykyyn vaikuttavien lääkkeiden tai näiden yhdistelmän alaisena ajaneita kuljettajia.

Päihdekuljettajien aiheuttamissa onnettomuuksissa menehtyi moottoriliikenteessä 340 henkilöä. Heistä 261 oli päihdekuljettajia, 63 päihtyneen kuljettajan kyydissä matkustaneita ja 16 toisessa ajoneuvossa olleita sivullisia.

Vuosina 2013–2017 päihdeonnettomuuksista 222 tapauksessa kuljettaja oli ainakin alkoholin vaikutuksen alaisena. Valtaosa (81 %) alkoholia käyttäneistä ylitti törkeän rattijuopumuksen 1,2 promillen rajan. Huumausaineiden vaikutuksen alaisena ajoi 78 kuljettajaa. Kuljettajista 87 oli käyttänyt lääkkeitä, jotka voivat vaikuttaa ajokykyyn. Osa kaikista kuljettajista oli samanaikaisesti useamman mainitun päihteen vaikutuksen alaisena. Alkoholia käyttäneistä suurin osa (170 kuljettajaa) oli kuitenkin käyttänyt vain alkoholia.

Näiden moottoriliikenteessä tapahtuneiden onnettomuuksien lisäksi päihdekuljettajien aiheuttamissa onnettomuuksissa menehtyi neljä jalankulkijaa ja kaksi polkupyöräilijää vuosina 2013–2017.

Liikenteen huumeonnettomuudet eroavat alkoholionnettomuuksista monin tavoin

– Vain alkoholia käyttäneiden kuljettajien aiheuttamissa kuolonkolareissa toistuu suurimmassa osassa erottuva kaava: ei muita osapuolia, viikonloppu, kesäyö, OTIn liikenneturvallisuustutkija Arja Holopainen tiivistää.

– Huumeonnettomuudet eroavat monin tavoin alkoholionnettomuuksista. Tapaukset jakaantuvat voimakkaammin pitkin viikkoa ja eri kellonaikoihin. Lisäksi sattuu enemmän yhteenajoja muiden kanssa, jopa puolet. Sekakäyttö on yleisempää, usein huumeiden lisäksi on käytetty myös alkoholia tai ajokykyyn vaikuttavia lääkkeitä. Niin sanottujen huumekuljettajien onnettomuuksista onkin vaikeampi todeta tyypillistä onnettomuutta kuin vain alkoholia käyttäneiden rattijuoppojen, Holopainen kuvailee onnettomuuksien eroja.

Yhdistävä piirre päihdeonnettomuuksissa on, että suurimmassa osassa onnettomuuksista kuljettaja ja mahdolliset matkustajat eivät ole käyttäneet turvalaitteita, esimerkiksi turvavyötä.

Päihdeonnettomuuksien vähentäminen vaatii toimenpiteitä

– Kuolemaan johtaneet liikenneonnettomuudet ovat kaikkiaan vähentyneet viimeisen 20 vuoden aikana, myös rattijuopumusonnettomuudet siinä samalla. Nyt alkoholionnettomuuksien väheneminen näyttää kuitenkin pysähtyneen, ja huumeonnettomuudet ovat jopa lievässä kasvussa. Onnettomuuksien vähentäminen vaatii toimenpiteitä, painottaa OTIn liikenneturvallisuuspäällikkö Esa Räty.

Liikenneonnettomuuksien tutkijalautakunnat suosittelevat monia keinoja päihdeonnettomuuksien ehkäisyyn, mm. alkolukkoa sekä päihdeongelmaisten hoitoonohjauksen ja liikennelääkärijärjestelmän kehittämistä. Tutkijalautakunnat korostavat myös liikennevalvonnan tehostamista.

Myös lisää tutkimustietoa tarvitaan.
– Lääkkeiden vaikutus ajokykyyn on monimutkainen asia selvitettäväksi. Tämä on aihe, josta olisi hyvä tehdä tarkempaa tutkimusta, Räty ehdottaa.

Onnettomuustietoinstituutti