Erään avolavan tarina – Chevrolet El Camino ’79

Vielä 1980-luvulla suhteellisen suosittu harrasteauto, Chevrolet El Camino, on kärsinyt eräälaisen deflaation maamme harrasteautokannassa. Onneksi aivan kaikki yksilöt eivät ole joukosta karisseet… Tässä yhden, varsin hyväkuntoisena säilyneen yksilön tarina.

Chevrolet esitteli ensimmäisen sukupolven El Caminon vuonna 1959. Mallin matka jäi kovin lyhyeksi, sillä valmistus lopetettiin jo vuonna 1960. Näin siitäkin huolimatta, että El Camino myi ensimmäisenä elinvuotenaan selvästi kilpailijaansa Ford Rancheroa paremmin.

Seuraavan kerran El Camino esiteltiin 1963. Toisen sukupolven taival kesti vuoteen 1967, jonka myötä esiteltiin uudistunut, kolmas sukupolvi. Vuosi 1972 toi julkisuuteen neljännen sukupolven. Viides ja samalla (toistaiseksi) viimeinen sukupolvi esiteltiin vuonna 1977.

El Caminon omanlaisensa erikoisuus on pohjautuminen henkilöautomalliin. Ensimmäisen sukupolven kytkös Chevrolet Impalaan on havaittavissa yhtä helposti kuin toisen, kolmannen ja neljännen sukupolven saman aikakauden Chevelleen … ja viidennen Malibuun.

El Caminon ostajan ei tarvinnut tyytyä 6-sylinteriseen nuhapumppumoottoriin, vaan hän pystyi halutessaan valitsemaan voimanlähteeksi todellisen hevosvoimapesän. Jo toisen sukupolven myötä tarjolle tuli 396-kuutiotuumainen (6,5 L) isolohko. Seuraavat sukupolvet kasvattivat iskutilavuutta vielä hieman, 454 kuutiotuumaan (7,4 L). Kautta aikojen tehokkain El Caminoon moottori oli vuosimallin 1970 optiona tarjolla ollut 454-kuutiotuumainen ja 450-hevosvoimainen LS6.

Vain kahdeksan omistajaa

Monet Suomeen tulleista El Caminoista ovat kokeneet elämänkaarensa aikana erilaisia tekniikkamuutoksia. Usein nämä konkretisoituvat konehuoneen puolella puuhasteluksi. Siellä mahdollisesti ollut V6-moottori on vaihdettu tehokkaampaan V8-moottoriin.

Hattulalaisen Vainion Janin omistama, vuosimallin 1979 El Camino on rullannut ulos tehtaan tuotantolinjalta 200-kuutiotuumaisella (3,3 L) ja 95-hevosvoimaisella V6-moottorilla varustettuna. Myös tähän autoon on monen mallikaimansa tavoin vaihdettu 350-kuutiotuumainen V8. Varustelultaan Camino edustaa varsin askeettista linjaa: ei sähköikkunoita, ei keskuslukitusta eikä ilmastointiakaan.

Auton hyvä kunto lienee selitettävissä ensinnäkin sillä, että omistajia historian kirjoihin ei ole kertynyt kuin kahdeksan kappaletta. Caminon ensimmäinen omistaja oli nokialainen Juhani Enqvist. Hän osti ihka uuden, hopeanharmaan El Caminon tamperelaisesta autoliikkeestä elokuussa 1979. Juhanin omistuksessa auto pysyi peräti vuoteen 1995 saakka. Olisi itse asiassa pysynyt pidempäänkin, mutta Juhani kertoo myyneensä auton hölmöyksissään; päätöstään hän on katunut useaan kertaan. El Camino toimi Juhanin ympärivuotisena kulkupelinä. Teknisesti auto toimi niin kuin pitikin, ainoastaan alkuperäinen TH200-automaatti sanoi työsopimuksen irti; tilalle Juhani asensi tehdaskorjatun TH350-automaatin. Myöhemmin miehen talliin on löytynyt toinen, niin ikään vuosimallin 1979 El Camino, jonka hän on museorekisteröinyt. Juhani myöntää olevansa jonkin asteinen Camino-friikki…

Seuraava omistaja Caminolle löytyi niin ikään Tampereen kupeesta, Ylöjärveltä. Kirvesmiehen ammatissa työskennellyt Aimo Suoranta onnistui helmikuussa 1996, pienen kädenväännön jälkeen, ostamaan Tampereen Metro-Autossa näkemänsä El Caminon Juhani Enqvistiltä. Hetkinen. Onkos tämä sama mies, joka jo kertaalleen omisti auton? Kyllä vain, mutta Juhani oli ehtinyt käydä ostamassa Caminon takaisin Metro-Autosta, minne oli sen syksyllä myynyt. Aimo onnistui neuvottelemaan kaupat Caminosta, ja niin Juhani luopui autosta – jo toisen kerran.

Tätä artikkelia varten yritimme haastatella myös Aimoa, mutta hän ei halunnut kaivaa autoon liittyviä muistoja esille. Hänen vaimonsa Seija pystyi valaisemaan miksi näin. Camino näet osoittautui melkoiseksi murheen kryyniksi – Seijan kertoman mukaan jopa avioero oli lähellä. Erilaisia sähkövikoja, mykistyneitä mittareita, vuotavaa bensatankkia ja niin edelleen. Alkuperäinen V6-moottorikin tuli tiensä päähän, minkä vuoksi auto toimitettiin Turkuun korjattavaksi. Jokin asia korjausprojektissa lienee mennyt poskelleen, koska voimanlähde väsyi uudelleen hyvin pian kalliin remontin jälkeen. Tällöin Aimo päätti, että autosta on päästävä eroon – hinnalla millä hyvänsä. Moottorivikaisen Caminon myynti ei ollut kuitenkaan aivan helppo homma. Lopulta, huhtikuussa 1999, auto saatiin myytyä tamperelaiseen autoliikkeeseen.

Uusi sydän, uusi elämä

Tämä autoliike pääsi eroon Caminosta ehkä yllättävänkin nopeasti, reilussa kuukaudessa. Auto myytiin valkeakoskelaiselle Heli Ilomäelle, joka osti Caminon yhdessä poikaystävänsä kanssa. Ostohetkellä he olivat tietoisia autoa muun muassa vaivanneesta moottoriviasta. Muutoin Camino oli siisti niin ulkoa kuin sisältäkin. Alkuperäisen suunnitelman mukaan auto hankittiin käyttöautoksi, mutta suunnitelmat muuttuivat hieman.

Autossa ollut V6-moottori piti korjauttaa. Moottorirempan vastaanottaneelta asentajalta sattui kuitenkin löytymään ylimääräinen, Corvettesta peräisin oleva 350-kuutiotuumainen V8. Ja niin Camino sai uuden, aiempaa selvästi voimakkaamman sydämen. Moottoriswapin myötä myös laatikko päätettiin tarkistuttaa ammattilaisella. Ja kun vauhtiin oli päästy, saatiin idea maalauttaa auto uuteen väriin. Caminoa tänäkin päivänä koristava kaksivärimaalaus oli eräänlainen kompromissi, toinen kun halusi auton viininpunaiseksi, toinen mustaksi. Muutosten myötä Caminon rooli vaihtui harrasteautoksi.

Helin jälkeen, kesällä 2001, Camino löysi uuden kodin Muuramesta, Janne Vuorisen kotitallista. Janne oli päättänyt myydä rakentamansa Opel Asconan ja etsiä tilalle jonkinlaisen jenkin. Heli tarjosi El Caminoa vaihdossa Asconaan. Camino herätti hetimiten Jannen mielenkiinnon ja kaupat syntyivät. Kuitenkin vain muutamaa kuukautta myöhemmin Janne myi Caminon kaverilleen, Väisäsen Jannelle. Tämän jälkeen auto on vieraillut parilla omistajalla Vantaalla.

Vainion Janin omistukseen Camino siirtyi kesällä 2009. El Caminon muodot, oikeastaan vuosimallista riippumatta, olivat aina miellyttäneet Jania. Päivänä eräänä tietokoneen ruudulle tupsahti tuusulalaisessa autoliikkeessä kaupan ollut, vuosimallin 1979 El Camino. Jo ensisilmäyksellä auto vaikutti Janin mielestä erittäin hyvältä. Kuvissa hyväkuntoiselta näyttänyt yksilö osoittautui myös paikan päällä katsottuna sellaiseksi mitä oli luvattu. Koeajo vain nostatti kiinnostusta autoa kohtaan. Puolitoista tuntia kestäneiden neuvotteluiden jälkeen Jani pääsi myyjän kanssa yhteisymmärrykseen rahasummista; Janin Mersu jäi liikkeeseen ja mies lähti kotia kohden El Caminolla.

Teksti ja kuvat Jari Sjöman