Koeajo käytetty Volvo V40 – Takavuosien pikkupomon unelma

Tällainen ensimmäisen polven Volvo V40 oli aikoinaan oikea pikkupomon unelmien työsuhdeauto. Hurmalaisen piti tyytyä farmari-Mondeoon, kun pomon mielestä Volvo V40 oli asemaan nähden liian hieno brändi. 336 000 kilometrin mittarilukemalla ja 17 vuoden ikäisenä se sopii jo vaikkapa käsityöyrittäjälle.

Mieleen tuli heti yksi puolituttu käsityöyrittäjänainen, kun mietin sopivaa omistajaa 17 vuotta vanhalle ja 336 000 kilometriä ajetulle Volvo V40 -farmarille. Naisella on paitsi vanha Volvo V40-farmari, myös melkein yhtä vanha sekarotuinen koira. Sekä Volvo että kuuttakymmentä lähentelevä nainen ovat vielä voimissaan.

Muistaakseni tuo puolituttu käsityöyrittäjänainen on ajanut ”veenelikymppisellään” jo iät ja ajat. Olisikohan auto tullut hänelle avioerossa, kun mies otti eron?

Naisen muistin heti, kun näin koeajoon otetussa Volvossa tavaratilan matkustamosta erottavan koiraverkon Jotensakin on vaikea kuvitella, että tällaisen vanhan V40-Volvon tavaratilassa verkon takana matkaisi mikään hieno rotukoira. Pystykorvan ja ties minkä muun rodun risteytymälle se varmasti kelpaa.

Sitähän puhutaan, että sekarotuiset piskit sinnittelevät täällä elontiellä eliitin rotukoiria pidempään ja terveempinä. Vähän kuten Volvotkin. Volvon ja Mersun lisäksi Nettiauto.comista ei hirveästi löydy muunmerkkisiä autoja yli 300 000 kilometrin mittarilukemalla ja 17 vuoden ikäisinä. Oikeat Volvo-miehet väittävät, ettei tämä ”Hollannin Volvo” vastaa mielikuvia tunnetusta Volvo-laadusta. Koeajoon espoolaisesta Auto-Planeetasta saatu V40 2-litraisella bensaturbolla kyllä vastasi. Mitään kolinoita tai räminöitä ei ilmennyt.  Ovet sulkeutuivat edelleen jämäkästi ja jämäkältä laatu tuntui muutenkin. Ehkä se selittää 17 vuotta vanhan ja 336 000 kilometriä ajetun pikku-Volvon korkeahkoa 2980 euron hintapyyntöä.

Samanikäisiä Volvo V40 -bensaturboja samoilla kilometreillä ja vähemmänkin ajettuina Nettiauto.comissa oli kolme ja niistä hintapyynnöt olivat 1300- 2690 €. Muutamassa hiukan vähemmän ajetussa hinta kipusi 3500 euroon. Samalla rahalla Nettiauto.comissa oli tarjolla pari samanikäistä ja saman verran ajettua isompaa Volvo V70-farmariakin.

Mutta toki vanhassa autossa ratkaisee muukin kuin kilometrit. Ja tämä Volvo totisesti oli kilometrimääräänsä ja ikäänsä nähden huippusiisti. Kirkkaanpunainen maalipinta oli niin virheetön, että pakko oli miettiä ylimaalaamisenkin mahdollisuutta. Ulospäin Volvo näytti melkein kuin pakasta reväistyltä.  Siisti tämä Volvo oli sisältäkin. Nahkasisustus oli kestänyt todella hyvin aikaa, eikä kojelaudan muoveissa näkynyt halkeamia eikä edes naarmuja. Voihan olla, että tästä autosta edelliset omistajat vain ovat pitäneet ihan pirun hyvää huolta.

Pitää mölyt loitolla

Tätä ensimmäisen polven Volvo V40 -mallia valmistettiin Hollannissa vuodet 1995-2004 ja se jakoi saman pohjalevyn Mitsubishi Carisman kanssa. Puolituttu Volvo-mies aikoinaan sitä ilkkuikin Mitsu-Volvoksi.

Joskus aikoinaan, kun sain elämäni ensimmäisen työsuhdeauton ja ylenin pikkupomoksi, tällainen Volvo V40 oli unelmieni työsuhdeauto. Sellaiseen natsani eivät kuitenkaan riittäneet, mutta kirkkaanpunaisen Ford Mondeon -farmarin karvalakkimalliin riittivät.

En kyllä nyt muista, miksi en tällaista Volvo V40 -farkkua saanut, kun se käsitykseni mukaan oli enemmänkin Mondeota pienemmän Ford Focuksen kilpailija. Hämärästi muistelen, että pomon mielestä Volvo brändinä halvimmillaankin oli liian hieno auto minun silloisessa asemassani. Taisi pomo vielä vitsinä heittää, että ”shit Ford car” eli suomennettuna ”Fordin paska” sai riittää minulle. Perheenlisäyksellä perustelemalla sain kuitenkin Focusta isomman Mondeon.

Ei tätä Hollannin Volvoa pelkästään kehuttu. Volvo V40 Sportswagon 2.0 sijoittui Tuulilasin 1/1998 kuuden farmariauton vertailussa viimeiseksi (6./6).

”Ajettavuus ei ole aivan muiden vertailuautojen tasolla ja Volvo on uraherkkä. Myös mukavuustaso on vertailun vaatimattomin, auto on muita meluisampi. Sähköikkunat edessä eivät ole vakiovaruste (vertailun ainoana), ne saa lisävarusteena. Volvon tavaratila on pieni, vertailun selvästi pienin”, Tuulilasi kritisoi.

En kyllä tunnistanut tuota kritiikkiä meluisuudesta tässä Volvossa. Tiedä sitten, mikä vaikutus oli vuonna 2000 tehdyillä kasvojenkohotuksella ja teknisillä uudistuksilla. Silloin parannettiin moottorin hallintajärjestelmää, etujousitusta ja ohjausta ja renkaita suurennettiin. Vuonna 2003 auto sai jälleen kasvojenkohotuksen, jolloin maskista tuli musta ja ruudullinen, kuten vuosimallin 2004 koeajoautossakin.

Kyydissä ei tuntunut olevan valittamista. Moottori piti mölyt mahassaan. Sileällä asfaltilla Volvo kulki kuin sukkasillaan, karkealla tiellä renkaiden äänet sen sijaan kuuluivat selvästi. Ehkä renkaiden ilmanpaineet tai aurauskulmat kannattaisi kuitenkin tarkistaa, kun Volvo vietti ajoittain pikkuisen vasemmalle.

Kirjavia kokemuksia

Volvo V40 Sportswagon 2.0 sijoittui Tuulilasin 1/1998 kuuden farmariauton vertailussa viimeiseksi (6./6).

”Ajettavuus ei ole aivan muiden vertailuautojen tasolla ja Volvo on uraherkkä. Myös mukavuustaso on vertailun vaatimattomin (16,5/20), auto on muita meluisampi”, Tuulilasi kritisoi.

Vähän jäin jopa ihmettelemään, minkälainen on tämän hinta- ja kokoluokan autojen yleinen melutaso neljännesvuosisata sitten on ollut, jos V40:kin sai moitteita meluisuudesta.

Desipelien ohella ratkaisee kuitenkin myös melun laatu. Voi olla, että desipeleillä mitattuna tätäkään Volvoa ei voi kehua enää varsinaisesti hiljaiseksi, mutta melun sävy ei ole korvia raastava. Mieluummin sitä kuuntelee vaimeaa renkaiden kuminaa kuin kierroksilla käyvän moottorin raakkumista.

Focus-kokoluokan Volvon ulottuvuudet oppii äkkiä arvioimaan: se on näppärä pyöriteltävä ahtaissa kaupunkisokkeloissakin. Hyvällä tiellä Volvo kulkee tasaisesti ja hiljaisesti, mutta muutamilla karkeilla asfalttipinnoilla etupää tuppasi pikkuisen vapisemaan. Ohjaus keskittää joskus vähän liiankin hyvin.

Kaikkiaan vaikutelma on enemmänkin leppoisa kuin sporttinen.  Auto tuntui edelleen olevan kaikin puolin kunnossa, mutta kannattaa tietysti lukea omistajien kokemuksia vaikkapa Nettiauto.comista. Siellä kehutaan ensimmäisen polven V40 -mallia parhaaksi autoksi ikinä, mutta mm. sähköviatkin tulevat mainituiksi.  Mielipiteiden kirjo ulottuu yliarvostetusta ja ylihintaisesta romusta” ylitsevuotaviin kehuihin.

Esimerkiksi tällaisia kommentteja sieltä löytyy:

”VOLVO V40, 2002, Farmari 2.0T Sportswagon A. Tämä oli perheemme kaikkien aikojen luotettavin auto. Perheessä on ollut monta autoa vuodesta 1972 ja useimmiten kaksi. Ei koskaan jättänyt tielle. Moottoria ja vaihdelaatikkoa ei koskaan avattu koko 160 000 km ja 12 vuoden aikana paitsi jakohihnan vaihtoja varten. Kulutusosia tietysti kului tavanomaisesti. Kaksi tuulilasiakin vaihdettiin. Auto on vielä huippukunnossa kun se nyt luovutettiin uudelle omistajalle”, kirjoitti Mies Jäälistä 8.9.2013.

”VOLVO V40, 2001, Farmari, 1.8 Sportswagon 5d. Hollannin Volvo jäi puolen vuoden kokeilulla ensimmäiseksi ja viimeiseksi hyppäykseksi tämän merkin rattiin. Liekö kyse huonosta tekniikasta, vaiko välinpitämättömästä entisestä omistajasta, mutta kaikenlaista pientä ärsytystä ja ongelmaa piisasi”, mollasi Mies Turusta 3.7.2018.

Tekniset tiedot

Volvo V40 2.0 T Sportswagon Classic A, vm. 2004
Mittarilukema: 336 000 km
Moottori: R4, turbo, 1948 cm3
Polttoaine: bensiini
Vetotapa: etuvetoinen
Vaihteisto: 5-lovinen automaatti
Teho: 163 hv
Vääntö: 240 Nm
Yhdistetty kulutus: 8,7 l/100 km
Co2-päästöt 217 g/km
Suorituskyky: huippunopeus 220 km/h
Kiihtyvyys 0-100 km/h: 8.5 s
Mitat pituus 4480 mm, leveys 1720 mm, korkeus 1410 mm, akseliväli 2550 mm
Myyjä: Auto-Planeetta Oy, Espoo
Hinta: 2 980 €

Teksti Urmas Hurmalainen
Kuvat Mika Salomaa