Rauno Aaltosen voittoisa Mercedes-Benz näyttäytyy Suomen MM-rallissa
Rallilegenda ja alkuperäinen Flying Finn Rauno Aaltonen voitti 60 vuotta sitten Väinö Nurmimaan kanssa Jyväskylän Suurajot Mercedes-Benzillä. Vuoden 1961 rallissa Aaltonen oli ylivoimainen, sillä ero toiseksi ajaneeseen Pauli Toivoseen venähti yli viiteen minuuttiin.
Aaltosen alkuperäinen voittoauto nähdään Suomen MM-rallissa Harjun EK:lla, jossa Aaltonen hämmästytti jo vuoden 1961 Suurajoissa ajotaidoillaan paikallaolijat. Sanomalehti Keskisuomalainen kirjoitti Aaltosen ajosuorituksesta Harjulla seuraavasti:
”Pari viikkoa sitten Varsovan rallin voittanut, vasta armeijasta päässyt opiskelija Rauno Aaltonen osoitti, että huhut hänen tavastaan käsitellä raskasta Mercedes-Benz 220 SE:tä eivät olleet turhia. Kone pelasi hyvin ja mies tuli Harjun päälle lentämällä. Valoheittimien valossa Rauno otti Vesilinnan käänteen hienolla nelipyöräluisulla, halliten autoa loistavasti”.
”Hienosti suoritettu kääntyminen Rajakadulle, kiihdytys, luisukäännös Oikokadulle, maali ja tuloksena aika, jolla mies otti kilpailun johdon käsiinsä. Aika oli 1.23,3, johon kukaan muu raskaiden autojen ajajista ei enää lähimainkaan yltänyt”.
Kahdeksalla renkaalla
Aaltosen ja Nurmimaan voitto Jyväskylän Suurajoissa oli merkittävä, koska aiemmin ei isolla autolla ollut voitettu kapeilla sorateillä ajettua rallikilpailua. Suurajojen pikataipaleet olivat tuohon aikaan todella ahtaita ja pieniä teitä. Aaltonen oli jo edellisenä vuonna osallistunut Mercedeksellä Suurajoihin ja sijoittunut rallissa seitsemänneksi.
– Totesin itselleni, että Saabin teho ei riitä Suurajojen voittoon. Ajattelin, että jos aion pärjätä, niin Suurajot pitää ajaa autolla, jossa on isompi moottori: valintani kohdistui tällä perusteella 2,2-litraiseen Mercedes-Benziin.
Aaltosen ajaman Mercedes-Benz 220 SE:n omisti hänen isänsä kauppaneuvos August Aaltonen, joka oli rekisteröinyt sen kesäkuun 6. päivä 1961. Aaltonen ajoi Mercedeksen palkkalistoilla, siksi auto oli rekisteröinnin jälkeen rakennettu ralliversioksi Saksassa. Suurajot ei kuulunut Mercedes-Benzin kilpailuohjelmaan, joten Aaltonen joutui starttaamaan voittoisaan ralliin ilman tehtaan tukea.
– Sen verran saimme Mercedes-Benziltä apua, että he ostivat meille kahdeksan Continental-rengasta. Tehtaan tuki oli sikäli merkittävä, että heidän toimittamansa renkaat olivat 15-tuumaiset, kun autossa normaalisti käytettiin 14-tuumaisia renkaita.
– Renkaat olivat tietysti hiukan korkeammat ja kapeammat, jonka ansiosta saimme autoomme hieman maavaraa lisää. Ne olivat teräväolkapäiset renkaat, ja niillä oli hiukan parempi ohjausvaikutelma kuin mitä normaalirenkailla olisi ollut. Nämä renkaat sopivat erityisen hyvin juuri hiekalle, Aaltonen kertoo.
Joustovarat riittivät hyppyihin
Mercedes-Benziä ei tarvinnut kovin paljoa virittää. Auton etupäässä oli jäykemmät jouset ja takapäässä pehmeämmät kuin vakiomallissa. Autoon asennettiin myös säädettävät iskunvaimentimet, tihein mahdollinen perävälitys, suora pakoputki sekä kuljettajan puolelle sääntöjen mukainen kilpaistuin, joka oli alkuperäistä kevyempi, sen ajan ralli-istuin.
Aaltonen kertoo, että Mercedes-Benzillä pystyi ajamaan hyppyreihin yhtä lujaa kuin myöhempinä vuosina Minillä. Hän oli nostattanut autonsa keulan niin ylös, että jousituksen joustovarat riittivät Keski-Suomen hyppyreihin hyvin. Autoon oli Suomessa asennettu kumityynyin varustettu pohjapanssari ja siinä oli kotelorakenne, koska tehtaan vastaava jäykempi versio jumitti hyppyjen jälkeen auton etuovet kiinni.
– Hypyt eivät olleet meille mikään probleema. Ajoin niihin samalla tavalla kuin olin aiemmin Saabilla ajanut.
Enemmän ajoa, vähemmän unta
Mercedes-Benz osoittautui lopulta erittäin hyväksi ralliautoksi, koska sen 2,2-litraisessa moottorissa oli todella hyvä vääntömomentti.
– Moottori väänsi hyvin alakierroksilla, ja se oli Mercedeksen nopeuden salaisuus. Kanssakilpailijat joutuivat käyttämään kovia kierroksia, ja kovilla kierroksilla sen ajan rengas ei heillä pitänyt, mutta meillä vääntöä ja pitoa riitti.
Aaltonen muistuttaa, että vuonna 1961 ralli oli vielä rallia.
– Tuon ajan kilpailuissa oli tapana ajaa autoa. Tänä päivänä ajetaan pari sprinttiä peräjälkeen ja taas levätään. Vaikka vuonna 1961 rallireitin pituus oli lähes 2 000 km ja sitä ajettiin käytännössä taukoamatta kolme yötä ja päivää, niin kilpailu ei kaikesta huolimatta ollut minulle fyysisesti rankka. Osa teistä oli tuttuja, nuotteja ei ollut, ja se ajettiin, mitä eteen nähtiin.
Rauno Aaltosen voittoisa Mercedes-Benz 220 SE on tänä päivänä hienossa alkuperäiskunnossa. Auton nykyinen omistaja Juha Liukkonen osti voittaja-Mercedeksen itselleen vuonna 2001. Auto tuodaan Jyväskylään Kangasalta Mobilian Rallimuseosta, jossa se on jälleen rallin jälkeen näytteillä.
TEKNIIKKAA: Mercedes-Benz 220 SE
Mallivuosi: 1961
Kori: Neliovinen itsekantava teräskori, turvakaaret.
Moottori: Eteen pitkittäin sijoitettu 6-sylinterinen vesijäähdytteinen rivimoottori. Kaksi venttiiliä/sylinteri. Kannen yläpuolinen nokka-akseli, Boschin polttoaineen mekaaninen ruiskutus.
Kuutiotilavuus (cm3): 2195
Sylinterin halkaisija x iskunpituus (mm): 80.0 x 72.8
Puristussuhde: 8.7:1
Teho (hv): 120
Vääntö (Nm/r/min): 189/4800
Huippunopeus (km/h): 170
Kiihtyvyys 0-100 km/h (s): 12,8
Vaihteisto: Ohjauspyörän taakse rattiakseliin asennettu vaihteenvalitsin, neljävaihteinen käsivalintainen vaihteisto. Takaveto. Kuiva yksilevykytkin.
Ohjaus: Simpukkaohjaus.
Jarrut: Edessä ja takana rumpujarrut.
Alusta: Edessä ja takana erillisjousitus. Edessä kierrejouset, kolmiotukivarret, takana keinuva taka-akseli, kallistuksen vakaaja, kierrejouset
Mitat (mm): Pituus 4875 mm, leveys 1795 mm, korkeus 1510 mm, akseliväli 2750 mm. Raideleveydet edessä 1470 mm, takana 1485 mm.
Rengaskoko: 7.00 x 15-tuumaa.
Polttoainesäiliö (l): 65
Paino (kg): 1310
Vastaa