Justiina – Chevrolet Special Deluxe 1941

Harrasteautopiireissä tunnetun ja arvostetun lapualaisen Tomi Kankaan pajalta valmistuu jotain uutta lähes joka vuosi. Budjetin sanelemana aihiot ovat olleet lähtökohdiltaan yleensä erittäin heikkokuntoisia ja vaatineet runsaasti peltitöitä. Justiinan tarina on kuitenkin hieman toisenlainen.

Tomilla on pitkä tausta amerikanautojen parissa. Ensimmäinen aihio, 1960 Ford Falcon, raahattiin setä-Riston markilta Tomin vanhempien talliin jo vuonna 1986. Tomi oli silloin vasta 13-vuotias pojannassikka! Paljon on virrannut vettä Lapuanjoessa sen päivän jälkeen. Noin 35 vuotisen harrastamisen aikana arvostettuja ja palkittuja tuotoksia, kuten Ford Tudor ’28, rottahenkinen Ford Pickup ’37, Pontiac Rodster Pickup sekä 60-luvun showrodien hengessä tehty Stuart Little ’27 Ford T-Tudor Cadillac-panssarivaunun sivuventtiilikasilla ja vihreällä flake-maalauksella. Kaikki Tomin rakentelun tuotokset ovat keränneet näyttelypokaalien lisäksi runsaasti kilometrejä Suomen ja ulkomaiden maanteillä. Autot tykkäävät, että niillä ajetaan!

Artikkelimme 1941 Chevrolet Special Deluxe, Justiina, on poikkeus totutusta kaavasta. Muutamien vaihtokauppojen jälkeen Tomi pääsi kerrankin iskemään kätensä valmiiksi toimivaan autoon. Letukalla on takanaan kohtuullisen pitkä pohjoismainen kustomhistoria. Auto kulkeutui 90-luvun alussa alkuperäiskuntoisena Yhdysvalloista Ruotsiin. Ruotsalaisen Jokers-kerhon Mikael Andersson osti auton itselleen vuosituhannen vaihteessa. Jokers-kerho tunnetaan villeistä rodeista ja kustomeistaan. Niinpä Mikael muutti Letukan runkoa matalamman stuukin saamiseksi. Runkomuutoksen lisäksi lähes koko takalattia ja sisälokasuojat piti vääntää uusiksi. Samalla alkuperäinen kutoskone heivattiin tallin nurkkaan ja tilalle vaihdettiin Chevroletin ikiluotettava 283-kuutiotuumainen pikkulohko. Tyylikäs choppaus on myös Mikaelin käsialaa. Samalla Mikael suoritti pientä parturointia ja korista karsittiin turhat ulokkeet pois.

Suomeen – Ruotsiin – Suomeen

Tuusulalaisen Pistons Kar Klubin Teemu Tourunen oli jo pidemmän aikaa haikaillut oikeaoppisen kustomin perään. Teemun hyvät suhteet rakkaan läntisen naapurimaamme harrastajiin olivat suurena apuna kauppoja hierottaessa, ja Teemu osti Letukan Mikaelilta loppuvuodesta 2004. Auton rantauduttua Suomeen päätti Teemu ottaa sen hetimiten työn alle. Hakumatkan ajo-omituisuudet kypsyttivät päätöksen vaihtaa alkuperäinen eturipustus muutamaa astetta nykyaikaisempaan versioon. Luovuttajaksi löytyi 1968 Pontiac Firebird, jonka erillinen eturunko yhdistyi 40-luvun Chevyn runkoon yllättävän helposti. Samalla kun kori oli irti rungolta, asennettiin joka nurkkaan säädettävä ilmajousitus. Pienten pohjatöiden jälkeen pintaan ruiskutettiin punainen maali.

Uusien haasteiden ilmaannuttua Teemu myi Letukan pietarsaarelaisille John ”Jukka” Löfbackalle ja Max Lassanderille. Jukka pyörittää omaa automaalaamoa, ja kaverukset maalasivat auton uudestaan mattahopeaksi ja asensivat uuden kompuran ilmajousitukselle. Kaveruksilta auto matkasi takaisin Ruotsiin.

Letukan uusi omistaja, Emil Fahlgren, oli tykästynyt Tomin edelliseen projektiin, Stuart Little T-Sedaniin. Pienten kaupanhieromisten jälkeen Stuart Little vaihtuikin Letukkaan, ja auto palasi Suomeen. Ensimmäisen syksyn Tomi vain ajeli Letukalla, kunnes oli jo niin kylmää, ettei ilmajousitus pysynyt sulana kuin kuumailmapuhaltimen avulla! Letukka ajettiin suosiolla talliin, ja Tomi purki auton suorittaen samalla pieniä, mutta tyylinmukaisia korimuutoksia. Etuparkit upotettiin etulokasuojiin, takahiekkapelti muotoiltiin uudestaan, sekä takakontin kansi fiksattiin paremmin istuvaksi. Uudet fenderskirtsit Tomi valmisti suorasta pellistä. Myös jokunen orastava ruostevaurio sai kokea hitsipillin uudistavaa vaikutusta.

Tekniikkaan ei kukaan ollut koskenut sitten Jokers-aikojen. Ongelmien välttämiseksi tekniikka käytiin läpi. Tomi kunnosti moottorin vakio-osilla, ja Suojasen Timo korjasi vaihdelaatikon luotettavaan reissukuntoon.

Red candy

Auto oli tyylikkään näköinen mattavärisenäkin, mutta Tomin valitsema uusi väri on osunut nappiin. Pitkän etsiskelyn ja värikarttojen selailujen jälkeen väriksi valikoitui moottoripyörävalmistaja Kawasakin Red Candy -väri, joka korostaa auton pulleita muotoja todella hyvin. Tomi maalasi auton itse omassa tallissaan. Mäntysen Tapio straippasi vielä tyylikkäät kuviot takaluukkuun ja konepeltiin sekä Justiina -tekstin. Tomi lisäsi vielä A-pylväisiin perinteiset kustom-osat, Dummy-spot -hakuvalot, ja puskureiden tilalle alumiinista jyrsityt puskuriraudat.

Sisustuksen kanssa Tomi pääsi aika vähällä. Edellisten omistajien toimesta penkit oli verhoiltu valkoisella tuck ’n’ roll -topatulla keinonahalla. Tomille jäi katto- ja lattiaverhoilun uusiminen uuteen värisävyyn paremmin sopivaksi. Samalla myös äänieristystä lisättiin ja kojelauta maalattiin korin väriseksi. Justiinan tyylin sopivat pinnavanteet olivat olleet Tomilla jo pitkään, ja aikansa mietittyään vanteet päätyivätkin Justiinan alle. Renkaina edessä on BF Goodrichit ja takana mitkä-lie-tekeleet – kun kerran halvalla sai! Eivätkä ne fenderien takaa juurikaan näy.

Justiina valmistui juuri sopivasti ennen kyseisen kevään American Car Show’ta. Tuloksena oli pääsy Top 10:iin, joten hukkaan ei talven aherrus mennyt.

Teksti ja kuvat Spinneri Magazine