Koeajo Kia e-Niro – Yhdellä latauksella Vantaalta Tampereelle ja takaisin

Kia e-Niro -sähköauton vahvuus on sen tietynlainen tavallisuus. Vaikka se kulkee pelkällä sähköllä pitkänkin matkan, siinä istutaan kuin missä tahansa saman kokoluokan tavallisessa autossa.

Minusta on mukavaa, kun fiilis auton ohjaamossa on ”muhkea” ja positiivisella tavalla ”kassakaappimainen”.

Kia e-Niroa kalliimpi Tesla Model 3 on varmasti hieno auto, mutta jo kuvat sen sisustuksesta jättävät kylmäksi. Vanhan liiton miehestä kuljettajalla pitää olla oikeita mittareita suoraan näkökentässä ja Teslassa on pelkkä suuri tablettiruutua keskellä kojelautaa.

Mutta minä haluan ajaa autoa, enkä tietokonetta!

Ja Kia e-Nirossa istutaan kuin oikeassa perinteisessä autossa. Se tekee olon turvalliseksi. En muutenkaan ihan ymmärrä nykysuuntausta, jossa autot alkavat muistuttaa enemmän tietokoneita kuin autoja.

Uskoin, että täydessä latauksessakaan sähkö-Nirolla ei ajettaisi sentään Vantaalta Nokialle ja takaisin, kun edestakaista matkaa tulee sellaisesti 390 km. E-Nirolle luvataan kyllä jopa 455 kilometrin toimintasädettä täysin ladattuna, mutta varmuuden vuoksi kävin Lempäälän Ideaparkissa lataamassa Lidlin latauspisteessä akut pikalatauksella täyteen.  Siitäkin huolimatta, että takana oli ajoa vasta 150 kilometriä ja mittarin mukaan Nirolla olisi voinut vielä ajaa ilman uutta latausta ainakin 250 km. Kotoa lähtiessä mittaristo ilmoitti toimintasäteeksi 420 kilometriä.

Minun oli vaikea luottaa mittariin, kun ajosta n. 150 kilometriä oli taivallettu moottoritietä kesänopeuksilla, eli 120 kilometriä tunnissa. Uskoin vakaasti siihen, että moottoritiellä kesänopeuksilla ajellessa sähkönkulutus olisi selvästi perusajoa suurempaa, mutta niin ei nyt käynyt. Toki helteinen kesäkeli vähensi virrankulutusta.

Helppo kotiutua

Sähkö-Niroon kotiutuu helposti. Informaatiota toki mittaristo tuottaa paljon, mutta se on puettu perinteistä autoa muistuttavaan tyyliin.

E-Niro käynnistetään start-painikkeesta ja keskikonsolin pyöreästä kiekosta käännetään päälle D-ajotila. Kaikki on niin helppoa!

Ihan äänettömästi ei sähkö-Nirokaan liikkeelle ampaise: viserrystä muistuttava ääni varoittaa esimerkiksi jalankulkijoita.

Kaupunkioloissa sähkö-Nirolla voi ajaa jopa lähes 600 km, kun auto pystyy lataamaan akustoa hidastusenergialla tehokkaammin kuin maantieajossa.

Kotipistokkeesta ladatessa tyhjä akku täyttyy luonnollisesti hitaasti, mutta Lempäälän Lidlin pikalatausasemalla akku täyttyi muistaakseni 15 minuutissa kun lähtöhetken jälkeen autolla oli ajettu n. 150 kilometriä.

Täysin tyhjän akun lataus kodin autokatoksen seinäpistokkeesta vie Kian evästyksen mukaan aikaa vajaat 18 tuntia.

Sähkö-Kia kiihtyy nollasta sataseen todella rapsakasti: 7,8 sekunnissa. Vaikka en kiivasluontoinen ajaja olekaan, niin väkisinkin teki mieli yllättää liikennevaloissa Audi- ja Bemari -miehet: heille varmasti olisi ällistyksen paikka, että vaatimattomalta perusautolta näyttävä auto on sellainen ampiainen.

Sopii moottoritiellekin

Eniten e-Nirossa ihastuttaa kuitenkin mukava ja vakaa matkanteko. Se on kaupungissa ketterä ja pirteä ajettava, mutta sopii pitkän matkan ajoon moottoriteillekin. Kun akut painavat paljon ja paino jakautuu tasaisesti, ajotuntuma säilyy koko ajan hyvänä.

Yllättävää on myös väljät sisätilat: neljä aikuistakin matkustaa E-Nirolla mukavasti.  Tavaratilakin on kuin missä tahansa perinteisessä polttomoottoriautossa. Kontin tilavuus takaistuin normaaliasennossa on 451 litraa. Mm. polttomoottorisen crossover-hitti Nissan Qashqain tavaratila normaaliasennossa on 430 litraa.

Ajoasetuksia on neljä, pääasiassa käytetään asetuksia Normal tai Eco. Itselläni asetus oli lähes koko ajan Ecossa. Sport-asento valitaan, kun tekee mieli ampaista liikennevaloista viivyttelemättä vauhtiin.  Eco+ taas rajoittaa vauhdin 90 km/h ja kytkee ilmastoinnin pois päältä. Tämä asento tulee tarpeeseen, jos lataupiste on kauempana kuin mittarin lupaama toimintamatka.

Koeajoauton Premium-tason perusvarustelu sisältää mm. jäähdytettävät istuimet ja nahkaverhoilun. Eipä siinä oikein muuta tarvitakaan. Sähköautoon lisävarusteet saa kuitenkin edullisemmin kuin perinteiseen bensa- tai dieselautoon: lisävarusteitakin kun verotetaan autoveron mukaisesti ja sähköauton autovero taas on melkein olematon.

Vain hinta mättää

Halpa auto Kia E-Niro ei tietysti ole, lähtöhintakin on jo 44 990 €. Koeajoauton hinta suurimmalla 64 kWh:n akulla nousi 48 878 euroon. Esimerkiksi Nissan Leafin alkavat 38 200 eurosta.

Eli koko kansan sähköauto se ei ole. Vastaavasti varustellun, bensalla ja sähköllä käyvän, seinästä ladattavan plug-in-Niron saa karvan alle 40 000 eurolla ja itselataavien 1.6-litraisten hybridi-Nirojen hinnat alkavat reilusta 28 000 eurosta. Olen ajanut perus-Nirollakin. Täytyy kyllä myöntää, että kyydin äänettömyydessä ja vaivattomuudessa Kia E-Niro on ihan omaa luokkaansa: paitsi tietysti taloudellisempi, myös äänettömämpi ja kaikin tavoin muutenkin mukavampi.

Ei taida nykyinen liikenneministeri tietää, että vaikka sähköautolla ajaessa päästöjä syntyy pyöreät nolla, niin  litiumioniakun valmistus se vasta ympäristöä kuormittaakin. Ja juuri akkuteknologian takia taas sähköautot ovat edelleen liian kalliita. Niin on E-Nirokin, niin pätevä ja kiva peli kuin se onkin.

Jos ajaisin työajoa 50 000 km vuodessa ja saisin niistä täydet kilometrikorvaukset, voisin hyvinkin ostaa E-Niron. Saas nähdä, koska sellaisen saa  nykyisen polttomoottori-Niron hinnalla?

Kia Niro  Electric Business Luxury
Moottori : Sähkömoottori + 64 KWh:n akku
Toimintasäde: 455 km
Teho: 150 kW/204 hv
Vääntö: 395 Nm
Co2-päästöt: 0 g/km
Kiihtyvyys 0—100 km/h: 7,8 s
Kulutus (WLTP): 15,9 kWh/100 km.
Suorituskyky: huippunopeus: 167 km/h
kiihtyvyys 0-100 km/h: 7.8 s
Mitat: pituus: 4375 mm, leveys: 1805 mm, korkeus: 1570 mm, akseliväli: 2700 mm
tavaratila 451l
Malliston hinnat: alk. 44 990 €
Koeajoauton hinta: 48 978 €

Plussat
Pitkä toimintasäde
Vaivaton, helppo, äänetön ja mukava ajettava

Miinukset
Kallis

Jälkimaku
Ajaminen on toki miellyttävämpää kuin perus-Nirolla, mutta e-Niro on edelleen kallis. Paljon pitäisi ajaa hintaeron kuolettamiseksi. Kuitenkin erittäin miellyttävä yllätys.

Teksti ja kuvat Timo Kiiski