Lavallinen voimaa – Dodge Ram SRT-10 V10

Chevrolet toi markkinoille vuonna 1990 Fleetside 454 SS -mallin, jossa ei tavallaan ollut mitään järkeä. Avolavaiseen tavara-autoon vain oli tungettu järkyttävän kokoinen moottori. Erikoisuus myi kuitenkin hyvin. Ehkä juuri tämän takia myös Dodge päätti tehdä oman sportti-pakun.

Dodge vain astui vielä askeleen – jos ei peräti kaksi härskimpään suuntaan. Elettiin vuotta 2001. DaimlerChrysler PVO eli Performance Vehicle Operations -yksikkö alkoi luomaan Dodge Ram VTS -konseptia. Suunnittelupöydällä lähtökohdaksi otettiin Dodge Ram Pick-Up, jonka alkuperäinen moottori korvattiin suoraan Dodge Viperistä lainatulla 488-kuutiotuumaisella V10-moottorilla. Moottorin jatkoksi valittiin Borg-Warnerin manuaalinen vaihteisto ja miehekästä olemusta korostamaan alle ruuvattiin Viper GTS:n 17-tuumaiset vanteet. Tämä ei itse asiassa ollut ensimmäinen kerta kun PVO loi Viper-tekniikkaisen tavara-auton; vuonna 1996 Dodge esitteli Chicagon autonäyttelyssä niin ikään Ramin, jonka konehuoneessa lepäili Viperin moottori. Monien odotuksista huolimatta varsinaista tuotantomallia ei tästä 1996 esitellystä, sen enempää kuin tammikuussa 2002 Pohjois-Amerikan kansainvälisessä autonäyttelyssä Detroitissa esitellystä VTS-konseptista kuitenkaan tehty.

Tammikuu 2004 muutti kuitenkin kaiken. Tuolloin tuotantolinjalta valmistui ensimmäinen Dodge Ram SRT-10. Konseptimalliin verrattuna tekniikkaa oli päivitetty siten, että moottoriksi oli valittu kolmannen sukupolven Viperin 500-hevosvoimainen V10-moottori. Vääntöä tämä voimanpesä puski ulos 710 newtonmetriä.

Voimakkaan V10-moottorin turvin avolava kiihtyi nollasta kuuteenkymmeneen mailiin tunnissa (0-96 km/h), niinkin vikkelästi kuin 4,8 sekunnissa. Aivan uskomaton lukema kun muistetaan, että kyseessä oli kuitenkin tavara-auto. Huippunopeutta Ram SRT-10 saavutti 249 km/h. Konseptin tavoin vaihteisto oli manuaalinen, ei kuitenkaan Borg-Warner, vaan 6-vaihteinen Tremec T56. Vuotta myöhemmin tuotantoon tulleeseen Quad Cab -malliin tehdas valitsi vaihteita vaihtelemaan 4-portaisen 48RE automaatin.

PVO modifioi myös vakio-Ramin jousitusta vastaamaan kasvaneita voimavaroja. Taakse ei kuitenkaan valittu erillisjousitusta, vaan lehtijousitettu jäykkä akseli. Autohan siis perusajatukseltaan oli edelleen se tavarankuljettamiseen tehty avolava.

Erottuu varmasti

Ulkoisesti SRT-10 mallin erottaa hyvin helposti kesymmistä kaimoistaan. Ensinnäkin vannekoko on … sanalla sanoen miehekäs. 22-tuumaisten alumiinivanteiden päällä pyörivät Pirellin 305/40 renkaat. Hulppea vannekoko on pitkälti ulkonäköseikka, jos toki kookkaat levyjarrut vaativat ympärilleen tilaa. PVO on siis sorkkinut myös auton jarruja. Edessä jarrulevyn halkaisija on 15 tuumaa ja takana 14 tuumaa.

Vanteet eivät ole SRT-10:n ainoa muskelimaista olemusta huokuva osakokonaisuus. Konepellin ilmanottoaukot, lavan taka-osan spoileri, helmalevitykset, massiivinen maski, etuspoileri… Vakio-Ramia ja SRT-10:tä ei voi sekoittaa keskenään. Ei, vaikka “kiikarit” olisivat hieman enemmänkin huurussa.

Koeajolle

Saimme tilaisuuden kokeilla Dodgen muskeli-Ramia. Auton ulkoinen olemus huokuu todellakin voimaa. Kuljettajan oven avaus paljastaa sporttisin istuimin varustetun kaksipaikkaisen ohjaamon, jossa leimaavia komponentteja ovat Hurtsin pitkä vaihteenvalitsin sekä A-pilariin upotettu öljynlämpömittari. Muutoin ohjaamo noudattelee Ram-mallien yleistä linjaa.

Virta-avain lukkoon, virrat päälle ja sormi kojelaudan ”Engine start” -napille. SRT-10 ei siis käynnisty avaimesta, vaan esikuvansa tavoin napista. 8-litrainen V10 räjähtää tulille. No, ehkä hieman liioiteltu ilmaisu, Ram SRT-10 kun ei pidä mitenkään erikoisen kovaa meteliä tyhjäkäynnillä.

Seuraavaksi jalka kytkinpolkimelle ja poljin lattiaan. Arrrghhh! Kytkin on todella jäykkä! Kun pikku punnerruksen jälkeen olen saanut kytkimen pohjaan, alan etsimään Hurstin vaihdekepistä peruutusvaihdetta. Arrrghhh! Vaihteensiirto on todella kankea! Ram SRT-10 on muskeli, isolla M-kirjaimella, myös vaihteensiirron osalta. Toisaalta kytkin ottaa kiinni sivistyneesti, ilman mitään yllättäviä repäisyjä tai tarrauksia. Myös ohjaus voidaan ruksia tähän kastiin kuuluvaksi. Se ei ole amerikkalaistyylisesti höyhenenkevyt, ollen samalla varsin tunnokas. Samaa voi sanoa tehokkaista jarruista.

Jo ensimmäiset kymmenet metrit paljastavat mistä on kyse. Voimaa tässä autossa on enemmän kuin pienessä kylässä! Moottori on kuitenkin viritysasteeltaan sen verran piukea, että alavääntö jää jopa pienoiseksi pettymykseksi. Samaa viestii paperilla ilmoitettava fakta; maksimivääntö saavutetaan vasta 4200 kierroksella. Se on paljon, kuin huomioidaan, että punaraja tulee vastaan 6000 kierroksen kohdalla.

Ram SRT-10 on itse asiassa käytökseltään varsin sivistynyt. Maantiellä autolla on hyvin leppoista tehdä matkaa. Isoimmalla vaihteella moottori kiertää 100 km/h nopeudessa vain reilut 1000 kierrosta! Tämä selittyy sillä, että Tremecin vaihteistossa 4. vaihde on ns. suora (1,00:1) ja vitonen jo ylivaihde. Kutonen onkin sitten todellinen “loikkari”, välityssuhteen ollessa 0,50:1.

Vaihto pari-kolme vaihdetta pienemmälle ja kaasu pohjaan! V10 herää eloon ja päästää ilmoille omanlaisensa parkaisun pakoäänen muuttuessa teräksisen oloiseksi karjunnaksi. Leveät takarenkaat menettävät pidon kostealla asfaltilla välittömästi. Pakko löysätä kaasua… Uusi yritys, mutta hieman maltillisemmin. Nytkin pidon kanssa on ongelmia, mutta voimaa saa siirrettyä myös tiehen. Ja sen huomaa. Ram SRT-10 kiihtyy kuin pieni sika!

Onko tässä sitten mitään järkeä?

Niin, onko mitään järkeä tehdä tavarankuljettamiseen pohjimmiltaan suunniteltu auto, joka hakkaa suorituskyvyllään suurimman osan vastaantulevista autoista? No ei tietenkään! Yksittäisenä harrasteautona tämänkaltainen rakennelma olisi helpompi ymmärtää, mutta ison autovalmistajan tuotantomallina … monien mielestä varmaan täysin päätön toteutus. Mutta Ram SRT-10 on aivan hemmetin hauska laite ajaa! Lisäksi se on omanlaisensa harrasteauto jo paketista otettuna.

Teksti ja kuvat Jari Sjöman