Nuoruuden lähteillä – BMW M535i ´87

Olet joskus saattanut kuulla sanottavan, että bemaristit ovat ajonautiskelijoita. Kannuslainen Petri Heinonen nautiskelee ajamisen lisäksi pyrkimällä tekemään harrasteautostaan virheettömän – siinä varsin hyvin onnistuen!

BMW 5 -sarjan vuosina 1981-1987 tehdyt autot tunnetaan merkinnällä E28. Malliston pappa-vaihtoehtona oli 518, jossa oli 1,8-litrainen ja 90-hevosvoimainen kaasutinmoottori, kun taas meneville miehille tarjottiin toista ääripäätä edustavia M-malleja, kirkkaimpana tähtenä 285-hevosvoimainen M5. M535i ei ollut sekään ihan perus-Baijeri. Tätä vauhtimallia valmistettiin 9483 kappaletta vuosina 1985-87, ja mallia tuotiin myös Suomeen. Mallimerkinnän mukaisesti moottorina on 3,5-litrainen ja 218-hevosvoimainen M30B34, joka on Bemarin tapaan suora kutonen. Useimmille tuo teholukema riittää hyvin, mutta ei Petrille – voimaa oli saatava lisää. Petri onkin jatkojalostanut Bemariaan sellaisella antaumuksella, jota on ilo seurata!

Vanha suola janottaa

Nuorempana Petrillä oli perusvarusteinen E28 M535i. Hän kuitenkin luopui autosta, mutta kuten monelle autoharrastajalle käy, alkoi vanha suola janottaa… Petri alkoi metsästää hyväkuntoista, aitoa M535i:tä.

Varkaudesta löytyi vuoden vanhan myynti-ilmoituksen perusteella se unelmien täyttymys. Auto oli tuotu käytettynä Saksasta. Perimätiedon mukaan Bemu oli jossain vaiheessa maannut vuosia jonkun autoliikkeen takapihalla projektikuntoisena, moottorivaurion seurauksena. Edellinen omistaja oli ostanut auton, korjannut moottorin, ja maalauttanut korin alkuperäisellä värillä, jonka lakan sekaan oli laitettu mausteeksi kultahilettä. Auto olikin ostaessa hyvässä kunnossa. Sisusta oli täysin ehjä, kuin myös vakiokuntoinen tekniikka. Hyvillä tehdasvarusteilla maustetun auton varustelusta löytyi M535i:n perusvarusteiden lisäksi harvinainen sähkötoiminen ”tilt-and-slide” lasikattoluukku, ilmastointi, ajotietokone, sähkölasit ja paljon muuta kivaa.

Jarrut edellinen omistaja oli vaihtanut alkuperäistä isompiin. Takavalot eivät myöskään olleet alkuperäiset, etu- ja sivuvilkutkin oli vaihdettu valkoisiin. Etu- ja takapäähän oli asennettu poikittaistuet. Alustaakin oli päivitetty H&R -madallusjousin sekä säädettävien iskunvaimentimin. Melkoisen maukas paketti siis jo ostohetkellä, mutta jokin siinä ei Petrin mielestä toiminut.

Kun vakio ei riitä

Ensimmäinen ulkonäkövirhe päätettiin korjata heti. Alle olleet aluvanteet korvattiin 17-tuumaisilla BBS RC -vanteilla. Seuraavaksi katseet käännettiin tekniikkaan. Netistä löytyi käytetty sylinterikansi, joka lähti Kosuselle laitettavaksi; kanavat portattiin ja venttiilit fiksattiin, samalla kun nokka-akseli vaihtui Dr. Schrick 284 -nokkaan. Moottorin polttoainesuuttimiksi vaihdeltiin M3 (E36) -mallin vakiosuuttimet. Myös moottorinohjaus oli tarkoitus päivittää säädettävään, mutta sitten Petri sai vihiä, että myös alkuperäistä voidaan säätää; säätötyön alkuperäiseen Motronic-ruiskuun teki kannuslainen Motorset, lopputuloksena 241 hevosvoimaa ja 333 Newtonmetriä. Molemmat lukemat kasvoivat tehtaan ilmoittamista 23 yksiköllä.

Tarkkaakin tarkempaa korityötä

Kori otettiin seuraavaksi työn alle. Autoon hankittiin uudet merkkiosat: konepelti, takaluukku ja etulokasuojat. Konehuoneeseen tilattiin uudet äänieristeet, tiivisteitä osteltiin takaluukkuun ja oviin. Yksi keskikokoinen pakettiauto oli täynnä E28 -korin osia, kun kuormaa talliin haettiin. Petri olisi ostanut uudet ovetkin, mutta niitä ei mistään enää saanut.

Haapajärveltä Väyrysen Harrin maalaamo otti vastaan haastavan korityön. Laatuvaatimukset vanhan BMW:n korityön suhteen olivat korkealla, esimerkiksi kaikki ovet purettiin atomeiksi, kaikki saumat avattiin, hiekkapuhallettiin ja maalattiin. Helmoista aikaisemmin paikatut pienet ruostevauriot korjattiin kunnolla ja siistimmin. Moni harrastaja olisi valinnut oikopolun ja mennyt jostain kohdin siitä mistä aita on matalin. Vaikka auto oli edellisen omistajan aikana uudelleenmaalattu ja maalipinta oli edelleen hyvä, koko auto ylimaalattiin nyt uudelleen vaihdettujen uusien osien määrän vuoksi. Värin useista sävyvaihtoehdoista valittiin vaalein mahdollinen, koska autosta ei haluttu missään valossa mustaa. Pari sataa tuntia meni maalarilla aikaa tehdä maalaus valmiiksi!

Harvinaiset vanteet

Auton ollessa maalarilla, sattui Petrillä silmään BTCF-foorumilla ollut myynti-ilmoitus harvinaisista E28:n 17-tuumaisista Hartge -vanteista. Hän oli jo aiemmin suunnitellut tilaavansa tuollaiset vanteet ulkomailta. Vanteet olivat leveydeltään 8,5 ja 9,5 tuumaa. Kaupat syntyivät, ja kotitallissa ne purettiin osiksi ja kunnostettiin, ja vanteisiin tilattiin uudet ulkokehät, jotka erehdyksenä tulivat puoli tuumaa alkuperäisiä leveämpänä. Kaikki pultit uusittiin kiillotetuiksi rosteripulteiksi, ja vannekeskiöt maalattiin alkuperäisellä sävyllä. Renkaiksi kääräistiin 215/45 ja 245/40 Marangonit.

Ultrakliini

Petrin suunnitelmissa on tehdä autoon vielä joskus ns. ”kellariremontti”, vaikka sekin on tehty jo aiemmin. Tarkoituksena on kasvattaa moottorin iskutilavuutta noin 3,7 litraan ja nostaa puristussuhdetta. Moottori toki toimii nykyiselläänkin todella hyvin, minkäänlaisia ongelmia ei matkan varrella ole esiintynyt, kuten ei autossa muutoinkaan. Onhan se niinkin, että kun tarpeeksi ostaa uusia osia, ei ongelmia synny!

Petrin BMW M535i on käsittämättömän hienosti tehty harrasteauto, ja omistajansa ylpeydenaihe, vaikkei tätä hulluutta miehen kavereistakaan kaikki ymmärrä – upottaa nyt pieni omaisuus vanhan perhesportin kunnostamiseen.

Teksti ja kuvat Spinneri Magazine