Suomalainen ajaa jatkossakin omalla autolla
Autokaupoissa valmistaudutaan vähäpäästöisten autojen kysynnän kasvuun avaamalla ekoautojen erikoismyymälöitä. Mutta se ei muutu mihinkään, että jatkossakin suomalainen haluaa ajaa omalla autolla.
Viime aikoina ns. trendikkäät lehtijutut ovat kertoneet suomalaisenkin autoilun suuresta murroksesta. ”Yhteiskäyttöauto kiinnostaa yhä useampia”, ”Ekologiset autot kiinnostavat”, ”Suomalainen haluaa maksaa vain auton käytöstä”.
Siinä niitä tuoreita otsikoita. Tavalliset vaihtoautoliikkeetkin avaavat näitä ekoautojen myymälöitä, kuten esimerkiksi Kamux Green Helsingin Konalaan.
Hybriditeknologiaan vahvasti panostavien Toyotan ja Lexuksen tilaamassa tutkimuksessa selvitettiin viime vuonna suomalaisten asenteita autoiluun, polttoaineisiin ja auton hankintaan liittyen.
Senkin tutkimuksen tulosten perusteella hybridiautot kasvattavat tulevaisuudessa suosiotaan voimakkaasti ja nousevat Suomen suosituimmaksi autotyypiksi.
Oma auto on vapautta
Mutta yksi asia ei muutu. Sama tutkimus kertoo, että suomalaiset aikovat olla autonomistajia myös tulevaisuudessa, eikä yksityisautoilulle haluta asettaa rajoituksia.
Yksityisautoilu nähdään nimittäin erityisesti arjen sujuvoittajana. Samalla kuitenkin autoilun ympäristövaikutuksista ollaan huolissaan.
Suomalaiset ovat autoilevaa kansaa. Lexuksen ja Toyotan tutkimuksessa 91 prosenttia kertoo taloutensa omistavan vähintään yhden auton tai ajavansa työsuhdeautoa.
Kohkaamisesta huolimatta vain 10 prosenttia kertoo edes harkinneensa auton yhteiskäyttöä tai lyhytaikaista vuokra-autoa. Eikä tähän ole muutosta tulossa. 93 % auton ostamista harkitsevista kertoo aikovansa hankkia omistusauton ja valtaosa suomalaisista, 73 % kertookin, ettei olisi valmis luopumaan yksityisautoilusta.
Se on sitten kokonaan toinen asia, että hybridi- ja sähköautojen suosio kasvaa.
Tulevaisuuden automiesjuttuja
Väkisinkin tulee mietittyä, minkälaisia juttuja ns. nuoret automiehet juttelevat joskus 20 vuoden päästä?
Tulee mieleen eräs pomo nuoruusvuosilta, joka antoi turbo-Saabinsa pojalle kortteliralliin, jota äijäkielessä takavuosina vähän roisisti p-ralliksikin kutsuttiin. No, se oli aikana ennen ”Me Toota”.
Pomo tuli silloin pienessä krapulassa töihin toimistoon ja kiroili, kun poika oli ottanut Saabista edellisenä iltana liikaa ”lämpöä”.
”Mä sanoin kundille, että ottaisit sen lämmön niistä gimmoista, etkä turbosta!”.
Minkähänlaisia automiesten juttuja kuulee parinkymmenen vuoden päästä? Voisikohan pienet päästöt olla samanlainen leuhkimisen aihe kuin ammoin kuutiotilavuus ja isot hevosvoimat? Ja ilkkuukohan isä poikansa tyttöystävän tahattomia ilmavaivoja vaikka jotensakin siihen tapaan, että ”sehän päästää hajusta päätellen ilmakehään enemmän kuin toi mun uus hybridi…”
Teksti Urmas Hurmalainen
Vastaa