Kierrätys kunniaan – Ford Country Sedan ´65

Lapualaislähtöinen vertaistukiryhmä Dilpo’s Garage koostuu kolmesta autoharrastajasta, Arto Ahosta, Lauri Kujalasta ja Tuomo Ylitalosta. Porukan harrastuksesta voisi sanoa sen verran, ettei aina asioita oteta niin vakavasti. Paitsi tällä kertaa, kun vakavissaan on mietitty vaihtoehtoisia polttoaineita. Heko heko…

Aikaisemmin tältä ryhmältä on valmistunut muun muassa V8-moottorinen ruohonleikkuri, Grass-Chopper! Liekö jätkillä liikaa vapaa-aikaa vaiko liian paljon keskeneräisiä projekteja, minkä vuoksi tämänkaltaista ryhmäterapiaa tarvitaan? Joka tapauksessa aivot suolsivat ulos ajatuksia aiheesta, millainen oikea polkuauto voisikaan olla. Siis yksinkertaistettuna auto, jossa on polkimet…

Ei siis mikään perinteinen tandemi! Koska idea oli jo kauan sitten syntynyt, ei kovin kauaa tarvinnut miettiä, kun tietoon tuli lähistöllä lepäävä pohjaton amerikanauto. Eikä mikä tahansa aihio, vaan useiden nimekkäiden harrastajien hylkäämä ja julmasti raiskaama yksilö, iso palanen Lapualaista kansanperinnettä siis! Perimätieto kertoo tämä auton valtaisan alkuperäistekniikan osia olevan vielä tänäkin päivänä useammassakin lapualaisessa hotrodissa… Takavaloista ei sen sijaan ole tietoa missä menevät, ne kun on joku käynyt varastamassa paikaltaan.

Täydellinen polkuautoaihioksi

Pussihousumiehet voivat tässä vaiheessa huokaista helpotuksesta. Tämä oli (ja on edelleen) aihiona sen verran heikkokuntoinen, että jos siitä pesee sammalet pois, ei jää kuin muistot jäljelle. Aikanaan auton koria ja runkoa on ahkerasti peltikorjattu kanaverkolla, uretaanilla ja pakkelilla. Rungon pehmettyä vetokoukku oli hitsattu koko matkalta kiinni takapuskuriin … joka ei puolestaan ollut kiinni missään. Joko riittää tarina auton kunnosta, vai vieläkö joku mobilisti parkuu perään? Siis loistava polkuautoaihio, valmiiksi ajan keventämäkin, ja hienosti metsittynyt!

Melkoinen hakureissu

Keväällä 2012 lähdettiin aihion hakuun. Hakumatka ei ollut kovin pitkä, mutta sitäkin intensiivisempi. Auto makasi metsän reunassa lumisen pellon takana julmasti hylättynä. Hakuvarustukseen kuuluivat Toyota HJ61 Land Cruiser, traileri, maastotunkki, kasa renkaita ja pari parrun pätkää. Lisäksi hyödynnettiin metsästä löytyneitä vanhoja tynnyreitä. Vähän vähältä autonraato saatiin parin episodin siivittämänä tunkattua ylös korkeuksiin, jotta trailerin sai peruutettua alle, ja tipautettua polkuautoaihion kyytiin. Kirjaimellisesti tipautettua ensialkuun puoliksi kärryille osuen, siinä olikin savottaa saada aihio takaisin ylös ja kunnolla kyytiin! Jos autossa jonkinlainen lattia oli vielä metsässä ollessaan, kotiin viemisiksi sitä ei enää juurikaan ollut. Tekniikaksi dyykattiin hylättyjä polkupyöriä. Löytyy Helkamaa, Nopsaa sekä Tunturia. Hienosti ne sovussa siellä nyt ovat keskenään.

Voimalinjan ja alustan suunnittelua

Kotona loputkin lattian rippeet rapsittiin irti ja tilalle hitsailtiin tarpeeksi tukeva putkirunko ”koneistolle”, joka siis koostuu neljästä polkupyörästä. Taka-akseliksi valikoitui käyttökelvottomaksi tuomittu Chevroletin 10-pulttinen, johon muokattiin ketjuveto kiinni. Iso lautaspyörä on korvattu sorvatulla teollisuusrattaalla ja perä on käännetty 180 astetta ympäri ketjuvedon mahdollistamiseksi. Eipähän mene kardaani kierteelle (perä jo on). Takapään tuennaksi valikoitui jäykästi runkoon kiinni hitsattu akseli. Takapää silti joustaa, kiitos poikki ruostuneen rungon. Etupäästä puuttuneet jouset korvattiin kakkosnelosilla. Tässä vaiheessa projektia paikallisena kisakettunakin tunnettu GM-harrastaja pyyhälsi viivana paikalle keräämään autenttisia suomi-osia omaan projektiinsa; onnesta sekaisin hänellä oli kotiin viemisiksi virheettömät pyyhkimen varret. Nykyään hänelläkin siis pyyhkii ihan hyvin!

Kierrätystä koko projekti

Kierrätys pääsi kunniaan myös etupyöräntuennan kanssa, sillä autosta puuttuivat myös etupyörien navat. Toisella puolella on sovellettu Volkswagen Boran takanapaa, toisella puolella saman konsernin isomman, Passatin, vastaavaa osaa. Nämä löytyivät korjaamon roskiksesta ilmaiseksi. Napoihin tehtiin 5×4,75 tuuman jako jo olemassa olevien vanteiden mukaan. Koko projektin yksi ohjenuora on ollut kierrätys ja jatkokäyttö osille, joista olisi muuten tehty lusikoita. Ainut paikka johon autossa ei ole koskettu, on autenttinen, sammaloitunut ulkokuori. Täytyy polkea rauhaisaan tahtiin, ettei ajoviima vie sammalta mennessään… Ainoat uudet osat autossa ovat jarruna toimivat puukengät, ketjut ja takaratas.

Paljonko tämä kulkee? Täysiä!

Polkuauto saatiin valmiiksi samana keväänä. Heti ensipolkaisulla polkuauton vaivalla laskettu välityssuhde todettiin käytännössä järjettömäksi. Yhdellä polkaisulla kun pääsi Lapualta Ylistaroon asti! Välityksien muokkauksen jälkeen laitteella voi suorittaa myös lyhyempiä retkiä. Ensimmäisellä testiajolla laitos todettiin myös vahvasti ylipainoiseksi – tai sitten vain miehillä ei ollut tarpeeksi potkua pohkeissaan.

Polkuautoa on ulkoilutettu näyttelyissä Helsingistä Ouluun asti, ja auto on osoittautunut todelliseksi showstopperiksi; ilman pokaalia ei ole kotiin tultu yhdestäkään näyttelystä – säälistä kai niitä antavat. Toisaalta tällä autolla ajellessa hymy on herkässä, eikä bensaa kulu tippaakaan, öljyäkin vain vähäsen ketjuihin.

Moni on kysellyt tämän kisakireän Fordin huippunopeutta. Tosiasia on se, että auto on sen verran hurja peli, ettei sillä ole kukaan uskaltanut ajaa täysiä! Tämän laitteen laillisuutta tien päällä on myös usein kyseenalaistettu. Polkupyörä se ei lain silmissä ole, vaikka siinä ei moottoria olekaan, ja vaikka pakolliset heijastimet ja valot löytyvätkin. Mutta voisiko se olla leikkiajoneuvo eli polkuauto? Niin, Fordilla pyörätietä Lapuan keskustassa ajaessa kevyempi kevytliikenne on kuulemma antanut suosiolla tietä…

Tämä laite on osoitus siitä, ettei harrastamisen tarvitse olla aina niin ryppyotsaista touhua. Asioita voi tehdä huumorilla ja lähes ilmaiseksi, niin sanotusti mennä niillä korteilla mitä on annettu. Pääsin kuvauskeikan aikana yhdeksi polkijaksi välisiirtymillä. Sellaisen vinkin annan, että kuralätäkön kohdalla kannattaa nostaa jalat ilmaan ja toivoa, että vauhti sekä ekologisen amerikanauton massa siivittävät seurueen lätäkön yli asti!

Teksti ja kuvat Spinneri Magazine