Erilainen päivä Hungaroringillä
Me veimme uudistuneen GLA:n metsään ja tykitimme A45 AMG:llä Hungaroringin rataa pitkin.
Suomalaiset formulafanit vaeltavat sankoihin joukoin joka syksy Hungaroringille katsomaan autourheilun kuninkuusluokan kilpailuja, mutta me pääsimme ajamaan itse radalle.
Matka Budabestin lentokentältä radalle sujui CLA Coupe 45AMG:llä ja matkan aikana ei voinut kuin ihmetellä auton mukavuutta normaalissa maantieajossa. No, osasyynä siihen oli Unkarin paljon sileämmät asfaltit kuin täällä härmässä. Olin koeajanut A45 AMG:n Suomessa jo pariinkin otteeseen aiemmin, joten sinänsä tämä ei tarjonnut mitään uutta. Paitsi rengasmelua ei ollut lainkaan.
GLA:n uudistus on hyvin maltillinen, eikä tavallinen kadunmies sitä oikein edes huomaa. Puskurit ovat muotoiltu uudelleen ja maskin säleikkö on erilainen. Moottoripaletti on saanut uutta eloa, sillä bensiinimallistoon kuuluu nyt myös 220 4Matic sekä 250 4Matic.
GLA:n saa myös 30 millimetriä korotettuna off-road-versiona, mutta kunnon maastureista tuttuja lukkoja ja alennusvaihteistoja tässä ei ole.
Lähdimme GLA:lla Hungaroringin radan viereen tehdylle maastoreitille ja sen GLA selvitti leikiten. Välillä kiivettiin jyrkkää mäkeä ja laskettiin jyrkkää alamäkeä, jossa todella tiukka mutka. Ristiriipuntakaan ei tuottanut tälle ongelmia.
Kojetaulussa olevassa Off-road-näytöstä selviävät renkaiden asento ja kallistukset sivu- sekä kulkusuunnassa.
Maantielläkin GLA osoitti olevansa kerrassaan mainio auto, joka kykenee paljon enempään mitä äkkiseltään uskoisi.
Maastoajon jälkeen vuorossa oli rata-ajoa legendaarisella Hungaroringin moottoriradalla. Muutamat olivat jo ennättäneet ajamaan radalle ja kävelin varikkomuurille seisomaan kuten F1-tiimien mekaanikot kisoissa. AMG GTS lähestyy lähtösuoraa pitkin jyrisevällä äänellä, jota seurasi kolme rähisevää punaista A45 AMG:tä. Vauhtia tuossa kohtaa on noin 170 kilometriä tunnissa. Sydän hakkasi innosta, että kohta pääsee tuonne mukaan.
Kypärä päähän, ajoasento kohdalleen ja ajoasetukseksi valitsin sport+:n
Ensimmäinen kierros ajettiin rauhallisemmin ja radion välityksellä turva-auton kuljettaja ohjeisti ajolinjoja ja jarrutuspaikkoja. Nyt viimeistään tajusin miten yllättävän hidas, syheröinen ja teknisesti vaativa rata tämä onkaan. Suuria korkeuseroja, väärinpäin kallistettuja mutkia, pimeitä nypyn ylityksiä ja todella tiukkoja jarrutuksia.
Toisella kierroksella lisättiin vauhtia ja se kierros meni tuntumaa hakiessa, vaikka letkan viimeisenä olikin helppo seurata edellä ajavia. Kolmannella kierroksella vauhtia alkoi jo löytymäänkin, mutta sitten pitikin kurvata varikolle jäädyttelykierroksen jälkeen. Kytemään jäi palo päästä radalle uudestaan.
…ja vielä uudestaan
Onneksi saimme vielä tilaisuuden toiseen kolmen kierroksen settiin ja tällä kertaa ajoasetus oli Race eli kaikki ajonhallintalaitteet pois päältä.
A45 AMG on uskomattoman hieno auto ajaa radalla. Tehoa on riittävästi ja kuljettajan ajoasento on täydellinen. Kaksoiskytkentävaihteisto reagoi kuin ajatus. Jousitus on todella hyvin tasapainossa ja toimii hyvin eleettömästi. Neliveto on vähän etupainotteinen, joka tekee ajamisesta “turvallisemman”. Nyt pystyi monessa paikassa pitämään kaasun pohjassa ja vaan kääntää sisään. Ei ollut huolta, että perä karkaa. Takapainoisempi neliveto vaatii kuljettajalta tarkkaavaisempaa otetta, mutta sellaista ominaisuutta minä kaipaisin.
Muutaman kerran ajoin tarkoituksella kanttareiden ylitse niin, että sisemmät renkaat nousivat hetkeksi ilmaan, mutta jousitus hoiti tilanteen todella mallikkaasti.
Sport+-asetuksella mutkista ulostulot jäivät hitaammiksi, koska luistonesto rajoitti tehoa ja pääsuoran päähän sain vauhtia noin 180km/h:ssa. Race-asetuksella viisari osoittikin jo 200 km/h:ssa. GTS AMG keräsi vauhtia 230. Race-asetuksella kaasun käyttöä joutui säätelemään muutamissa tiukemmissa mutkissa, sillä muuten se aiheutti ainoastaan eturenkaiden turhaa sutimista.
Hungaroringin F1-kisojen yhteydessä usein todetaan, että täällä on vaikea ohittaa ja nyt sen kyllä ymmärtää. Silti, hieno tekninen rata, jossa on hauska ajaa hyvällä autolla.
Ai niin, päästiin me vielä kolmannenkin kerran radalle.
Teksti Mika Salomaa, kuvat Mika Salomaa ja Pekka Koski
Vastaa