Valokuvaaja valitsi sympaattisen Minin

Valokuvaaja Kari Pekosen vuosimallin 2003 Mini Cooperin matkamittariin on kertynyt jo 221 000 kilometriä. Minin Pekonen valitsi pitkälti sen sympaattisen luonteen takia.

Pekonen osti Mini Cooperinsa keväällä 2015 yksityiseltä myyjältä. Autolla oli siihen mennessä ajettu 185 000 kilometriä, mutta omistushistoria oli selvä. Kaksi edellistä omistajaa olivat huoltaneet Miniä tunnollisesti ja viimeisin omistaja oli taittanut sillä työmatkoja Helsingin ja Lahden väliä.
–Edellisen omistajan perheeseen oli tulossa lapsi ja Mini kävi hänelle liian pieneksi, Pekonen kertoo.

Ministä Pekonen maksoi 4700 euroa.

– Ehkä se liittyy ammattiinikin, että auton visuaalinen ilme on minulle tärkeä. Pieni Mini on sympaattinen, Pekonen kehuu.

Samalla tavalla sympaattinen oli hänen edellinenkin autonsa, limen värinen ja vuosimallin 1999 Volkswagen Beetle 1.9-litraisella dieselmoottorilla.

 – Beetleen alkoi tulla jo paljon vikoja. Myin sen miehelle, joka pysäytti minut Helsingin ydinkeskustassa ja kertoi haluavansa ostaa autoni tyttärelleen. Kerroin auton ongelmat, enkä siitä isoa rahaa pyytänytkään. Ostin Beetlen aikoinaan paljon vähemmän ajettuna kuin tämän Minin. Olin silloin Iltalehdessä kuukausipalkkaisena kuvaajana ja säännöllisten ansioiden takia uskalsin maksaa autosta enemmän, nykyään freelancerina työskentelevä Pekonen kertoo.

Värikin ratkaisi

Tärkeä kriteeri Minin valinnassa oli myös sen väri.

– British Racing Green on tietääkseni Britannian virallinen autourheiluväri. Ja Mr. Beankin ajoi vihreällä Minillä, jossa oli valkoinen katto.

Autourheilumiehiä Pekonen ei kuitenkaan ole, eikä muutenkaan erityisen intohimoinen automies. Siksi 1.6-litraisen bensamoottorin tehot riittävät mainiosti pidempäänkin matka-ajoon.

– Ajoin kortin vasta kolmekymppisenä 1980-luvun lopulla, kun työssä alkoi tulla pidempiä keikkoja. Olin jopa vähän yksityisautoilun vastustaja ja silloisen avovaimoni piti melkein pakottaa minut autokouluun. Ensimmäinen autoni olikin hippihenkinen rätti-Sitikka, jolla ajoin pari vuotta. Kesällähän se oli oikein hauska auto, mutta talvella todella kylmä ja ajan mittaan myös vikoja tuli paljon, Pekonen muistelee.

Sittemmin hän on tullut enemmän sinuiksi autojen kanssa.

– Ennen kuuntelin pidemmillä ajomatkoilla musiikkia. Nyt tykkään ladata soittimeen radiodokumentteja tai naureskella vanhojen Knallin ja sateenvarjo –kuunnelmien jutuille.

Statusta Pekonen ei autoiltaan hae.

– En voisi ajaa Audilla, Bemarilla tai Mersulla, en myöskään pidä katumaastureista. Jos olisi ylimääräistä rahaa, niin jonkun vanhan klassikko-Jaguarin kyllä voisin ostaa. Auton pitää olla visuaalinen, mutta se ei saa henkiä aggressiivisuutta, hän tiivistää.

Yllättävän luotettava

Mini on osoittautunut isosta matkamittarilukemasta Pekosen tähänastisista autoista melkeinpä luotettavimmaksi, vaikka aiemmat rätti-Sitikka, Nissan Cherry, Toyota Corolla Liftback, Citroen BX ja Volkswagen Beetle ovat tulleet hänelle paljon vähemmän ajettuina.

 – Mitään suurempia murheita ei ole ollut. Kallein remontti tuli eteen, kun viimeisessä katsastuksessa tuli eteen toisen etupyörän laakerin vaihto. Hinta taisi olla 400 euroa. Valitettavasti ainakin minun kohdallani ranskalaiset autot aikoinaan osoittautuivat maineensa veroisiksi, eli hyvin epäluotettaviksi.

Pekonen tunnustaa suoraan, että avovaimo hallitsee auton tekniikan häntä paremmin. 

– Avovaimo on vaihtanut tähän öljyt ja lisännyt jäähdyttimen nesteetkin. Olen myös aika surkea kuski, mutta taskuparkkeeraamisen hallitsen todella hyvin, Pekonen nauraa.

Teksti ja kuvat Timo Kiiski

Anna juttuvinkki!
Ajatko Sinä arkiajot vähän erilaisella autolla vai onko tuttavapiirissäsi kenties joku intohimoinen autoilija. Vinkkaa meille niin kerromme siitä lukijoillemme