Päättötyö – Renault 5 GT Turbo ´89

Monet muistavat Rellu Vitosen, tuon piskuisen ranskattaren, josta esiteltiin vuosien varrella hyvinkin kiukkuisia versioita. Maamme katukuvasta Vitoset ovat kadonneet lähes täysin. Onneksi muutama on löytänyt kotinsa harrasteautotallista. Yksi persoonallisimmista on rajamäkeläisen Toni Härkösen GT Turbo.

Huhtikuu 2005. Kevät tekee tuloaan Rajamäellä. Paikkakunnalla asuva Toni saa vinkin myynnissä olevasta Renault 5 GT Turbosta. Katsastamattoman auton myyjä on pattitilanteessa, hänellä ei ole sen enempää rahaa kuin taitoakaan laittaa auto kuntoon.

Toni lähtee katsomaan Rellua. Koeajo osoittautuu haastavaksi, autosta kun ovat molemmat etujouset poikki! Lisäjännitystä testilenkkiin tuo se, että tarkkasilmäinen naapuri on ilmoittanut poliisille kilvettömästä autosta.

250 000 kilometrin taival näkyy autossa, erilaisia käytön jälkiäkin löytyy lähes joka kohdasta. Auto on kuitenkin teknisesti kunnossa, joten Toni ja myyjä iskevät kättä yhteen. Renault lähtee kohti uutta elämää.

Tonin ajatuksena on pitää Vitonen lähinnä käyttöautona. Yhtenä syynä tähän on tallissa odottava Alpine 5 -projekti, joka on vielä pahasti kesken. Myös kauniimpi osapuoli on tiukasti sitä mieltä, että tätä Vitosta ei Toni saa modifioida.

Mutta kuten usein tämän kaltaisissa tilanteissa käy, karkaa homma hanskasta hyvin pian. Ensin Toni käy ostamassa Vitoseen uuden ratin, vaihdekepin nupin ja muutaman muun ohjaamon ilmettä piristävän komponentin. Paikallinen varaosaliike tarjoaa Tonilla eräänlaista yhteistyösopimusta, mikä johtaa siihen, että seuraavaksi puretaan auton koko sisusta. Alkuperäinen, hyvin muovinen ja tumma olemus saa uuden ilmeen.

Muutoksien jälkeen sisusta ja ulkokuori eivät sovi enää yhteen, joten homma saa luontevasti jatkoa. Takapuskuri siirretään alkuperäistä sisemmäksi, samalla kun puskuri saa uudet muodot. Takaluukun puolestaan sheivataan; niin alkuperäinen spoileri, takalasinpyyhin kuin rekisterikilven upotuskin saavat siirtyä historiaan.

Seuraavaksi on aika siirtyä keulan kimppuun. Ensimmäinen vaihe on etupuskurin uudelleenmuotoilu. Samalla myös maski uusitaan ja konepeltiin tehdään ilmanotot. Kahden tuulilasinpyyhkimen tilalle Toni rakentaa yksipyyhinjärjestelmän.

Syksyn lähestyessä Toni tilaa Vitoseen uudet etuistuimet. Sellaisia ei kuitenkaan koskaan perille tule, joten tilalle ostetaan nahkaiset sporttijakkarat. Ne puolestaan pistetään myyntiin hyvin pian, koska ovat yksinkertaisesti liian suuret piskuiseen Vitoseen. Tilalle tehdään omavalmisteiset istuimet, joiden perustana käytetään auton alkuperäisiä jakkaroita.

Päättötyö

Alunperin Renault 5 Turbon moottoria on ruokkinut 2-kurkkuinen kaasutin. Ammattikorkean lopputyötä miettiessään Tonilla tulee mieleen ajatus toteuttaa Vitoseen omavalmisteinen polttoaineenruiskutus. Opettajan kanssa käytyjen keskusteluiden myötä projekti alkaa saada lopputyön vaatimia raameja. Omat ehtonsa sanelee tiukka (opiskelija)budjetti.

Imusarja sekä suunnitellaan, että toteutetaan itse rosteriputkesta TIG-hitsaamalla. Haastetta tuo se, että Vitosen moottorissa imu- ja pakosarjat sijaitsevat samalla puolella moottoria, eikä tilaa liiemmälti ole.

Myös ahtoputket Toni rakentaa itse, käyttäen raaka-aineena alunperin karjapuskuriin tarkoitettuja aihioita. Samoin pakoputkisto uusitaan, lisäten taakse toinen ulostulo. Itse ränni on 2,5-tuumaista putkea. Meteliä hillitsemään asennetaan läpivirtaavat äänenvaimentajat.

Moottoria ohjaamaan Toni valitsee MegaSquirtin. Mielessä on käynyt myös Tatech, mutta siihen budjetti ei kuitenkaan veny. Megan kohdallakin Toni päätyy edullisimpaan mahdolliseen ratkaisuun. Johtosarjat tehdään itse, suuttimiksi valitaan Peugeot MI16 moottorista lähtöisin olevat suuttimet ja vaiheittain avautuvilla läpillä varustettu läppärunko lainataan Renault Lagunasta. Moottorinohjauksen rinnalle Toni toteuttaa testilaitteen, jolla hän pystyy ”koeajamaan” MegaSquirtin sekä johtosarjan – keittiönpöydällä. Tämä säästää useammalta ärräpäältä, kun ongelmakohtia ei tarvitse metsästää ahtaassa konehuoneessa. Koulun penkillä saatu oppi ei selvästikään ole mennyt hukkaan, sillä moottorinohjaus toimii sinällään laakista. Säätämistäkin Toni pääsee harjoittelemaan jo ennen systeemin asennusta autoon.

Koska kyse on koulun päättötyöstä, on Tonin pystyttävä osoittamaan mitä hyötyjä (ja mahdollisia haittoja) muutos tuo tullessaan. Näin ollen autosta on totta kai mitattu muun muassa tehot ennen muutosta. Vertailumittaus osoittaa tehon kasvaneen 160,5 hevosvoimaan ja väännön 206 newtonmetriin.

Tonin opettajan mielestä lopputulos ei kuitenkaan ole riittävä lopputyötä ajatellen. Hetken mietittyään Toni keksii idean, mikä sopii sekä projektin luonteeseen, on myöskin käytännöllinen, että edesauttaa päättötyön hyväksymistä. Hän asentaa autoon Windows-tietokoneen, joka hoitaa MegaSquirtin tiedonkeruuta. Keskusyksikkö sijoitetaan tarkoitusta varten modifioituun hansikaslokeroon, 8-tuumainen kosketusnäyttö puolestaan keskelle kojetaulua. Voilà!

Jälleen nippeleiksi

Siirrytäänpä ajassa hieman eteenpäin. Vitonen on toiminut viimeisen vuoden Tonin käyttöautona. Samaan aikaan tallissa on odotellut jo mainittu Alpine Turbo. Toni miettii mitä hän tekisi, autoja kun on kaksi, joista kumpikin omanlaisensa projekti. Päätöksen synnyttyä Vitonen ajetaan talliin. Alkaa totaalinen purkuoperaatio.

Mitä enemmän osia irrotetaan, sitä enemmän esille tulee ruostevaurioita. Rapea ranskalainen… Samalla kun helmat ja lattia uusitaan, karsitaan korista kaikki ylimääräiset aukot. Helmalevikkeet valmistetaan itse pellistä. Sivupeileiksi Toni löytää sirot F1-tyyppiset peilit, joista tosin jää muutosten myötä jäljelle lähinnä kiinnike ja osa alkuperäisestä kuoresta, kaikki muu on omaa käsialaa. Sivuvilkkujen hommaa alkavat hoitaa peilien kuoriin upotettu moottoripyörän vilkut.

Myös takapää kokee uusia innovaatioita. Puskuria muokataan entisestään. Alkuperäiset, C-pilareissa sijaitsevat valot korvataan takapuskuriin sijoitettavilla yksittäisillä valoilla. Suurin muutos on takaluukun mekanismin uusiminen. Aiemmin yläreunastaan saranoitu luukku muuttuu alareunasta saranoiduksi. Mekanismi syntyy Peugeotin istuimen kiskoista ja konepellin saranoista. Itse luukku vaihtuu lasikuituiseen.
– Mitään hyötyä nurinkurisesta mekanismista ei tietenkään ole, haittaa enemmänkin, mutta erikoinen se ainakin on, tokaisee Toni.

Sisäpintojen maalaustyöt Toni hoitaa itse, ulkopintojen ruiskuttamisen hän jättää ammattilaiselle. Väriksi valikoituu Skoda Roomsterin värikartasta löytynyt merensininen sävy, jota hieman jatkojalostetaan.

Jo aiemmin uusittujen istuimien tilalle hankitaan Kirkey Racingin alumiiniset istuimet, joita asennetaan yhteensä neljä: kaksi eteen ja kaksi taakse. Istuimet ovat siis täysalumiiniset, eikä niissä ole lainkaan pehmusteita! Jakkarat maalataan samaan sävyyn auton kanssa.

Yksi liki huomaamaton, mutta persoonallinen toteutus löytyy ohjauspyörästä. Sen keskiöön, äänimerkinpainikkeen paikalle on upotettu toimiva seosmittari. Käyttöjännite ja signaali mittarille saadaan kuljetettua toisesta autosta lainattuja airbagin kontaktipintoja hyödyntäen.

Sanomattakin on selvää, ettei auton alustaa voida jättää koskemattomaksi. Eteen asennetaan Avonin kynätolpat, taakse alkuperäisen vääntösauvajousituksen seuraksi Avonin iskunvaimentajat. Kaikki nivelet uusitaan samalla kun puslat vaihdetaan polyuretaanisiin. Eteen vaihdetaan 16-venttiilisen Renault Clion etujarrusatulat ja levyt, ne kun on asennettavissa Vitosen hyvin helposti. Jarruteho on kuitenkin aivan toista kuin vakiojarruilla.

Vanteita Vitosessa on vuosien varrella ollut useitakin erilaisia, kookkaimpien ollessa 17-tuumaisia. Lopulta Toni päätyy VW Corradon vanteisiin, jotka löytyivät Huuto.netistä. Vanteet viimeistellään vesihionnalla ja kiillotuksella – koko työvaihe hoidetaan kotona suihkussa!

Tonin Renault 5 GT Turbo on kaiken kaikkiaan suhteellisen pienellä budjetilla toteutettu kädentaidon työnäyte, joka erottuu varmasti massasta.

Teksti ja kuvat Jari Sjöman