Koeajo käytetty Opel Insignia 2.8 V6 – Lähes vastustamaton iäkkäänäkin

Opel Insignia 2,8-litraisella V6-bensaturbolla ja vain 127 000 kilometriä ajettuna tuntuu kyllä 17 000 euron hintapyynnillä aika vastustamattomalta jo lähes 10 vuoden iästä huolimatta.

Koeajossa makoisa Opel Insignia. Ehdin viime vuonna omistaa puolen vuoden ajan Opel Insignian, ihan 1,8-litraisella bensamoottorilla ja perusvarusteilla.

Ihastuin siihen autoon ikihyviksi, kun siinä istuttiin kuin kassakaapissa ja auto tuntui menevän kuin sukkasillaan verrattuna 1,6-litraiseen bensa-Avensikseen, jolla olin ajanut jo 9 pitkää vuotta.

Opel Insignia piti vaihtaa vain siksi, kun toinen auto perheessä kävi tarpeettomaksi ja rouva myi Volvonsa pois. Insigniani oli kuitenkin manuaalivaihteinen, eikä automaattiin tottunut rouva suostunut enää manuaalilla ajamaan. Koska kuitenkin halusin auton, jolla perheessä molemmat voivat ajaa, vaihdoin Insignian samanikäiseen automaattivaihteiseen C-mallin bensa-Mersuun.

Insigniaa on edelleen tietyllä tavalla ikävä. Ja usein on tullut mietittyä, että jos sellaisen saa perusautonakin vähän ajettuna kohtuuhinnalla, voisi vähän lisää laittamalla saada jo 2,8-litraisen V6-tykin ihan siedettävillä kilometreillä.

Kutittaa kaasujalkaa

Kun piti taas keksiä Kaasujalan Kuukauden käytetty autoksi jokin ”muikea” ja enintään n. 20 000 euroa maksava peli, niin aloin oikein hakemalla hakea Nettiauto.comista tällaista 2,8-litraista V6-Insigniaa.

Ja sellainen sattui löytymään vielä ihan parin kilometrin päästä kotoani, Auto Monakosta Vantaan Petikosta.

Mustassa värissä ja Opelin hienoilla leveillä metallivanteilla se sai veden kielelle jo ensi näkemältä. Koeajoon otettu auto oli Saksan tuontipelejä. Se oli myös nelivetoinen.

Kun mittarilukemakin oli kohtuulliset 127 000 kilometriä, tuli vähän harmiteltua, että oli syksyllä täsmälleen samalla rahalla, 16 900 euroa, tullut ostettua samanikäinen C-mallin 1,8 –litrainen bensa-Mersu, jonka mittarilukema hankintahetkellä oli kuitenkin jo 170 000 kilometriä.

Mersuhan oli sinänsä ihan hyvä ostos: viimeisen päälle huollettu ja yhdellä naisomistajalla ollut. Syksyn mittaan se ei ole tuottanut murheitakaan. Ihan kiva se on ajaakin.

Ja yksi tuttava möläytti mielestään asiantuntevasti, että ”onhan Mersu sentään Mersu ja Opel vain Opel”.

Mutta sitä on näille autoa vain statusmielessä vertaileville vaikea selittää ”todellisen” automiehen mielenliikkeitä.

Sellaisen automiehen, jonka mielestä V6-bensamoottori isolla kuutiotilavuudella kutittaa estrogeenintuotantoa kuin Souvarit-yhtye tanssijalkaa. No, en itse kuuntele vanhaa tanssimusiikkia enkä edes tanssi, mutta lavatansseissa ahkerasti käyvä tuttavani näitä Souvareita ja Finlanderseja fanittaa.

Tarraa hyvin tiehen

Tämä Opel Insignia 2,8 V6-versio on aina myös nelivetoinen ja Cosmo-varusteinen. Nelivetoisen tykin ajettavuus on kerrassaan mainio. Alusta nieli Petikon ja Variston kurveissa hienosti sulalla kelillä epätasaisuudet. Neliveto tarrasi tiehen kiinni kuin meidän terrieri vanhaan sukkaan. Ohjauskin on tunnokas.

Sehän on selvä, että mikään talouskukkaro tämä nelivetoinen 2,8-litrainen V6-turbobensapannu ei ole. Kun ei sitä ollut 1,8 –litrainen vapaasti hengittäväkään. Keskikulutusta kaupungissa avuvan varsinkin näin talvikeleillä on uskoakseni turha toivoa alle 13 litran kun tavallinenkin tuon ajan bensa-Insignia vei 10.3 litraa satasella yhdistelmäajossa, jos siihen sekoittui edes puolet kaupunkiajoa.

Mutta jos ajaa vähän tai ei jaksa niuhottaa bensalaskuista, niin ei muuta kuin hanaa! Vääntöä on väkevästi, 350 Nm/2000-4000 rpm. Jalkoihin ei jää, kun auto kiihtyy nollasta sataseen 7,3 sekunnissa ja huippunopeus hipoo 250 kilometriä tunnissa.

Tiedän, että monen mielestä tämän luokan auto vaatisi automaattilootan. Itse en ole sille koskaan erityisesti painoa laittanut. Olkoonkin, että pikkuisen koeajoautolla kepittäminen vaati totuttelua ja pientä voimaakin. Mutta täsmällisesti ne pykälät kuitenkin kohdalleen loksahtelivat. En ole koskaan vaihtanut autoa ”automaattilaatikko edellä”. Nyt ajan automaatilla, mutta oma Insigniani sekä sitä edeltänyt Avensis olivat manuaalivaihteisia, eikä se ollut ongelma.

Olen joskus tuntenut sellaisenkin todella isopalkkaisen dirikan, joka ehdottomasti halusi Volvo V70-turvonsa manuaalina, koska halusi ”oikeasti ajaa”.

Koeajettu yksilö oli erittäin siistissä kunnossa, sitä voisi kehua lähes ”pakasta vedetyn” oloiseksi. Autoon on tehty kaikki huollot Saksassa ajallaan ja viimeisin huolto on tehty 110 000 kilometrin kohdalla ja toukokuussa 2015. Jos huoltoväli on 30 000 kilometriä, niin aika pitkään saa vielä ajella näine hyvineen.

Vihreiden puoluekokoukseen tällä Insignialla ei tietysti pidä mennä. Co2-päästöt kun ovat hulppeat 277 g/km.

Opel Insignia 2.8 turbo V6 4×4
Vuosimalli: 2008
Mittarilukema: 127 000 km
Moottori: 2792 cm3, turbo, V6
Käyttövoima: bensa
Vetotapa: neliveto
Vaihteisto: 6-lovinen manuaali
Teho: 260 hv
Kiihtyvyys 0-100 km/h: 7,3 s
Huippunopeus: 250 km/h
Yhdistetty kulutus: 11,1 l /100 km (ilmoitettu)
Co2: 277 g/km
Hinta: 16 900 euroa
Myyjä: Auto Monako, Vantaa

Teksti ja kuvat Timo Kiiski