Maanteiden Trumpit

Ökykaaharilla ja Donald Trumpilla on ainakin yksi yhteinen piirre. Kummankin mielestä heillä on oikeus tehdä, mitä itse haluaa. Ja kummallisinta on, että molemmat saavat vielä kannatustakin.

Käännyin tässä yhtenä aamupäivänä Vihdintieltä Vantaan Vapaalaan, tulin kehä kolmosen suunnasta. Jäin liikennevaloihin odottamaan punaisiin.

Vuoroaan punaisissa odotelleille, vastaantulevaa kaistaa Helsingistä päin tulleille ja kohti kehä kolmosta matkalle olleille syttyi vihreä valo. Jono lähti verkkaisesti matelemaan eteenpäin. Samaan aikaan Pähkinärinteeseen Helsingin suunnasta kääntyville paloi niinikään punainen, mutta sillä ryhmittymiskaistalla ei sillä hetkellä ollut ollenkaan liikennettä.

Sitä tyhjää, Pähkinärinteeseen ohjaavaa tyhjää kaistaa pitkin matelevan jonon hänniltä lähti punaista valoa päin kyntämään iso 6-sarjan Bemari kuin ohjus. Leukapartaisella ukolla oli hullunkiilto silmissä hänen ohitellessaan Bemulla hitaammin liikkuvaa jonoa.

“Älä kukkahattuile”

No, näitä kusipäitähän riittää. Mutta sitten kerroin asiasta yhdelle tutulle, kovalle automiehelle. Tämä tuttu automies naureskeli ja mohotti vatsa hytkyen. Hän kysyi, olinko siirtynyt kukkahattutätien leiriin.

Mieleen tuli vähän USA:n vaalikampanja ja Donald Trump. Trump laukoo idioottimaisuuksia, mutta se ei hänen kannattajiaan hetkauta. Päinvastoin, kantansa päättäneitä se vain innostaa yhä enemmän: Trumpin tukeminen on itsetarkoitus: ihan sama, mitä sieltä suusta pääsee. Tuttavani on aina kaahareiden puolella. Ei ehkä enää sitten, jos joku läheinen joutuu kaaharin telomaksi.

Minä tykkään veekuutosista ja autoista yleensä kuin hullu puurosta. Mutta kyllä järkeä pitäisi käyttää niin autoilijoidenkin.

Tällä hetkellä kiistellään siitä, onko oikein, että toistuvista lievistä ylinopeuksista määrätään ajokieltoa.  Ja rikesakon saa nyt jo seitsemän kilometrin ylinopeudesta.

”Jos ajokieltoa ei olisi, ne, joilla on riittävästi rahaa, voisivat ajella pieniä ylinopeuksia niin paljon kuin haluavat”, poliisiylitarkastaja sanoi Helsingin Sanomien jutussa.

Epäilemättä tuo esimerkkikaahailija kuutos-Bemarillaan kuuluu siihen sakkiin, joka on tottunut selviämään kaikesta rahalla.

Luovutaan sakoista

Minusta kuitenkin  juuri lievistä ylinopeuksista määrättävät sakot ja ajokiellot ovat täysin tarpeettomia ja älyttömiä. Pidän niitä suorastaan ihmisten kiusaamisena. Tiedän sen omasta kokemuksesta, kun oikeita ylinopeussakkoja ei ole tullut 20 vuoteen, mutta hilkulla oli, ettei näitä rikesakkoja tullut vuoden 2015 aikana peräti kolmea.

Kehä I:llä valvontakameroiden runsaudessa muun liikenteen tarkkailu kärsii, kun pitää koko ajan olla nenä kiinni nopeusmittarissa. Onneksi selvisin siitä kolmannesta tapauksesta pelkällä huomautuksella, kun poliisin tietosysteemeissä oli vikaa sinä päivänä, kun menin ajokortin kera laitokselle asiaa selvittämään.

Mitenkähän olisi sellainen vaihtoehto, että lopetettaisiin sakkokäytäntö ylinopeusjutuissa kokonaan? 80 kilometrin rajoituksella lähetettäisiin alle 15 kilometrin ylityksissä varoitus, taajamassa 50 kilometrin rajoituksella riittäisi varoitukseen 8-10 kilometrin ylinopeus.

Kolmesta varoituksesta kortti lähtisi kuivumaan viikoksi.  Ja siitä kovemmista ylinopeuksista rankaistaisiin aina kortin kuivumisella aina sitä pidemmän aikaa, mitä enemmän on tullut kaahailtua.  Ei siis rikesakkoja ollenkaan, pelkkää ajokieltoa. Ja ajokieltoihin tietysti tolkkua.

Älä ohita ohituskaistalla

Ja miksi sitten esimerkiksi 80 kilometrin nopeusrajoituksilla juuri tuo 15 kilometriä? Siksi, että se jo vaatii ihan tietoista ylinopeutta. Joku 7 kilometrin ylinopeus lipsahtaa herkästi kirkkokuoron mummoltakin kehä I:n ruuhkissa.

Kuulin erään suositun radiojuontajan saaneen 800 euron sakot ylinopeudesta, kun lähti ohituskaistaa pitkin matkalla Jyväskylään ohittamaan viereisellä kaistalla alinopeutta madellutta autoa. Tällainen on kyllä yksi niitä oikein älyvapaita esimerkkejä. Ohituskaistathan ovat sitä varten, että niitä pitkin ohitetaan turvallisesti matelijoita!

Hesarin yleisönosastossa joku kirjoitti fiksusti: ”Pienten ylinopeuksien valvonnalla Suomessa ja liiken­neturvallisuudella ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Jos liikenneministeriö haluaisi aidosti paran­taa liikenneturvallisuutta, painopiste siirrettäisiin suojateiden valvontaan ja rangaistuksia suojatiesään­töjen rikkomisesta kiristettäisiin huomattavasti. Lisäksi suojateitä valvottaisiin myös tehostetusti esimer­kiksi juuri valvontakameroilla. Tätä ei tehdä siksi, että rahastaminen suojateillä ei ole yhtä helppoa kuin korpitaipaleiden ylinopeuksilla.

Teksti Urmas Hurmalainen