Ensimaistiaiset projekti-Astralla

Päätoimittaja osti ”projektiautoksi” 200 euron farmari-Astran. No, tästä tietysti riemu repeää ja naurua paljon, minä päättelin. Vaan kun pääsi ajelulle, niin nauru muuttui innostuneeksi ratin hakkaamiseksi.

Juu. Kyllä olen kuullut ennenkin, että miksi Hurmalainen innostuu autosta kuin autosta. Ollaanpa rehellisiä. Uusien autojen koeajoissa on sellainen juttu, että ensinnäkään niissä ei oikeasti huonoja autoja olekaan. Ja pakko se on olla kieli keskellä suuta, ettei suututa autokauppiaita ja maahantuojiakaan: voisi ilkeästi kirjoittamalla jäädä autoja saamatta koeajoon.

Mutta nyt ei ole tarvetta varoa ketään, kun päätoimittaja ei minulle potkuja kehtaa antaa, vaikka haukkuisin Astran ihan paskaksi, tai vääntäisiin siitä vitsiä tyyliin ”no, kaikista autoistahan tulee ennen pitkää Opeleita”.

326 000 km

Mikään ”pakasta vedettyhän” tämä Kaasujalan projektiauto ei ole. Mittarilukema on kunnioitettavat 326 000 kilometriä ja kyllä se näkyy, kun autolla on vielä ikääkin 18 vuotta: se on siis vuosimallia 1998.

Joku kateellinen oli vielä vetänyt kylkeen pahan naarmun ihan ilkeyttään. Ja automaattilaatikon vaihdetangossa oli epämääräisesti  paljon teippiä.

Oli kaikki syy olettaa, että näillä kilometreillä vanha ja paljon ajettu Astra kampeaa, rytisee, raakkuu ja ääniä sisään tulvii niin moottorista, renkaista kuin ikkunoista.

Mutta kun lähdin ajamaan Astralla, ällistyin jo Vihdintiellä sen hiljaista ja vakaata kyytiä. Irrotin kädet ratista ja auto kulki viivasuoraan ja miellyttävällä melutasolla. Suoraan sanottuna, jos olisi saanut ajaa silmät kiinni, kyyti ei olisi juurikaan poikennut omasta Opel Insigniastani, joka sentään on vuosimallia 2009 ja tällä hetkellä alle 70 000 km ajettu.

Enpä ole niin vakaata ja äänetöntä kyytiä aiemmin päässyt maistamaan näin vanhalla ja paljon ajetulla autolla, en ainakaan yhtä paljon ajetulla ja samaan kokoluokkaan kuuluvalla.

Tavallisessa ajossa ainoat naurunhörähdykset tulivat pienistä ajoittaisista ravistuksista, kun painoi tallaa vähän reippaammin. Eikä sitäkään tapahtunut jatkuvasti tai mitenkään säännöllisesti.

Hitsattavaa piisasi

Tämä Astra oli aikoinaan ensimmäinen kokonaan galvanoitu Opel. Ja puhkiruostumattomuustakuu oli 12 vuotta. No, takuu on siis mennyt umpeen jo kuusi vuotta sitten. Joten enpä ihmettele, että kun päätoimittaja joutui autoa katsastuskuntoon laittaessaan investoimaan Astraan reilusti  1000 euroa, oli suurin kuluerä juuri hitsaustyöt.

Kun koeajettu Astra aikoinaan tuli markkinoille, toi automaattilaatikko sen hintaan 11 300 euroa lisää. Näin olen lehdestä lukenut. Ilmastointia tässä yksilössä ei ollut, vuonna 1998 se olisi maksanut kymppitonnin verran.

Astran kunnioitettavasta iästä huolimatta istuin kuljettajan paikalle helposti, eikä hallintalaitteita tarvinnut haeskella. Vaikka ikä tietysti näkyy ohjaamossa, niin silti se tunnelma on mukavan kassakaappimainen. Ja ällistyttävintä on, että Astra on edelleen selkeä ja johdonmukainen ajettava, enkä tällaisena tavallisena ”urpona” löydä sen ajo-ominaisuuksista moitittavaa. Moottori jaksaa vetää nurisematta ja ajo normaaleissa maantienopeuksissa hoituu melkeinpä pintakaasulla.

Oikein ihmettelin Astran äänettömyyttä ja löysin selityksen googlaamalla: Opelin omassa alustaratkaisussa etuakselin ja korin välissä on kumilla laakeroitu apurunko. Pieni ilmanvastus taas vaimentaa ilmansuhinoita.

Vilpittömästi ja ällistyneenä voin todeta, että tällä Astralla ei olisi mikään kärsimys lähteä heittämään pidempääkään keikkaa. Mikään autossa ei kielinyt, että sen tekniikka vetelisi viimeisiään, mutta ehkä sittenkin pyytäisin kaveria varmistamaan kulkua ajamalla perässä. Mutta siihen saadaan selvyys, kun ajetaan syksyn mittaan Astralla lisää kilometrejä.

Kaasujalan projekti: Opel Astra1.6i-16 CDX Carv A
Vuosimalli: 1998
Korimalli: farmari
Moottori: 1.6-litrainen
Käyttövoima: bensiini
Yhdistetty kulutus: 7,6 l/100 km
Vaihteisto: automaatti
Teho: 101 hv
Vääntö: 150 Nm
Huippunopeus: 178 km/h
Kiihtyvyys (0-100): 13,5 s
Mittarilukema: 326 000 km
Hinta ostettaessa: 200 €
Tähän mennessä mennyt korjauksiin n. 1500 €, pääosa kustannuksista tulee hitsauksista ja kesärenkaista.

Teksti Urmas Hurmalainen
Kuvat Mika Salomaa