Lihavat automiehet

Lukaisin kesän lopulla muutaman hauskan tutkimuksen, joiden lopputuloksena on, että niin joukkoliikenteen käyttäjät kuin pyöräilijätkin ovat automiehiä hoikempia. Heh heh…

Ensin Hesari siteerasi maaliskuussa tutkimustulosta, jonka perusteella joukkoliikenteellä töihin kulkevat ovat autoilijoita hoikempia. Jatkoa seurasi 15.8.2016, kun sama valtakunnan ykköslehti tiesi tutkimusten osoittavan, että työmatkapyöräilijä painaa keskimäärin neljä kiloa vähemmän kuin autoilija.

Minä olen kova automies ja silti laihdutin 22 kiloa reilussa vuodessa, 28.2.2015 – 30.5.2015. Painoa putosi 104 kilosta 82 kiloon. Tein sen enimmäkseen kuntoilemalla rumasti sanottuna ihan ”perkeleellisesti”.

Makkaran syöntiäkin vähensin, mutta en siitä luopunut. Olutta on mennyt saman verran kuin ennenkin, eli ihan tarpeeksi asti, varsinkin kesäkeleillä. Tosin, on noista kiloista tullut jotain takaisinkin, mutta vielä on 17 kiloa matkaa entisiin mittoihin.

Minä en koskaan mene pyörällä töihin, kun konttori on kotona ja matkaa makuuhuoneesta sinne on yläkerran portaat alakertaan. 

Kelien salliessa olen aika kova mies pyöräilemään, joskus noita pyöräilyjä voi kutsua työmatkoiksikin: muutaman kerran on tullut sovittua palaveri Myyrmäen ostarin eri terasseille.

Tuohon pyöräilytutkimukseen tutkijatkaan eivät osaa Hesarin mukaan vielä sanoa, onko kyseessä syysuhde vai ajavatko hoikemmat enemmän pyörällä ja lihavammat autolla.

Fillaristi fiksumpi?

Minä tiedän hiton paljon sellaisiakin ihmisiä, jotka menevät töihin välillä pyörällä, välillä autolla. Olisikohan noihin tutkimuksiinkin osallistunut sellaisia ihmisiä, joista tuntuu fiksummalta ilmoittautua työmatkapyöräilijäksi, vaikka yli puolet työmatkoista taitettaisiin ärhäkkäästi Audi Quattrolla?

Nimittäin tunnen muutaman himopyöräilijän, jotka ihoa nuoleviin pyöräilyasuihin pukeutuessaan ja kalliilla fillareillaan kiilamaiset pyöräilylasit päässä käyttäytyvät aika kusipäisesti hengessä ”väisty siitä, minulla on draivi päällä enkä voi jarrutella”.

Näihin olen törmännyt koiran kanssa iltalenkillä. Ja olen aika varma, että juuri noilla samoilla tyypeillä on ärhäkimmät työsuhdeturbot, joilla jatketaan kusipäistä käyttäytymistä sen jälkeen, kun fillari on viety kellariin, syke laskenut ja hiet pesty pois suihkussa.

Ihmisillähän nimittäin on sellainen hassu taipumus, että esittävät tutkimuksissa ”fiksumpaa” kuin oikeasti ovatkaan.

Lenkkeilevä automies

Vaikka hölköttelen nykyään n. 3 kertaa viikossa 8-10 kilometrin lenkin ja pari kertaa viikossa taitan saman matkan kävellen, olen ja haluan olla ennen kaikkea ylpeä automies.

Ja entä sitten, jos automiehet ovat pyöräilijöitä ja julkisen liikenteen käyttäjiä lihavampia? Ei hoikkuus ole ihmisen ainoa hyve. Nimittäin, tulin tuossa miettineeksi sellaista vanhaa humppahittiä, joka menee näin: ”Lihavat on leppoisia, ei ne tee muille kepposia”.

Haluaisin nähdä sellaisen tutkimuksen, jossa tutkittaisiin, onko voittopuolisesti autolla ajavat lihavat ihmiset mukavampia kuin hikipingot himofillaristit. Väitän, että juuri näin on. En tunne yhtään lihavaa automiestä, joka olisi mulkero.

Teksti Urmas Hurmalainen