Koeajo käytetty Citroen XM – Sitruunapatongilla kruisaillen

Citroën XM:n ulkonäkö hätkähdyttää tänäkin päivänä: massiivisen auton keula on pitkä ja perä lyhyt.

Kun päätoimittajan kanssa mietittiin Autoplaneetan pihassa, mitäs kivaa voisimmekaan löytää iltapäivän ratoksi, iski vanha Citroen XM, viimeinen oikea ”iso kissa”, heti silmään.

Koeajossa käytetty Citroen XM. Pikkupoikana ja vielä nuorena miehenäkin lähestulkoon jumaloin Citroënin isoja malleja: ensin sukkulanmuotoista ID:tä ja DS:ää, myöhemmin CX:ää. Vielä XM:kin oli sen verran omaperäisen näköinen otus, että se sai harvakarvaiset viikset väpättämään.

Pienenä en sitä oikein ymmärtänyt, mutta niihin aikoihin, kun ”iso kissa” vielä oikeasti oli muihin saman kokoluokan laatuautoihin verrattuna omituinen luomus, sellaisella myös ajeli usein pikkuisen outo ihminen. Tai ehkä outo on väärä ilmaisu, mutta ainakin sellainen ”oman tiensä kulkija”.

Boheemin valinta

Pikkupoikana ensimmäinen kosketus isoon kissaan oli sukulaismiehen ID-malli 1960-luvulla. Ukko oli lääkäri ja vitsit sen verran juonikkaita ja huumori omituista, ettei sitä oikein pikkupoika ymmärtänyt. Se jäi mieleen, että ukko oikeasti piti päässään baskeria: liekö sitten jostain ulkoa oppinut, että sellainen voisi sopia Sitikka-miehen henkeen.

XM:äänkin liittyy omakohtainen muisto. Sellaisella ajoi eräs pomomieheni aikoinaan. Ja jälkeenpäin kun asiaa ajattelen, Sitikka istui johtamistavaltaan niin sanotusti juonikkaalle ja käytökseltään ”kulmikkaalle” miehelle kuin nenä päähän.

Pomon kerrottiin olleen melkoinen panomies. Joku väitti ukon ottaneen ison kissan, kun sillä sai kaasunestejousituksen myötä mukavat ”keinumiset” sussun kanssa autiolla merenrannalla. Adolf Hitlerin tavoin tämäkin ukko oli kuulemma nuorena haaveillut taidemaalarin urasta, mutta joutunut bisneshommiin, kun karu maailma kutsui.

Mieleltään hieman epävakaalle ja joskus jopa kaunosieluiselle, mutta taloudellisesti hyvin toimeentulevalle pomomiehelle ei oikein olisi osannut nousukasmaista Bemaria, tylsää Mersua, hillittyä Audia tai järkevää Volvoa kuvitellakaan.

Ajajan auto vanhanakin

Koeajoon otetulla Citroen XM :llä oli ajettu niukasti yli 200 000 kilometriä. Ja moottorin käynnistä saattoi kuulla, että kone ei vielä ollut lähelläkään loppuaan. Ja vaikka auto jo selkeästi oli ”ysäriä” hieman karkeine kiihdytysäänineen, niin meno oli silti yllättävän pehmeää ja tasaista: kaasunestejousitus kun nielee pomput yhä hienosti.

Ajajan autohan Sitikka on vanhanakin. Mutta tuskinpa tätä ostaa kukaan muu kuin joku harrastaja. Oikotiellä lueteltujen tyyppivikojen lista on pitkä: Ja siihen käyttöön tästä saakin hienon ja hyväkuntoisen pelin, vaikka joidenkin mielestä tällainen Citroen XM vaatisi ehdottomasti sen 3-litraisen V6-moottorin ja automaattilaatikolla.

Kaasujalan ajama Sitikka oli 2.5-litrainen perusturbo manuaalilootalla. Mutta käsitykseni mukaan juuri tällaisella tekniikalla Sitikkakin on kohtuullisen luotettava. V6-moottoreissa vuosimalleissa 1990-91 oli voiteluvika ja sylinterit kuluivat nopeasti ja myös juuri automaattilaatikoissa oli ongelmia.

Tätäkin ”isoa kissaa” muuten kutsuttiin ”sitruunapatongiksi”. Myös ”mahasitruuna” oli vanhoina hyvinä aikoina ison Sitikan lempinimiä.

Koeajettu Citroën XM Turbo
• Vuosimalli: 1994
• Mittarilukema: 218 000 km
• Moottori: 1990 cm3
• Polttoaine: bensiini
• Teho: 141 hv
• Vaihteisto: 5-lovinen manuaali
• Vetotapa: etuveto
• Hinta: 2 990 €
• Myyjä: Autoplaneetta, Espoo

Teksti Urmas Hurmalainen
Kuvat Mika Salomaa