Tiemaksuilla pettäjäpiispat kiinni

Kyllä siinä pettäjäpiispat ja syrjähyppysuntiot vapisevat, kun tiemaksuja aletaan seurata autoihin asennettavilla satelliittipaikannuksilla.

Tuo pettäjäpiispa –sana tuli tutuksi joku vuosi sitten iltapäivälehtien lööpeistä, kun joku korkea-arvoinen kirkkomies piti peliään jonkun muun naisen kuin omien lastensa äidin kanssa.

Ne ovat melkoisia taitajia nuo lööppien väsääjät. Pettäjäpiispa: jumbe, että rimmaa hienosti!

Yritin miettiä tuolle pettämiselle synonyymia ja sehän on tietysti syrjähyppy. Sitä jatko-osaa etsiessä rimmaamisen kanssa tulikin vähän hankalampaa, kuulostaisiko hyvältä syrjähyppysyyttäjä, syrjähyppysäveltäjä tai syrjähyppystuertti? Kököltä kuulostivat.

Paras vaihtoehto löytyi taas seurakunta-ammateista: syrjähyppysuntio!

Tai enhän minä tiedä, onko enää edes olemassa sellaista ammattia kuin suntio? Kai hänelläkin on nykyään jokin hienompi titteli, kuten seurakunnan huoltovastaava tai muu sellainen.

Ja kyllähän sanakirja sitten syrjähypyllekin joitakin synonyymejä, kuten synti, lapsus, lankeemus, hairahdus, harhaisku ja vikapisto. Mutta ei kuulosta hyvältä hairahdushankintapäällikkö tai hairahdushammashoitaja, syntisuutari tai syntisyyttäjä, lankeemuslaborantti tai lankeemuslaatupäällikkö, vikapistoviemärisukeltaja tai vikapistoviittomakielentulkki,

Sitten siihen asiaan.

Sillä kyllähän tuo kaikki edellä mainittu tähän asiaan liittyy, jos ei muuten, niin noiden aasinsiltojen kautta. Aasinsilloista puheen ollen ja kuluneisiin sanontoihin turvautuen tässä voisi sanoa, että tuo kilometriperusteista autoveroa miettinyt Ollillan työryhmä on tavallisen ihmisestä ulkona kuin Tampaxin lanka.

Onkohan tämä tiemaksujen määräytyminen auton liikkumisalueiden mukaan oikeasti jokin sisäministeri Päivä Räsäsen kansallinen avioerojen ehkäisyprosessi?

Tallentuisivatko paikantamistiedot johonkin valtion servereille ja sitten kun riideltäisiin erosta oikeudessa, niin saisivatko muijat niistä kelvollista todistusvoimaa?

Kännykkä on helppo jättää kotiin ja tietysti voi karata rakastajattaren luo linja-autollakin. Mutta kyllä se hankalaksi muuttuisi, jos bussiaikatauluja pitäisi syynätä. Kyllä pettämiskulttuuriin on aina kuulunut auto, joskus sen alaslaskettavat penkitkin.

Tienkäyttömaksuja pohtinut työryhmä jakaisi Suomen kahteen maksuvyöhykkeeseen. Valtaosassa maata ajokilometri maksaisi kuusi senttiä, haja-asutusalueilla kilometritaksa olisi kolme senttiä.

Jos tässä rakastajattaren hommaisi, niin kai sitten pitäisi muuttaa maalle. Lemmiskelyretket kotoa sussun kanssa hiekkakuopan reunalle Haapavedellä tai Simpeleellä tulisivat halvemmiksi kuin samat reissut täällä Vantaalla vaikka nyt Variston ja Myyrmäen väliin jäävälle rekkaparkkialueelle.

Tässä on monta puolta, rahan lisäksi tuo yksityisyydensuoja.

Hyvää Joulua ja ratkiriemukasta vuotta 2014

Urmas Hurmalainen