’’Mersupark’’ Vihtiin!

Senhän arvasi, että A-sarjan Mersun valmistuksen tulo Suomeen pomppasi automiesten hitiksi nettisaittien keskustelupalstoilla. Julmetun hyvä idea olisi värivikaisten Mersujen outlet –myymälä Vihdin pelloille, hautautuneen Ideaparkin tilalle.

Paskapuhetta sellainen, ettei kansassa olisi voimaa. On siinä. Nimittäin tuo Hurmalaisen kaverin idea värivikaisten Mersujen tehtaanmyymälästä Uudenkaupungin tehtaan siipeen innosti minua jatkojalostamaan ideaa. Kun nyt Helsingin keskustan rikkaiden kauppiaiden lempipoika Vapaavuori kaatoi ’’Kehittyvien vaalirahoittajien Suomi ry:n Topi Sukarin hankkeen Vihdin Ideaparkista, yksi kaveri keksi, että väri- ja lievästi valuvikaisten pikku-Mersujen tehtaanmyymälän voisi antaa Sukarille Vihtiin, lohdukkeeksi menetetystä Ideaparkista. Siinä on vain sellainen ikävä pulma, että eihän niitä Uudessakaupungissa valmistettuja Mersuja voi suoraan Suomesta ostaa. Nehän kierrätetään Saksan kautta toimitettavaksi eteenpäin maahantuojille, myös tänne Suomeen. Ja siinähän sitä tulee sitten jos jonkunlaista lisäkulunkia ja veroa kuluttajalle rahdeista ja muusta logistiikasta.

Ratkaisu myös eurokriisiin

Pöhköltä varmaan kuulostaa, mutta minkähänlainen säästö siitä oikeasti voisi syntyä autotehtaalle ja samalla tietysti kuluttajalle, kun joka ikinen autonvalmistaja velvoitettaisiin perustamaan tehtaita kaikkialle, mihin ne ylipäätään vievät mallejaan myyntiin? Ratkaisu säästäisi paitsi rahtikuluja, myös luontoa. Hitto, Helsingin ja Tokion välinen matka on sentään noin 7800 kilometriä, olisihan se ekologisempaa teettää Toyotoja Suomen markkinoille vaikka nyt Keski-Suomessa Leivonmäellä tai Satakunnassa Köyliössä. Varsinkin Espanjalle kriisimiljardeja lykätessä voisi olla kelpo idea vaatia Seatia valmistamaan Suomeen myytävät autonsa täkäläisissa tehtaissa ja suomalaisin voimin. Ja sekaisin se on Italiakin, ei muuta kuin tänne käsityönä valmistettaviksi ne vähätkin Ferrarit, joita Suomeen nyt ylipäätään myydään. Hurmalaisen kaverin papan isoisä oli kyläseppä, jonka kädentaidot ovat periytyneet sukupolvelta toiselle. Jos kerran Riihimäellä vangitkin osaavat valmistaa Velopark –pyörätelineitä taidokkaasti, niin onhan se ihme, jos vapaana kulkevat nuhteettomat ja lainkuuliaiset miehet eivät opi auton tekemisen eri vaiheita. Siinä sitä olisi meille piristysruisketta talouteen hiipuvan Nokian tilalle. Niinhän ne paperitehtaatkin perustelevat lähtöä ulkomaille sillä, että pitää olla lähellä markkinoita.

Myös maaseudun sivuelinkeinoksi

Hittolainen, miten nerokasta! Helsingin Sanomillakin on maakuntien jakelua varten satelliittipainot Forssassa ja Varkaudessa. Ja jos soittaa Vantaalta Helsingin poliisiin, puhelun välittää tutulle konstaapelille puhelinvaihteen tyttö Kajaanissa. Tiettävästi esimerkiksi Pohjois-Karjalassa riittää konkurssiin menneiden firmojen tyhjiä peltihalleja. Miltäs kuulostaisi, jos yhtäkkiä jossain Ilomantsissa, Nurmeksessa tai Outokummussa alettaisiin valmistaa vaikkapa Bemareita ja Mazdoja? Ja kun aikaa kuluisi riittävästi ja suomalaiset oppisivat yhä enemmän autojen valmistuksesta, voitaisiin tuotantoa siirtää vieläkin pienempiin yksiköihin, autovalmistuksesta voisi tulla jopa maaseudun vireä sivuelinkeino. Lopulta oman Toyotan valmistusta voitaisiin opiskella jopa työväen- tai kansanopiston kursseilla. Olisi hienoa, kun kesä-Suomessa mummolareissuilla tien varsilla olisi suoramyyntitilojen kylttejä, joissa mainostettaisiin mansikan ja perunan lisäksi myös autoja: ’’Tänään suoraan maatilalta mansikkaa 3 € litra ja uusi, Skoda Octavia, vain 13 000 euroa!’’. Ja kun kerran tällä ratkaisulla hiilijalanjälki muuten lyhenee vain murto-osaan, voidaan päästösäästöjen myötä taas ottaa hieman lungimmin ja siirtyä taas tekemään isoja V6- ja V8-moottorisia bensa-autoja!