Koeajossa uusi Peugeot 308 – täsmäase Golf-kokoluokkaan

Leijona ei enää ärjy etumaskin näkymää halliten, vaan konepeltiin niitattuna lähes huomaamattomasti.

Uudistunut Peugeot 308 1.6 BlueHDI on pehmeän mukavasti etenevä diesel erittäin kilpailtuun C-kokoluokkaan, täsmäasema Golfia, Focusta ja Astraa vastaan.

En nyt huipputarkasti ”Pösön” historiaa tunne, mutta käsitykseni mukaan Peugeot ensimmäistä kertaa tuo markkinoille täysin uuden auton, jolla on kuitenkin sama mallinumero kuin edeltäjällä. Kun 308 edellisen kerran uudistui, se korvasi markkinoilla 307:n, ja kun 307 tuli markkinoille, se korvasi 306:n.

Takaa uusi Peugeot 308 on vähemmän persoonallinen kuin edestä.

Mutta nyt markkinoille on tullut siis ihan toisenlainen 308 kuin edellinen 308. Se on tyylikäs uutuus, mitä en rehellisesti ilmaistuna sanoisi ihan täydellä sydämellä edellisen 308-mallin hatchback-versiosta. Koeajetussa Allure-varustetason 308 Pösössä led-ajovalot loistavat helminauhamaisesti auton keulalla, leveä takapilari tuo jonkin verran mieleen VW Golfin, ehkä myös jossain määrin uuden A-sarjan Mersun.

Istuu käteen kuin hanska

115-hevosvoimainen moottori kuljettaa eteenpäin paitsi pienellä polttoainemäärällä ja vähäisillä Co2-päästöillä, myös käsittämättömän mukavasti. Vääntävä meno sopii Pösöön ja manuaalivaihteet toimivat mukavasti.

On se vaan hurja, miten tällaisessa ihan tavallisen ihmisen ulottuvilla olevassa pienemmässä dieselissä kierrosluku satasen tuntivauhdissa on alle 2000 r/ minuutissa, se tietysti onnistuu manuaalivaihteisen version kuutospykälän ansiosta.

Vaikutelma on laadukas ja muhkea: uusi 308 on äänetön, sisällä eivät häiritse sen enempää tien kuin moottorinkaan äänet. Tiukoissa kaarteissa 308:lla on hauska ajaa: pyörät tuntuvat imeytyvän asfalttiin kuin liimalla ja ohjaustuntuma on täsmällinen.

Ratti on kehältään pieni ja istuu ensivierastamisen jälkeen käteen kuin hanska: mittareita katsellaan nyt ratin yli, eikä läpi. Pienuutensa takia ratti

Tunnelma ohjaamossa on muhkea.

tekee ajajan olosta myös väljän, kun niin polvi- kuin käsitilaakin jää riittävästi. Ja luohan se pieni ratti ajajalle fiilistä kuin oltaisiin sporttisemmassakin vehkeessä.

Perinteiset nappulat siivottu

Navigointia, ilmastointia ja radiota myöten kaikki pitää näpeltää kosketusnäytöltä. Itselleni se oli helppoa, kun olin tutustunut näytön ihmeellisyyksiin pari viikkoa aiemmin ajettuani uutta Citroen C4 Grand Picassoa: näyttöhän on sama.

Eli perinteiset nappulat on siivottu uudesta 308 on siivottu lähes kokonaan, vain radion volyymia voi vielä säätää perinteisestä ”hanikasta”. Tällaiset uudistukset ovat nuorekkaalle väelle mieleen, mutta tällainen ”vanhan liiton mies” tykkäisi perinteisistä ratkaisuista. Käsijarrukin toimii automaattisesti ja sähköllä, sekin vaatii pientä totuttelua ”vanhalta”.

Parkkitutkat eteen ja taakse toki ovat hienoja innovaatioita.

Melko saksalainen

Tavaratilaa on 470 litraa, sillä kyllä pärjää tavallinen kahden lapsen perhe mukavasti. Takaistuimella kaksi istuu kohtuullisen väljästi, vaikka tältä osin Pösöä ei nyt varsinaiseksi tilaihmeeksi voikaan kutsua.

Aika saksalaiselta tämä uusi 308 vaikuttaa. Uskoisin, että se tarjoaa edeltäjäänsä selkeästi kovemman vastuksen tähän äärimmäisen kilpailtuun C-segmenttiin.

Takaviistosta katsoen 308 ei ole samalla tavalla persoonallinen kuin edestä. Etumaskia ensimmäistä kertaa katsoessa miettii, että jotain puuttuu. Nyt leijona ei enää hallitse keulamaskin ilmettä yhtä näkyvästi kuin vanhoissa Peugeoteissa.

Ratkaisu on tyylikäs, mutta kahden peräkkäisen ”Pösön” perheessä 1960- ja 1970 –luvuilla varttuneelle ja kaihomieliselle nostalgiamiehelle se leijona hallitsevasti etusäleikössä edusti samaa kuin Mersussa tähti keulalla, ja nythän myös yhä useammassa Mersussakin se tähti on upotettu lähes huomaamatta konepellin logoon.

Peugeot 308 1,6 e-HDi 115 Allure
• Moottori: 1560 cm3, R4, turbodiesel
• Teho: 115 hv
• Huippunopeus: 196 km/h
• Kiihtyvyys (0-100): 10,2 s
• Yhdistetty kulutus 3,7 l/100 km
• CO2-päästöt 95 g/km
• Vaihteisto: 6-lovinen manuaali
• Hinta: 27 578 euroa

 Teksti ja kuvat Timo Kiiski