Romutuspalkkio uudistamaan ikääntyvää autokantaa

Romutettavat autot ensin purkamoille, muistuttaa autopurkamoala. Elinkaarensa loppupäässä olevista autoista myönnettävä romutuspalkkio otetaan käyttöön joulukuun alussa, jos eduskunta hyväksyy hallituksen antaman esityksen. Aiemmat romutuspalkkiot on toteutettu vuosina 2015 ja 2018.

Romutuspalkkiolla pyritään uudistamaan autokantaa ja tähdätään autojen vaihtoehtoisten käyttövoimien yleistymiseen.

Romutuspalkkio uuden, vähäpäästöisen bensiini- tai dieselauton hankintaan on 1 000 euroa.

Täyssähköauton, ladattavan hybridin sekä kaasuauton hankintaan myönnettävä romutuspalkkio on 2 000 euroa. Täyssähköauton hankkiva voi yhdistää romutuspalkkioon myös täyssähköauton hankintatuen, joka on niin ikään 2 000 euroa.

Uutta nyt alkavassa romutuspalkkiossa on, että sen voi käyttää myös uuden sähköavusteisen polkupyörän, joukkoliikenteen kausilipun tai joukkoliikenteen matkustusoikeutta sisältävän yhdistelmäpalvelun hankintaan.

Edellytykset romutuspalkkion saamiseksi ovat jokseenkin samat kuin 2018. Palkkion saajan on pitänyt omistaa romutettava auto vähintään vuoden ajan. Sen lisäksi ehtona on, että romutettava auto on ollut liikennekäytössä viimeksi kuluneen vuoden ajan.

Vuosien 2015 ja 2018 romutuspalkkiot osoittivat, että suurin osa palkkiota hyödyntäneistä ei olisi romuttanut vanhaa autoaan ja hankkinut uutta autoa ilman romutuspalkkiota.

Valtio on budjetoinut romutuspalkkioon yhteensä kahdeksan miljoonaa euroa. Palkkio on voimassa vuoden 2021 loppuun tai siihen saakka, kun koko määräraha on käytetty.

Suomen Autopurkamoliitto ry:n (SAL) järjestöjohtaja Kai Lindell pitää romutuspalkkiota tervetulleena, mutta muistuttaa yhdestä käytännön seikasta.
-Romutettavaksi tulevat autot pitäisi toimittaa ensin autopurkamoille, jotta autoissa olevat käyttökelpoiset osat saadaan talteen. Vasta sen jälkeen on murskaamoiden vuoro.

Nykyinen toimintatapa ei vastaa EU:n vahvoja pyrkimyksiä kiertotalouden edistämiseksi. Romutettavaksi tarkoitettuja autoja voidaan toimittaa useille eri vastaanottopisteille, joista niiden matka jatkuu suoraan murskaamoille.

Kaikissa vastaanottopaikoissa ei edes tutkita, onko romutettavassa autossa uudelleenkäyttöön kelpaavia osia.
-Pitää muistaa, että uudelleenkäyttö on ylin porras EU:n määrittelemässä jätehierarkiassa. Ensin tulee selvittää, voidaanko jokin osa käyttää uudelleen sellaisenaan tai kunnostettuna. Jos ei, niin vasta sen jälkeen se on murskattavissa raaka-aineeksi, Lindell painottaa.

Suomessa romutetaan vuosittain vajaat 100 000 elinkaarensa päähän tullutta autoa. Niistä vain 15-20 prosenttia kulkee kierrätysjärjestelmässä asianmukaisesti autopurkamoiden kautta.

Autopurkamoala on tuonut romutukseen liittyviä ongelmia esiin eduskuntaa myöten. Nykyisessä hallitusohjelmassa on maininta liikenne- ja viestintäviraston rekisteriin perustuvasta tietoalustasta, jonka avulla purettavien autojen käyttökelpoiset purkuosat voidaan saada uudelleen käyttöön.

Suomen Autopurkamoliitto on myös yhtenä allekirjoittajana Maailman kauppajärjestölle WTO:lle hiljakkoin osoitetussa vetoomuksessa.

Siinä eri maista olevat autopurkamot ja niitä edustavat järjestöt kehottavat WTO:ta etsimään ratkaisuja, jotka poistavat ajoneuvojen ja komponenttien valmistajien haitalliset käytännöt estää sähköisesti osien uudelleenkäyttö.

Tällä hetkellä enemmistö näistä niin kutsutuista koodatuista autonosista on todellisuudessa kertakäyttöisiä, koska niiden valmistajat eivät luovuta eteenpäin koodien purkamiseen tarvittavia tietoja.

Uudelleenkäytön ongelmat on tiedostettu myös EU-tasolla. Komissio on paraikaa uudistamassa romuajoneuvoja koskevaa ELV-direktiiviä.
-Uudistettavasta direktiivistä on lausuntokierroksella kolme keskeistä kohtaa. Niiden mukaan autot on suunniteltava uudelleenkäytettäviksi, autopurkamojen roolia tulee kasvattaa ja ylipäätään suosia uudelleenkäyttöä, Lindell sanoo.