Kaasujalka

Lamboilemaan – Corvette C6.R

Julkaissut:

|

11.2.2020

|

Kirjoitettu kategoriaan:

Lamboilemaan – Corvette C6.R

Heinäkuun lopun hikinen iltapäivä kääntyy kohti iltaa. Auton pesun ja vahauksen aikaansaama hiki lähtee mukavasti hyppäämällä mökin laiturilta järveen. Saunaa ei kannattane laittaa päälle, jos nyt illalla tekisi jotain muuta, kun on niin harvinaisen hieno ja lämmin ilma.

Pete, artikkelimme salaperäinen automies, heitti kiillotusrätit vahapurkin kanssa pesuämpäriin ja hymyili samalla kun muisti, mistä kaikki oli lähtenyt joitakin vuosia sitten. Aiemmista autokaupoista oli käsiin jäänyt Pontiac Trans Sport tila-auto. Seitsemän hengen autolle ei ollut tarvetta, joten sen voisi vaihtaa johonkin hiukan sportimpaan. Samalla kun tilaihme oli huollossa, tuli ihmeteltyä liikkeen tiloissa näytillä ollutta uutta Cadillac XLR urheiluautoa. Hienouksia tutkiessa tuli myyjäkin kyselemään kuulumisia. Hetken turinoinnin jälkeen myyjä kertoili, että heillä olisi jotain muutakin erikoista. Nurkan takaa paljastui kuudennen sukupolven Corvette, joka oli juuri saapunut Suomeen, mutta ei ollut ehtinyt vielä esittelyhalliin. Hetken aikaa Precision Red -väristä uutukaista ihmeteltyään Pete päätti tehdä radikaalin liikkeen ja vähentää autonsa istuinpaikkoja viidellä. Pontiac jäisi vaihdossa liikkeeseen, kunhan Corvette ensin saisi kilvet konttorilta.

Muutosten tielle

Pete kerii pesuletkun autovajan seinälle ja laittaa pesuämpärin vajan pöydälle. Paljon on Corvette muuttunut ostopäivästä. Pete jatkaa muisteluaan…

Ensimmäinen projekti oli maalata jarrulevyt ja -satulat, jotta ne eivät heti ensimmäisistä vesipisaroista muuttuisi ruosteen ruskeiksi. Autolla ei ollut tarkoitus ajella kuin sateettomina kesäpäivinä, mutta kyllähän sitä silloin tällöin joutuu kuitenkin pesemään. Muistot harhailivat kauemmas ajassa, Corvette ei suinkaan ollut Peten ensimmäinen harrasteauto. Olihan niitä kultaisella 80-luvulla ollut vaikka minkämoista amerikkalaisvalmisteista muskeliautoa, enemmän ja vähemmän rakennettuja. Silloin oli harrastuksissa hiukan toiset vaikeudet kuin nykyisellä internetin valtakaudella. Osiakin piti tilata postimyyntiluettelon takakannesta löytyvällä kupongilla. Osat tulivat, joskus puolen vuoden päästä, joskus eivät ollenkaan…

Ensimmäinen kesä menikin ajellessa kauniina kesäpäivinä, mutta sen jälkeen alkoi harrastajan mieli nousta pintaan. Jotain pientä voisi autolle tehdä, lisätä hiukan persoonallisuutta autoon. Niinpä alkuperäiset vanteet vaihtuivat Ronalin kiekkoihin, ja takavalot ”nelistettiin”, eli nyt valot toimivat samalla lailla kaikissa neljässä umpiossa. Lisäksi sisustaan lisättiin hiukan punaista aksenttia punaisilla matoilla. Pakoputkien päähän löytyi vielä klassiset tuning-osat: SuperTrappin vaimentajat neljänä kappaleena nekin.

Luvalla ahtamaan

Corvetten konepeiton aukosta kurkkii Magnaflown ahdin. Pete hymähtää itsekseen – eihän ne ulkoasulliset muutokset tietenkään riittäneet. Olihan kulkupuolellekin tehtävä jotain. Kun asiaa ja mahdollisuuksia tarpeeksi tutki, helpoin tapa lisätä käytettävyyttä ja nimenomaan vääntöä myös alakierroksille oli mekaaninen ahdin. Kun selvisi, että lupienkin puolesta olisi mahdollista tällainen kombinaatio Suomessa katsastaa, lähti ahdinsatsi tilaukseen. Hiukanhan siinä sai paperitöitä tehdä ja käännellä englanninkielisiä papereita suomeksi, mutta jälkikäteen ajateltuna työ kannatti! Ahdin saapui täydellisenä pakettina maahan ja sen asentamiseen oli Pete varannut sopivasti aikaa. Asennus meni varsin helposti hyvien ohjeiden avustamana, ainoa ongelma tuli puuttuvasta imusarjan tiivisteestä. Vaikein homma projektissa olikin ensimmäinen viilto rälläkällä ehjään konepeittoon, ahtimen pahka kun ei muuten mahtunut matalan konemuovin alle.

Showta ja matkailua

Venttiilikopan muovisuojat saivat värin ylleen ahdinta seuranneen talven aikana. Samoin maalattavien osien joukkoon pääsi muutama muukin näkyvällä paikalla oleva suojakansi. Hiukan syvemmälle kun konehuoneeseen kurkistaa, näkee LG:n long tube -pakosarjojen kaartuvan auton alle. Niiden päälle vedetty lämpösuojakin näyttää olevan vielä hyvin paikoillaan. Ovipahveihin on lisätty hiukan punaista nahkaa. Samalla myös sisustan hopeiset muoviosat käväisivät maalauslinjalla, ja saivat ylleen korinvärisen maalin. Siinä sivussa ovisaranat vaihtuivat tehdastekoisiin niin sanottuihin lambosaranoihin. Lambosarana on oikeastaan hiukan harhaanjohtava tässä tapauksessa, mietiskelee Pete. Lamborghineissahan ovet aukeavat suoraan eteen ja ylös. Näillä saranoilla ovi aukeaa ensin hiukan ulos normaaliin tapaan ja vasta sitten ylös. Uusilla saranoilla oli kuitenkin myös tarkoitus. Kaksiovisen auton ovi on pitkä, mikä tuo hankaluutta parkkipaikoilla. Ylös nouseva ovi tuo tähän pientä helpotusta.

Pete laittaa konepeiton kiinni ja menee laiturille ihastelemaan kotimaan kesän kauneutta ja vihreyttä. T-paidassa ja shortseissa tarkenee hyvin, vaikka aurinko alkaakin jo painua alaspäin taivaan laelta. Hiukan on toisenlainen ilma kuin muutama kesä sitten LeMansissa. Se olikin hieno ja rankka matka, josta muistoja riittää vielä pitkäksi aikaa. Finnshark.comin Corvette-porukkaa oli mukana viitisentoista autoa ja melkein tuplamäärä ihmisiä. Sateisessa ja kylmässä säässä ajetussa 24-tunnin kilpailussa tehdastiimin Corvette joutui antautumaan sumujen saaren Aston Martinille, liekö sade tuntunut Astonille kotoisemmalta kuin Corvettelle? Ikimuistettava oli LeMansin radan varrella vietetty yö teltassa noin viiden asteen lämpötilassa. Keskikesästä huolimatta Ranskassakin voi olla kylmää kuin syyskuussa kotimaassa. Mieltä lämmitti kuitenkin paikan päällä järjestetyn Corvette-näyttelyn C6 -luokan voitto. Muutenkin suomalaiset kahmivat pokaaleita matkamuistoiksi katselijoiden Corvetteille järjestetystä näyttelystä. Taisi keski-eurooppalaisia hiukan ihmetyttää suomalaisten hulluus lähteä porukalla katsomaan LeMansiin asti, kun autot ajavat ympyrää… Samalla reissulla tulikin käytyä hiukan muuallakin Euroopassa. Saksaan laivalla ja sieltä Ranskaan LeMansiin, sieltä Itävaltaan ja Sveitsiin ja taas Saksan läpi takaisin Travemündeen ja laivalla kotiin. Noin 4000 kilometriä tuli ajettua kahden viikon aikana, nyt ei autokaan enää pelännyt vesisadetta.

Teksti ja kuvat Spinneri Magazine

Jaa tämä artikkeli

Uutisia aiheesta

Villasukkatehtaassa aika pysähtyy – autoja myöten
Raakaa Cossua kiitos – Ford Escort RS Cosworth ´92
Harle – VW Kupla ”Look -52”

Tietoa julkaisijasta

Mika

Kirjoita vastaus

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *