Kaasujalka

Classic Hot Rod – Plymouth Coupe ´36

Julkaissut:

|

2.10.2018

|

Kirjoitettu kategoriaan:

Classic Hot Rod – Plymouth Coupe ´36

Classic Hot Rod. Mikään ilmaisu tuskin kuvaa paremmin Raine Saviojan kolmekutosta Plymaria. Autossa on kaikki klassiset jutut mitä rodissa pitää olla – liekkejä myöten!

Raine on aina ollut kiinnostunut autoista aivan laidasta laitaan. Jenkkirautojakin on ehtinyt olla useilta eri vuosikymmeniltä. Jokaisella meistä on kuitenkin haaveita, sillä haaveistaan ihminen elää; autoharrastajilla lienee jokaisella haave jostain tietystä automallista. Niin sanottu vanhan liiton hot rod oli poltellut Rainen mieltä jo vuosikausia, mieleistä yksilöä ei vain koskaan ollut sattunut kohdalle. Kunnes eräänä syksynä tärppäsi kunnolla – ja vielä puolivahingossa!

Erikoista kaupantekoa

Ostotapahtuma oli loppupeleissä aika koominen. Rainen hyvällä ystävällä oli omistamalleen Chevrolet Camarolle mahdollinen ostajaehdokas Etelä-Suomesta. Camaroon oli etukäteen tarjottu vaihdossa hotroddattua ´36 Plymouth Coupea. Vaihdokista ei oltu nähty edes kuvia, kun Rainen kaveri lähti matkaan autonvaihto mielessä. Raine itse ei päässyt mukaan, koska oli tuona samana päivänä tekemässä remonttia juuri ostamallaan talolla. Seuraavana yönä mies ei kuitenkaan saanut omilta ajatuksiltaan rauhaa, joten lähes pakonomaisesti piti lähteä seuraavana iltana vilkaisemaan kaverin uutta hankintaa. Kun pimeään talliin sytytettiin valot, oli yksi ajatus Rainen päässä selvä: Tämä on saatava! Ja parin tunnin päästä oli kaupat autosta sovittu.

Rankasti muutostöitä

Plymouth oli kiertänyt aikansa Itä-Suomessa, mistä se sitten kulkeutui Etelä-Suomen kautta Etelä-Pohjanmaan lakeuksille. Autoa on muokattu vähän joka suunnasta, joten eroavaisuuksia alkuperäiseen oli runsaasti. Koria oli muokannut muun muassa maineikas alan yritys Cossus Custom. Keulaan on vaihdettu ´34 Fordin maski, takalokareita on levitetty reilulla kädellä, etulokasuojatkaan eivät ole välttyneet muutoksilta, kattoa on chopattu, takahiekkapeltiä muokattu voimakkaasti ja niin edelleen. Takavaloiksi oli vaihdettu klassiset 30-luvun lopun Fordin Tear dropit, joissa komeilevat myös tyylin mukaiset Blue dotit, eli nimensä mukaiset siniset pisteet. Komeuden kruunasi mahtavasti toteutettu liekkimaalaus juuri oikeilla väreillä; musta auto keltapunaisilla liekeillä!

Totta kai rodissa pitää olla kunnolliset pinstripingit, ajatteli Raine auton ostettuaan, ja niinpä lapualainen Tapio Mäntynen loihti näyttävän taideteoksen autoon. Tapsan kysyessä Rainelta, millaiset straippaukset autoon tehdään, antoi omistaja mestarille vapaat kädet tyylillä ”Taidat tietää itse paremmin millaiset tuohon kuuluu tehdä”. Ja mestarihan todellakin tiesi!

Vanteina autossa ovat mahtailevan komeat 15-tuumaiset Torq Thrustit, joilla leveyttä on takana 10 ja edessä 7 tuumaa.

SBC:n turvin

Auton tekniikka ei sekään ole aivan alkuperäistä settiä. Moottorina toimii Chevroletin veekasi, jota on kiusailtu hieman. Koneesta löytyy mm. vireämpi nokka-akseli, Edelbrockin harvinainen X-C8 imusarja, Hookerin kromatut peltisarjat ym. perinteisiä jippoja, joilla moottorin hengitystä on tehostettu. Kaasuttimista löytyy Weberin logot, mutta todennäköisesti ne ovat Edelbrockin valmistamat kopiot. Yksillä äänenvaimentimilla varustetut kolmen tuuman pakoputket päättyvät auton alle ja putkenpäät osoittavat alaspäin. Perinteinen kikka tämäkin, ja toimii! Ainoa haitta on, että pakokaasu nostaa heti kaiken mahdollisen pölyn maasta ilmaan, joten auto ei kauaa pysy puhtaana, jos joutuu ajelemaan esimerkiksi hiekalla.

Moottorin jatkona on saman valmistajan TH350-automaattivaihteisto, jota käsketään Mr. Gasgetin pitkällä kromivartisella shifterillä. Vaihteiston käytöksestä päätellen siihen on jossain vaiheessa laitettu vaihtoja ripeyttevä Shift Kit. Taka-akselilta löytyy Moparin 8 3/4” perä harvalla välityksellä ja lukolla varustettuna. Auton takaosassa sijaitsee rosterinen tankki, joka täytetään takaluukun kautta.

Tekniikka on muutoskatsastettu autoon jo vuonna 1992, ja auto on ollut tuon jälkeen rekisterissä koko ajan.

Old Schoolia

Alustaa on päivitetty miedommin. Rumpujarrut löytyvät edelleen joka nurkasta, luoden tiettyä vanhan liiton fiilistä. Jarrutehostin on sentään lisätty, ja samalla jarrut on muutettu 2-piirisiksi, turvallisuuden vuoksi. Mitään järkevää syytä levyjarrukonversioon ei ole, sillä pysähtyy tämä rummuillakin hyvin. Etupäässä on jäykkä putkiakseli ja pitkittäiset lehtijouset. Ohjaussimpukka on auton oma, rattipylväs on vaihdettu jostain uudemmasta vuosimallista. Vaikka alustasta ei löydy minkäänlaisia nykyhömpötyksiä, ja molemmissa päissä on perinteinen ”kärrynakseli” lehtijousilla, on auto loistava ajaa kovemmassakin vauhdissa. On sitä osattu jo 1930-luvullakin…

Hieno myös sisältä

Vaalea sisusta on tehty perinteiseen Hot Rod -tyyliin jo vuosia sitten, ja se on säilynyt erittäin hyväkuntoisena. Verhoilun tekijä ei ole sen paremmin tiedossa, nahkaa (tai jotain sen sukuista materiaalina) on kuitenkin käytetty… Mittaristo on uusittu käyttäen Autometerin laadukkaita mittareita. Alkuperäiset sähköt on korvattu lähes legendan maineeseen nousseella ”rodiboksilla”.

Rainen harrasteautoista löytyy aina myös jauhesammutin; yksi harrasteautona toiminut B-mallin Rallye Coupe Kadett kun on mieheltä joskus vuosia sitten palanut…

Palkintorohmu

Auto herättää ansaittua huomiota missä ikinä liikkuukin. Ei ole väliä, käykö autolla kaupassa, alan tapahtumassa, katsastuskonttorilla vai missä, aina on juttuseuraa tarjolla. Kerran eräässä risteyksessä vanhempi pariskunta jäi odottamaan että Plymouth menee ensin, vaikka heidän vuoronsa olisi ollut mennä, ja pappa oli avannut lasin haluten kuulla miltä rodi kuulostaa.. Ja kuulostaahan se hyvältä! Minkä lisäksi näyttää, mistä todisteena useista kotimaan näyttelyistä saadut palkinnot.

Teksti ja kuvat Spinneri Magazine

Jaa tämä artikkeli

Uutisia aiheesta

Junkyard Split – VW Beetle ´51
Nuoruuden lähteillä – BMW M535i ´87
Rykkönen – Mini ”R1” 1000 Special ´77

Tietoa julkaisijasta

Mika

Kirjoita vastaus

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *