Kaasujalka

Vauhtiklassikko – Chevrolet 210 ´55

Julkaissut:

|

29.5.2018

|

Kirjoitettu kategoriaan:

Vauhtiklassikko – Chevrolet 210 ´55

Kun upea Classic Chevy valjastetaan vastaamaan näyttelytasoa, jo pelkkä ilmestys kääntää päitä. Jos lisäsuolana konehuoneessa murinoita tuottaa 7,5-litrainen V8 moottori, ei autoon voi olla kiinnittämättä huomiota. Orimattilalaisen Jarmo ”Jamppa” Tynjän hieno viisvitonen on kerännyt ihailua jo reilut kaksi vuosikymmentä.

Jampan Chevy ’55 ei ollut maahan tullessaan kovin kummoinen ilmestys. Floridalaisesta huutokaupasta ostettu auto oli karannut kuljettajansa hallinnasta ja saanut melkoisen tällin suoraan keulaan. Chevy oli saapunut Suomeen pitkän merimatkan jälkeen vuonna 1990. Silloinen omistaja alkoi parsia autoa takaisin ryhtiin, saaden projektin valmiiksi seuraavan kesän kynnyksellä.

Jamppa oli jo rakenteluvaiheessa kiinnittänyt huomiota autoon. Kun hän lopulta näki Chevyn liikenteessä, ei maltti enää pitänyt, vaan mies päätti että Chevy on saatava omiin nimiin. Ostotarjous johti kauppaan ja auto vaihtoi omistajaa.

Olan classicit

Orimattilaan, Jampan kaveripiiriin, tuli 90-luvun alussa useampia Classic Chevyjä; artikkelin ’55 oli yksi ensimmäisistä. Yksi Jampan kavereista, Selgrenin Putte, hommasi samoihin aikoihin ’57 Chevyn. Kaverukset halusivat autoihin personoidut rekisterikilvet, joten silloiselta Autorekisterikeskukselta tilattiin (kalliit) erikoiskilvet CVY-55 ja CVY-57.

Jo ensimmäisenä talvena Jamppa päätti pistää oman viisvitosensa kerralla kuntoon. Se tarkoitti valtaisia työtunteja tallin uumenissa, mutta miehellä intoa riitti. Pintapellit hiottiin puhtaaksi kaikista vanhoista maalipinnoista … eikä yllätyksiltä vältytty. Muun muassa takalokasuojan kaariin oli hitsattu Amerikassa useampia peltejä päällekkäin. Tämä tarkoitti lisää ahertamista, sillä moista korjausta ei Jamppa hyväksynyt. Korin takaosa, samoin kuin helmat, päädyttiin lopulta tekemään kauttaaltaan uudesta pellistä. Samalla tinattiin ovien alareunat ja korin muutamat saumakohdat kuntoon. Pohjatöiden valmistuttua auto lähti maalattavaksi, ja Jamppa pääsi kunnostamaan puskureita, lamppuja, listoja sekä koristemerkkejä. Auton sisustus oli fiksattu jo aiemmin ison veden tuolla puolen. Ainoa muutos, joka hyväkuntoiseen sisustaan haluttiin toteuttaa, oli etusohvan korvaaminen erillispenkeillä.

Big block´s

Kun auto saapui maalaamosta takaisin kotitalliin, pääsi Jamppa mielipuuhaansa: moottorinvaihtoon. Kun Putte ja toinen kaveri Lasse olivat saaneet omiin Classic Chevyihinsä luvat isolohkomoottorille varsin helposti, päätti Jamppa lähteä samalle tielle. Ensimmäiseksi isoksi koneeksi hän osti suhteellisen mietoviritteisen 454 Ovalport -moottorin. Sen sovittaminen ahtaaseen konehuoneeseen vei oman aikansa.

Kevään koittaessa alkoi projekti olemaan loppusuoralla. Huippukiiltävä ja terävästi muriseva ’55 rullasi ulos tallista. Kesä meni ajellessa ja muun muassa jäähdytysongelmia ratkoessa. Seuraavallekin talvelle oli jo tiedossa ohjelmaa, sillä voimansiirto ei vastannut kasvaneita voimavaroja. Alkuperäisen taka-akselin tilalle asennettiinkin vahvaksi todettu Moparin 8 ¾ akseli. Aivan tuosta noin vaan ei akselin vaihtokaan onnistunut.

Jo alkuun Jamppa kävi katukisoissa kokeilemassa auton suorituskykyä. Ensimmäisellä moottorilla ’55 saavutti varttimaililla matalia 13 sekunnin aikoja. Kuten usein käy, kasvoi myös Jampalla himo ripeämpään tekniikkaan. Naapuripitäjästä löytynyt uusi moottori piiskasikin vanhusta varsin rivakasti. Autossa ollut 2-vaihteinen PowerGlide -automaattivaihteisto sai vielä väistyä 3-vaihteisen TH400 -vaihteiston tieltä. Uusi vaihteisto varustettiin manuaalikoneistolla. Lopputuloksena kokonaisuus, millä varttimailiajat olivat 11,7 sekunnin luokkaa.

Toki komistusta käytettiin näytillä myös harrasteautonäyttelyissä. Isolla moottorilla varustettu Classic Chevy herätti niissä yleisön kiinnostuksen. Muutamia palkintojakin tuli kirjahyllyyn.

Outs ja omaan talliin

Uusi moottori kärsi Hyvinkään katukisoissa harmittavasti kiertokankivaurion. Kotiin päästyä moottori purettiin, samalla huhuilleen josko jollakin olisi tarjolla hyvä aihio uudeksi ja tehokkaammaksi moottoriksi. Vanha moottori meni lopulta myyntiin ja tilalle tuli jo mainitun CVY-57:n moottori; järjestyksessään kolmas 454-kuutiotuumainen moottori matkasi Jampalle Orimattilaan.

Kyseessä oli LS6 moottorin uustuotantoversio. Sen tiedettiin olevan edelliseen nähden kestävämpää tekoa. Uusi voimanpesä kävi vielä koneistamossa, samalla kun uusiksi kansiksi valittiin monien suosimat alumiiniset Patriot Perfomancen Freedomit ja männiksi Wisecon takomukit. Muutosten myötä hevosvoimamäärä kasvoi vitosella alkaviin numeroihin.

Tehojen jälleen kasvettua oli auttamatta huomattavissa, ettei pito enää piisannut. Taka-akselin ahtaiden sisälokasuojien myötä alle mahtuivat ”vain” 255 milliä leveät kumit. Ratkaisuna taka-akseli irrotettiin ja tarkkojen mitoitusten jälkeen työstettiin aiempaa kapeammaksi. Muutoksen myötä alle saatiin mahdutettua 315 milliset renkaat. Muutamien muiden muutosten kera varttimailiaika on painunut 11,3 sekuntiin.

Seuraavan vuodenvaihteen tienoilla Jampalle ja hänen kaverille saapuivat uudet, kestävämmät vaihteistot Amerikasta. Lisäksi Jamppa vaihtoi autonsa moottoriin uuden kaasuttimen ja imusarjan. Chevyn ajettavuutta parannettiin Unisteer hammastanko-ohjauksella ja ohjaustehostimella.

Sittemmin viisvitonen ja Jamppa ovat saaneet nauttia kilometreistä ja voimasta. Toki auton kehitystyö etenee edelleen, pienin askelin.

Harrastajien suosiossa

 

Toisen sukupolven, eli vuosimallien 1955, 1956 ja 1957 Chevrolet -mallit ovat harrastajien suosiossa ympäri maailman. Yksi suosion syy on ollut autojen saama maine heti ensiesittelyn jälkeen. ”Raikas” ja ”siisti” olivat vertaussanoja Bel Aireista puhuttaessa. Autoa valmistettiin monina eri malleina, yhteensä yhdeksänä eri variaationa (esim. 2- ja 4-ovinen HardTop, 2- ja 4-ovinen farmarimallinen StationWagon sekä 2-ovinen avomallin Convertible). Varustetasoja oli kolme: 150, 210 ja Bel Air. Ostohoukuttimena toimi edullinen hinta, halvin Bel Air -malli maksoi 2 025 dollaria (nykyrahassa n. 18 800 dollaria eli n. 15 200 euroa). Myös uusi 265-kuutiotuumainen ja 162-hevosvoimainen V8 moottori kiinnosti ostajia. Kysynnän myötä valmistusmäärät kipusivat ylös, esimerkiksi perusmallien kohdalla reilut yli 100 000 yksilöön per vuosi.

Suomessa toisen sukupolven Chevyille on oma merkkikerhonsa, Classic Chevy Club of Finland ry. Kerhon verkkosivut löytyvät osoitteesta http://www.cccfinland.net

Teksti ja kuvat Spinneri Magazine

 

Jaa tämä artikkeli

Uutisia aiheesta

Classic Hot Rod – Plymouth Coupe ´36
Nuoruuden lähteillä – BMW M535i ´87
Rykkönen – Mini ”R1” 1000 Special ´77

Tietoa julkaisijasta

Mika

Kirjoita vastaus

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *